rena, if a a AL teh a eS ia pags aap ee ae a Siyheon h : le ete s rare iyi ur : = teat rake i Tr 1. Wer neers ee ey ee re eT re ere ar. 1 =a. ea Fae antl re arts a ml Paine ae Cee roe ea) See ba Jd eat ae ve ws preechahe im mer vy prt . Berets. : oe te a 1 E - | 4 Bee it | “Ala sting saarnaa™, sanoo Riku ottaen pullon taskustaan ja alkaen jauiaa: “Kun pullosta on pois kork- ki, niin aukee ilon portti.” oe i] kunnittamatta erikoisempaa. . -nutkin. OO “Nien, etté teille on turhaa pu- hua’, sanoo holtajatar. “Vaan pyy- dan, etta alkda tulko tanne sisdlle tuossa tilassanne, silld totisesti val- _ monne taistelee nyt elamiastdan. Kun-— pa edes ]aakari jo. tulisi!” Riku sapsahtaa. _Pullo putoaa’ ko- lahtaen hanen kadest#an etetsen lJat- — tiatlle, Humaia hinen padstaan niyt- (4a haihtuvan tiehensa., _**Miksi ei ole haettu laakaria het?” kysyy Riku kaheast, - “Ei ole oilut rahaa ja siita syysta on lahetetty pyyatd kunnanesimie- helle saada maksuton !dikarinkiynti ja siksi hinen. tulonsa ottaa kauem-— amin aikaa”, vastaa boitajatar. “KE rahaa”, toistaa Riku masentu- neesti kidntyen menemian ulos. Har- tiansa nytkahtavat. oe Riku asettuu pad kumarassa pibal- la olevalie kivelle istumaan. Sima istuessaan han muisteleé mennytta elamaansd, muistelee sita paivaa kun hin nuoren vaimonsa kanssa tuli si- salle tuosta portista. Han muistelee eilen ndhneen vaimonsa haardilemis- sa taloustdissi, laihtuneena pelkiksi juukasaksi, vain suuret silmat tuijot- tivat hanen paassdan, Onko hinen eilenillalla ndkem’ vaimonsa sama ih- minen, joka heidin avioliittonsa en- slmmaisenad aamuna seisoi hanen tin- | nallagn tassi tiyteldisena, reippaana j4 elaminhaluisena, ihaillén avringon nousua ja kuunnellen lintujen laulua? Riku my6ntad, ett& hin on sama ih- minen, mutta miksi hin on niin pal- jon laihtunut, surkastunut, “Onko se allut hinta minun juomahimostani? Ja nyt han on kuolemansairaana. fos han kuolee, olenko mind ... murhaa- ja? Et, han ei saa kuella! Hinen taytyy parantua, ett& saan hadnelle . sovittaa kaiken rikkomani!” vaiker- _ Riku ndkee léakirin menevan si- sae ja jonkun ajan kuluttua myds sielta poistuvan. Vasta hdméarin tul- len han thtee sisalle. Arasti han ky- syy hoitajattarelta vaimonsa tilda ja lupaa saada hanta tavata, mutta ]ia- kitin maarayksen mukaan ket#an ei Saa padstid hinen luokseen. Joka aamu ennen tyGhon lahtidin ja iflalla sielta palattuaan tiedustelee Riku vai- monsa vomntia ja samalla sanoen ha- luayansa saada nahdi hintd, mutta turhaan, Elina makaa heikkona sai- _faana, hourien yhtaé mittaa kuumeen ollessa korkealla, kunnes viikon ku- juttua eraiind iltana saapuu hoitaja- far ovelle Rikua vastaan, ilmoittaen Elinan salraudessg tapahtuneen kadn- teen parempaan pain. Laakdri oli Tivos antanut Rikulle luvan saada tavata valmoaan. Kiireesti kiskaisee Riku takkinsa pois paditaan ja harppoo nopeasti kamartin, jossa Elina makaa. Hervot- tomana han lysahtaa polvilleen Eli- nan vuoteen viereen, kiertiien kdtensi hinen kaulalleen. a “Elina, Elina”, toistaa Riku, mutta Elina kaant#a paansd toisaalle. Riku hatkahtaa ja hanen hartiansa nytkah- tavat piddtetysta itkusta. “Voitko antaa minulle anteeksi ja alkaa kai- ken uudestaan”, tuskailee Riku. “iin, onhan minulla vield lapseni, joiden puolesta pitdisit vieli lia”, vastaa Elina kaantyen katsomaan Ri- kuun pitin, ; “Rakas Elina, sinulla on viela mi- Olen ollut raukkamainen mies sinua ja lapsiamme kohtaan. om _- ial [abate]: SEED pe _ taa kuthtuneen katensd Rikulls myn. _ lupauksessani, vaalia kotiamme, 50 karttaa vaikijuomia.” eee a! 3! ete Tn = = rs ay al 4 e rc Vaan nyt lupaan ’ muuttua kenny mieheksi, jittad viinan, kotinme tur. melian i&ksi: pois. Vannon tian kautta taivaan sinulle ja siksj pry. dan, Elina, anna minuile kaiksi ane teeksi!” SS Elina ei voi vastata, vaan hin ojen- tymyksen. merkiksi. Riku puristaa - sita helldsti kaskien Elinan nyt vain lepaaméan ja parantumaan. Suudeal. len hanté poskelle toivottaa Riky hi. nelle hyvaa yota, saaden Elinan hy. _ myllemaan. 3 - Muutaman paivan falkeen Eling on jo ntin hyvissaé voimissa, etti voi lah. . tea parantolaan.. Kalpeana ja surif.. - lisena astelee Riku hiinen rinnallaan kantaen hinen matkatavaroitaan odottavaan linja-autoon. Lapset clip. puvat aitinsa hameessa koko Matkan itkien. Kyynelten vieriessii pitkiy poskia sanoo Elina heille jokaiselle jaahyvaisensa, kaskien heidin ole Mmaan ‘kiltteja ja odottamaan uta kesia ja didin pakuuta, | Vuosi edellisesti on kulunut. Op juuri oliut keviitsateiden aika, Maan- tiella vastaantulevat autot roiskutta- vat likaa kauas, Ilmat ovat Limmin- neet, muuttolinnut palanneet eteldi- - silta talviasunnotitaan, paiiskysen vi- sertdessd rdystadlla. ‘Talonpojat pi- tavat sita alkavan kesin merkking . ja haardavat innoissaan kevitkylvsis- sain, | | - Samanilaisen innostuksen valtaama- na laittaa Riku pikkuista asumustaan — _jJuhla-asuun. Koko vwuoteen ei hin kertaakaan ole poikennut kapakkaan, vaan on kaiken palkkansa sddstanyt — talouteen. -Mokki on maalattu ulkoa ja sisaila on wudet tapetit. Samcin on tkkunoissa uudet verhot. Talvella jo oli lapstlla Himpimat vaatteet ja nyt on uudet kesdpuvut, jotka on ti+ _ naan ensikertaa pada. Pilvet -hharvenevat taivaalla ja av- rinko nayttaytyy yhd enemmin, teb- den mieHalat virkeiksi. Laheisen tiet- mutkan takaa kuuluv avtotorven to rahdys ja pian saapun linja-autoesin | maaratylli vuorollaan. Piku lapse neen on sita tien syrjassa varltomac . sa. Jo kaukaa heiluttaa Elina heille nendliinaansa ja nousee autosta relp- paana ja punaposkisena. Riku ayer taa tyon kansistamin karkean kateo- si hinelle tervehdykseksi tarttuen tol sella kiidellan hinen matkatavarol hin. Kaikki yhdessi he kulkevat ke- tiinsa kuin ‘riemukulkueessa, Jasten huudahdellessa ja hyppiessi. Entinen’ mokkirahja niyttia nyt niinpaljon: erilaiselta, etti Elina 4 ole uskoa silmidan,