do . Pesos a * 1 iar th ah, ri: Lit
Pere eee 4 oF; f ate pms Heal ww “ I 2 purr, wn re ' ; ae .
eatiee rt eae ae

EE ates rie wa ie, EPA
awe

“
.

LAUANTAINA, JOULUKUUN 1 PAIVANA .

Vain summassa laskin seatamanp
ash...
 Ndin pojat uli Kultalaan
Karstulasi’,

Vaan seindssd kun #teman patatti,
niin kaverini askelen alottt,.

hin Avokkési lLydtyhyn akkunaan,
mind perissd tapasin pikamaan.

b= rors : . 4 ot ne Le

: a. ee a eT Anse

7 ne 4a oat ‘at ie i” 7 --
. - . . 1 a
Haat Farad a L il

‘stavien. pakinad

~MINUN: MATKALAULUNI

Vaan Aeti kun padstddn nurkan faa,
niin savu se massa tupruaa.

Ej sitd enddn mutstetiu,
_mité jaa’ olf Gidille tuyatiu.

Kun faiva oli saatuna lathuriin
niin michel née Raskettiin ahteriin
Siellé ryyppyjd annettiin hullekin

ja tietysti mukana mullekin,
oHhen asis katkks oli kiljatsta,
Uta VRSE jo pyvteli kil jaisig,
ettd “huuanko ming vai mita my

fee,

| etigi tad viinatippa Aukkaan mee?”

Nyt iuuma tuli idhted Rotoa pois, ~

ei olla aktaissa nurkissa norss’, En rannassa kauan me vithtynyt,

maaitmalle avaralle kulkeniaan, kun mieli oli matkalla. hithtynyt:

etsimadn eliman onnedai. . pusse selkddn je taivelta jatkamaan

Kyynel Rirkos didild silmisséin pug kerran olon pidssyt nyt

Ja onnellisesti kun ndin hypattii,
niin maantielle hiireesti Lykattiin,
ja oi sitd tomua ja fuoksua,

kun ndd pojat pisteli juoksua.
Vasyneend kotia kun saavutitin,
niin siind retkestd tuumailtiin, —
etta “mmukava se kylld on helluttaa,
vaikke siind juostekin joskus saal”

a

er

tre. :
“a. = 2m mT “oe =o. Se

-" . Se fan . . = Le ee)
ry le ae ee ering ee cee acter a
-r oe ae ado _ ey ee _ ee em te
1

Kun lapsuuden aikoja muistelen,
niin heti ma ongin tai isistetern.
Se elo ‘oli suurta ja thane, t
sta en voi koskaan unfhoittaa —
kesdying kun matoja nypittiin
ja ailojen yit kun Aypitiiin,
Aousutkin ment polvelta risaess,
~~ porphin ivetiin kiviin misaksi.

see tee Er J og mF
CoD re te a
et
a td oo a c
vee wa

a ee ne
oe pee

Kun syhsy sitten iuli taas tapoineen,
niin siitmat ja enget ne vapomnecn
tallelie talveRs: tdllattiin

ja Sind ne sai olla &evarsiin.

mote a Soo ema w
aoe [ee ee Tae poe ae eg ee Ea Tie gale fae pee py ee
SI; as aa
rte a oh

a
- ee ne
-
aa ae

To

s L
beeen banshee Eee See ned
: SOE : s i he :

™ om tl
oe ae es

. . . "Fr = ". .
oe ee te ec,
ie : a,
¥
Ferre ae he

PE
a heh avr a dey
eer ae

Pie

re |

; ato +

ee ae ee
om he

may

cM be fa ata ai RAT
ies - wa" is ae = oe ata

ig:

* -
en aah i . - - gy =| 7 . -
. . |
Ph . . 1
Te +. : a . . -
™ “ah ‘ - = 7 - .
Sate ged Merck Wecdec eck i : . reer
5 Th ul i . Ly 4 = r F hy -— = af” cm . . a :74 . _ .
. " L “7 . 5 = r . ™ a 2 !
E, te . a al 5 . ——<=
5 ; wey "> - ” as : u 1
tf] * a

a

CH . 2 ! ra
ret re ee i tree Fe
= a ‘ese eae r ae i ry =
re sitast a0" a-,/e* m

Niin paljon ime haikkea toimittiin,
paperossin paitdkin poimsttiin.
Nuta meld taskut off pullaan

ja miitd sitten Reettiin piilottaa.
Vaan aemuila retki'kun taas aletaan
je kdydahiin hatkéd katsomaan,
oli tufekkamme sen tien hivinnyt,
iti oli aarteemme fovlanyt.

Nyt alkor se kaukea jupakka —

“Taas pojot on polttancet
flupakkag?”’

Siloin se meta Airvitti nis,

kun asf’ off? armotta Aarvenista .
Rann’ | 7

Auutaen: “Voi teitd kakarat,

nyt mind pehmitdn pakarat,

maid jos vield kerran polttavan naan,
iin totisesti Rierrin ma arti padn{”

Sind sitter didile huvattin

ja ithua Rurkusia fupettiin:

“fas dili ef endd meitd fyé,
niin tuppakkaa emme polta mi yar”

“oka paikkaan ja kyselleet joka ta-
holta, vielapa kayneet sinum paiva-
“ Sunnes ~ lopulta
akkasinmme tulla tanne, Mita on -ta-

tyopalcoissasskin,

pahtunut?”

1.

Faan koulut ne ovensa avast

ja siellé ne pojat ravast,

Sinne mennesséd, tullessa tapeltiin
ja toisiamme kivilla nakeltiin,

Vaan lapsuuden vuedet ne vteri pets,

_ettd oltihin imessa jo Rutdentoist’ —

se ikd on Raikisfa ikavin,

hun ei-kelpaan kenenkdan seakkihin,
kun liieksi venka on lapseksi |

ja mitdtin kun vield on mieheRst;
et kelpaa vield Aumméiksikaan,

ei kdrajdiuvassa fodistamaan.

Vaan huuliparta alfor jo tuntua,

vathéa Atenoa vield Buin untuva.

Afutta se olf varma merkki vaan,
etle itn std muckeksi vartutaan.
Ainahan fun kuba ripiile pis’,
eldmd kdvi niin michehhadks ;

off Aousut jo pitkike: vaihtunect,
poluthousujen muistotkin haihtuneet.

Meilfe. pastori tnuimana jutteii,
iin ankerasti Ratsoen nuhteli:
“Vot voi teitd pojan julitkat,

fe oletie niinkuin mullikai ;

fe synnissa slinneet ja syntyncet
ja syntistd elamdd eldneet ;

Gisit ootte pappilan omenapuiss’

oli poikia Ayvdst; pditaissaan.
Hin toivotit onnea parastaan —
et pelata, juoda, ef varastad.

Faan kun me tulinete maaimail’,
olikin jo varkaita katkkial?

Jos ammattia tuota ots koittanut,

ei siind os mitddn voitianut,

Siks’ pidtimme jattad kyivan maar
ja ldftied merelle seHaamaan —
altiinkan tuitu ja miehikst,

vaikka olf jdalykin prenikst.

Kun. katselimime suurta parkktia,
ei tarvinnut pitkdsti karkkia,

se patos tui ativan sestadn
eld merelie, meretle lahdetdn.
Ja hun portaita letvaan astutizin,
Nin stind jo Areman Restutlin,
kin tatpaalta vetid niin riputt:
ja tulvana niskaamme tiputti.

Nin faivanime rannasta ulos wi

ja setlit ne tuufessa pullistui,
Aikerasti nyt toimessa hédratian

ja tehdacn aina mita mdardtdin —
nitn mukavasti laineilla tullattiin,

ja kovstssd niin ndin prllattiin.
Laulaen vain kdy meiltd ya

ja laineet ne laitaan tahtia iyé.

Eulialean,
missd puisella veitsella vuolla saa
dtsellensg kutfaa ja hopeas ;
missd runsquden. sarvet vNOfaTA
ja makeot on sydtdvdt, juotavat,
—— ,
Vain vuost tai muutame horkeintaan,
povitasky .6n taaloja pullollaan:
faas palajan rannoille kotimagn
ja elamanpasvistad nauttia saan —
ef silloinpa uot!’ ole Auomisest’,

eb murketia syomisest’, juomisest’,

vain. jarvien rannaile loikeilen
je sdariéni sannalla oikoilen.

Kun hotellissa futinja tavetean

ja tulomaljat tteristen maistellaan,
niin Dime vorti: pPiytdhdn paniatiin
jad rempsreesti ruuma se rdntdiddn,
Vaan koko yon #etlumme heredig
&uin konsana mirskyssd merolla —
e} fopu Rirous ja et lopu ive,
miljoonat lutikat ja tiit kun syd,
..

Niité Aoetimme hengittd nitistéé,
pyvhkid ja kynnella litistdd.

Se kaveria alkat jo suutuitaa,
waan mind naurelin: “Hak'hah has!
Nées kultaalankan nyt ultu on,
totuteltava tadlid en paljokon.

*Shh! = Olkaa hiljaa”, varoitti
Valpuri ja johti nuoret oleskeluhuo-
neeseen. “Taiila on syntynyt lapsu-
kaisia ja mind olen ollut vastaanot-

ja pdivilla litkutte pitput suiss’,”’
fon Rar jankin Rather noin bad

sain,
Punt vaivaisen vartin maksoin vast

Jilaselia katseltiin laivalia
Sydensvnkkii pilvia tatvaaila.

a

Vean pyAdna ripiile laskettiin,
viinila huulemme kastettin ;

7H
i
rn
: ft
Th "wor y
F h :
1 Li.
. I / i
. ee.
‘ vias!
1 ' a"
. . . " Kr
wa “EL
- Fe fm
rey =
oa | “ - r : -
- {ae 4
a . -
"hE L
. _ ah
. i]
H q
4
. . wall .
' d
1 ear
i eee
t a -
1
Lt .
an i s
. afi,
: 1 oy
< 1 “5p
ie 7
7 a o . i =
rai
7h
ws! . 1
rs : :
. 3
1: ”™ 8
a ay ~
my 4
_ 3 ee .-
r . i
aye 1
a n. ‘
meu \
af
1, *
a bh
. I . .
Es 1
“oa La
aon
1 .
; 7
o's
rs
L. _
.
| . .
2 .
- t
- 1
rot
a.
ae "oa
a .
aa =:
' .
A 1
+a i
. t
a 1
if
"T .
=
rr
I-
Ta r
|
7,
a . L
le
ee
* + Bi
we
wt 4
| La
a. 1
4
, = .,& 4

ty
|
F,

petra

a
f

Jf . .
Ee bn
ites ive.

sare a,
TE neo" "

wee
a oe *
AGE

a .
a
1 ak fn ee
ee
4 xf at

habs

i.
cs ae he
7 r ee

- = i eer
- r or ots
. aa = wisps - "
. - 8 . : :
a .
a )

iF a & a . = a
ee re a ge ark TL teehee 7
ee a pe ee a Se ee ae pra, UE . eo
-Ee. Ho be ait 4 ‘ar, ao hale Jake i ee Lor Een #: oe.
"ea TE a “ea, . - vt .

“ = = = .
1 sot

wiry a ; 7 :

7 fae 4" fi rir)

ee

nvt ajatella puhetinta,

-4

tatmnassa,”’

“Mutta hyviinen aka, dit, miksi
et soittanut? Et vor kuvitella miten

me o lemme olleét huolissammme!” sa-
noi Pauli,
“Niin,- ajattelimme sinun joutu- :

—sy

neen auton alle, tallaisessa tuiskus-

sa”, szesti Violet,

“Yot lapsikullat, kunpa oHsin ehti-
Mutta tillai-
sissa tapawksissa ihminen meneittaa
katken ajaitelukvkynsa muuhun,

pair3i sithen, mitd on odotetlavissa,
RKyllupa te poloiset nivtatte rathnal-
Silta. Ette “ole vhtan nukkuneet.

Olen pahoillani, etta atheutin teille
niin paljon vaivaa ... mutta samal-

Ja olen hirveain onnellinen tiet#essi-
ni, elta te todella niin paljon minusta
ajattelitte,”

“Niin paljon!?” kiihtyi Violet. “Ei

~ hin kellon viisaritkaan kudkisi eteen-
pain, ellei sinua olisi.." Oh, my deat
honeysuckle, Kkunpa tietiisit miten
me olemme olleet-
Tyité pudkesi hermiostuksen ayy:
neliin.

huolissamme.”

“AO, m0, ef pida itked tai muuter

sitd fippanen valahti kielelie,

vaan ens’ ryvppy oli se michelle,

En muitsta jos itkea nyyhittiin

ja avineleitd poskelia pyvAittiin,

vaan tuntuw kuin uudesti synivnyt
Of;

hun pdasi lasten Rirjoista pois.

Nv! iftassin wlkona punhkailtiin

ja tyttajaé nurkissa luurailtiin ;

svdan rinnassa tlasta Avp peli,

kun mieless’ oft suloinen Rtemppaii.

Vaan kotthyldn tvidt off tutiiija,

ne meisl’ oli Ruulleet jutinje ;

kun vritimme oftaa hei kin’,

nits Ruulimme: “Alenkdd te
Aemmetti¢n?”

Nvé letkavarsiptiput lewotssa

me iuumimime yRsissd nNeuvoissa,
cia eikGhdn mennéd neapuriin,
sielig on tyttaja — niin ja niin.

Nitin maantiold mydten me astellaan
ja yivdind syiked ruiskitagn.

. ONAG on dantd ja eldmdd,

kun mtehet ne mence ja savu jad,

Pran rupesi nakymaan tealoja

Joku vanhempi seilari sanoiksi saa;
“Vito varmasti myrskya ennustaa.”
Suid on kapukin jo abhiag

ja kévellen pitkin tékkig

kovat komentosanat on huulilla,
jolla oppinut on myrskytuniilia,

Varkke ilta oli iyvni ja lauded,
vole movllersi myrsky niin Rauhkea,
Luonto niytieli meille nyt mahitaan,
off faivamme niinkuin lasty vaan,
sé nothui ja ritisi, rutist

ja mastot ne Rovasti tutiss —
vdaktopdisind aallot ne iyo ja fyd,
vol kuinka on synkki ja Rauhea v6!

En tanita ole nahuvi pia mokomaa,
Vaikka mutsicien elamant kokonaan,
kun kaiken sé mubaansa fempajaa
mitd vain sulnbin se irti saa,

fa kun salamat valotiaan varjon ter’,
funli sen varjonkin Sieppasi het",
tld alkaen merehen vishoa

lf meita sen perahdn Biskoa.

Sedit kun kappaleibsi ratkest
fa mastot kun keshelta hatkesi,
illoin me mentihin aktertin
ja Ailjatleen siellg ricRoiltiin,

Taas aaentuila matkahan lahdetitn,

tydpaikka vain olfamaan, miinpé

oe
vaan paikat oli miehid tulvitiaan,
turha yritys pojille vankan mean, —
Nyt alkoi kutkurin Rurja tie,
jota ei tedd minne se vilmein vie.
Me olimme monissa vaaroisse,
macnteilla ja paksikaaroissa.

Meitd virkavalta aina vain vahtas,
joka paikasta ajeli ja jaktast;

me linnasta Unnaan Ruljetttin,
meitd ristikoiden taakse suljetinn;
meitd rikogsesta suuresta syytettin,
leipdpalaa hun ndlkadmme

— ss py ddetises,

ja nalk@ se ei tunne labia,

kukin yrittdd Raiken sen takia.

fn osannut arvata iapsena

mild ndhdda saan Aarmajahapsend,
miten jirjestelmi min Rantala
voi riistdd julmalia tavaila. —
Tuolla raataja harmaine fapsineen
ja ditt armaine lapstheen

YAd hotia etsien taivaliaa

or
. a
:

taytyy minunkin yhtya.sihen. Kuv-
le, Pauli, sina menet ja ajat Maudin
auton talliin ja sitten Jahdet joutui-
saan. kotlin katsomaan fammityslait-
leen perdan. Sind, Violet, tulet mi-
nun ‘Kanssam yigkertaan ja paneu-
dut maata vierashuoneeseen. Mina

ja joissekin wie? off vatloja,

ja kun tultiin vhati kemmia,

nun peli sor videsta pirtistd,
Nyt dotsina sisQle asteltiin

fa tytldja lempedsti Ratseitiin.
Vaan silloin joku lampun ikki iva

lid Pietari katsoisi Rorteistaan Ja clamén armoa pyytdd saa.
fa paastaisi sisdife porterstaan,
fos oikein on kuljcttu eldman fell’,

chkad aarnutia ollaan jo tuonansa
sieli*,

= roe Ea ee =" .

—. - - i 1 /
= 7 oS "5 hae ae a aad mee?
re a he st. ct

Vaan synkkyyden keskeltd efolied
jo vapauden aurinko valottaa.
Sita kokden raatajaf kulkevat,
rivejansa jo vhteen sulkeval.

sditan aidillesi ja ihmoitan miss& olet
sek Johdulan parhaalla taidoillani.

Kas niin, nyt toimeen!”

ja nun tapahtui!
MALVITENA.

ja pirtissd oltjal peittda vo.

EG fuulunut ddnta endd pelista,
tdan dkkunai alkotval hetisig.

fa kun ovi oli ulkoa salvatts,

Nite sessoimme stind Ruin halvatin.

Vae x eamutia tun vihan lakkast.
vaikka aallot ne vielakin hakkasy
Ja olivat niinduin HOTTA.

Mind poika vain pitelin ruoria.
£i mastotste tictod pursissa

Ja mmuila ci tictea Furssetta.

Fatheea Aelvetin poinal OLS irraitadt,
ne tulevat eldman vapauttamaan.

_ Sand usbossa chin ja tose ann

ja murheiden Reskella lauian * “ait.

AUGUST PETERSON.