wid ee

a a ne er a
. . a .
Le - .

eis free fa an a 7,0

Fee ae! Tres .
ol . .

on . . a en ae
i es ae

ae Bt _ aa = a : = Rend St - 8, oY . a . . LN

ao comm = 8
Pe renee .
er

ey ee |
EA a Malad

relr—

nian Ere
Rae 1h ne

—

Sen ee ee ee ee re oe
Ts
Mer

- —r1

i ee a eto

oS ee oe a

Pi Ph he eae
Le

. : ‘ard i

oe |"
ee ee ” .
Se , Je
—o- of — |= ‘ee

bbe pe

a =T. ote oo oe Pl
er a ee i ee lao oe

ee ee ne ee eee ee
td =i Sd eo ee at ae eee
— F Tid . ama om oe .

aad

_rakkaus

Siva 4 -

ANTATORPAN: kahdeksanteista-

vuotiasta Jennya sancivat thmiset
kylan kauneimmaksi tytGksi, Ja niin
asia kylli olikin. Suuret, tummat,
hiukan surumieliset silmat loistivat
kirkkaina kaunispiirteisissi kasvoissa.
Mutta Jenny olt raajarikko. Jo kym-
menen vuoden ajan oli han saanut
kuikea kainalosauvojen varassa;. va-
sen jalka huomattavasti lyhempi ja
muutenkin kehittymiittOmaksi jaé-
nyt.

Kahdeksan vuotiaana tyttésena oli
. Jenny joutunut onnettoman kohtalon
whr?ksi, Leikkiessaan kylan [astern
kanssa ol) hin pudennut korkealta
tikapuilta, jollom vasen jalka murs-
kaantui niin pahoin, etti vaikka Jen-
ony makasi useita kuukausia Helsingin
kirurgisessa sairaalassa, niin tervettii
ei jalasta tullut, vaan hin fii aini-
aaksi raajarikeksi. |

Tennyn kotimokki sijaitsi erdiin tt-
heaiin asutun kylin fsidassa, kauniin
yirven rannaila. 134 oli kuollut Ten-
nyn-ollessa 10-vuotias ja kaksi van-
hinta velfedi alivat maailmalla lei-
Piiiinsii ansaitsemassa, joten Jenny
asul mvt kotimGkissa didin kanssa.
kahden.

Aiti oli hyv3 ompeliia ja aina hi-
nelli oli tata tydta riitthmiin asti.
Joskus veljetkin JHhettivat muuta-
man kympim, joten he tulivat kohta-
laisen hyvin toimeen. Aiti oli opetta-
nut Jennyllekin ompelemisen taidon
ja sen lisiksi sai han olla jonkun ai-
kaa oikein mnuotiampelijan opissa. jo-
ten Jennyst# tuli ennen pitkad myos
hyvai ompeliia, Nyt sai disi alla vi-
hin helponunalla, sili Jenny teki nyt
empélutyGta ahkerasti. jota olikin ai-
na paijor, silt han oli taitava tyds-
saan. dxyEin hienotkin naiset halasi-
val neulottaa Jennylli pukunsa.

Elda olist nve Jeanyn mielesta ol-
lut hyvin, ellei han olisi allut raaja-
rikko, eikit sen yvuoksi voinut ottaz
osaa toister nuerten jloihin. Jenny]ii
oh kyl monta hyvaa toveria kvHin
muorten Joukossa, jotka kdvivat hin-

ta usein tervehtinvissi ja pitimussi -

hauskaa hiinen kanssaan. Useat ky-
lin pojat thailivat mydéskin Jenny.
Kuulipa heidiin juttelevan keskendin,
etta naka Rohtalon atkku, kun kylin
Kaunein tyttd on raajarikko, kylli

hanesta varmaan moni poika kilpai-

isi,

Sind Kestind, kun Jenny taytti kah-
deksanteista vuotta, tuli mydskin
hanen elima’dnsd. Aylin
esuuskaupan hoitaia lihti matkoille
ja hanen tilalleen vliaikaiseksi hoi-
tajaksi tuli kaukaa vieraalia paikka-
kunralta mavan nuori komea mies.

page Dimenss oli Hannes Nurmi.

Jennyn kotimdkki oli lihelki tuota
ostutiskauppaa ja usein han joutui n3-
Kemiian tuon nuoren komean miehen,
Tukipa Hannes joskus Jennyn ke
tunkin, valitizen ikavainsd vieraalla
pakkakunnalla ja aina hanet otet-
Hin yeeivlisesti vastaan.

Jenny tunsi pitdviinsi paljan Han-
heksesta, Hanneskin osotti erikoista
huamaavaisuetta Jennva kobtaan,
Hiin piti ensin timin Hanneksen

huomsavaisuuden jonkinisisena saa-
ind tal myotituntons itse§sn koh-

taan. Ethan nyt muu voisi tulla ky-
Symykseenkain hinen raajarikon
suhteen.

Braana iltana pyysi Hannes Jer-

—mokseen,

: SR ea OM ge
ee el a le

—-_LAUANTAINA KESAKUUN 6 PAIVANA _

Raajarikon rakkaussadun loppu

Kirj. Lempi

nyi autoajelulle, Mielellaan Jenny
suostuikin tahan ehdotukseen. Aiti-
kin oli hyvillaain, kun Jenny saa jo-
tain vaihtelua elimaansd ja nayttr-
han Hannes siivolte ja kunnon mie-
helle didinkin mielesti, etta uskaltaa
kyli4 paasta& Jennyn hanen mukaan-
sa. Talla automatkalla tunnust? Han-
nes rakastavansa Jenny ja pyysi vai-
Jenny aivan hammastyi:
“Ethan tarkoittane totta silla mita sa-
noit, kuinkas mina tallainen raaja-
rikko, taakaksi vain olisin sinutle.”’
Mutta kun Hannes yakuutti, etti ei
hin silit# valita, vaan han rakastaa
Jennyi sellaisena kun han on, niin
uskoi Jennykin nyt sydiimensi_ salai-
suuden Harnekselle, atta hinkin on
takastanut Hannmesta jo pitkan ajan.

Nyt alkol ihana alka Jennyn ela-
massd. Han oli sanomattoman onnel-
linen. QOnnellisissa mietteissain teki
Jenny nyt ompelutyotaan entista
reippaammin. Aditi kyl katseli Jen-
nya: joskus vahan kummiaksuen ja
kysyikin kerran, etta mahtoiko Jen-
ny olla yarma josko Hannes icdella
ottaa hdnet omakseen. Mutta Jenny
vyakuutti, ettet didin tarvitse olla hus-
lissaan, kvl Hannes rakastaa hin-
ti todellisesti ja syksyHa heist& on
tuleva pari. Sitloin Hannes vie hinet
kotiinsa vaimonaan eiki ole toimeen-
tulostakaan huoita, sill4 Hanneksella
on varakas kati,

fraana iltana, svyskesallé, tuli
Hannes taas tapansa mukaan Jennya
tervebtimadin, Nyt hin kertoi, etta
osuuskaupan hoitaja oli tullut mat-
Koiltaan ja han aikoo Jahted kotiin.
Pitiahain hanen menni tekemaan yal-
mistuksia heidin tulevan elamansa
suhteen, Jennyn ei pidé olla huolis-
saan, han kvlla kirjottaa usein ja ha-
kee sitten Jennyn svksynmallé pois.
Jennylle tuli kyyneleet stlmiin. Ei-
han han ollut tullut ajatelleeksikaan,
ella hanen pitdisi vahaksikdin aikaa
erata Hanneksesta. Afutta pian on
taas kyyvneleet kutvattu, kun Hannes
Johduttaa, etti eilhan heidin kauan
tarvitse olla erossa, ettd kyllihin he

_ mielenliikutuksesta,.

nyt pienen eron kestivat.

Ja&ahyviissuudelma on pitka ja tu-

linen, mutta Jenny on huomaavinaan
jotain outoa ja hataista Hanneksen
_kiytéksessi, mutta ehki se. johtuu
jota Hannes
koettaa hinelt& peittaa. Hannes ai-
koo matkustaa huomen aamuna,
omialla autollaan, — Viela suudelma
ja Hannes on pois.

On kulunut kuukausi edellisesti,

“Jenny pitelee vapisevassa kidessaan_
Hannekselta tuliutta kirjetta. Tama
oli ainoa, minkaé han on saanut koko
Ja minkalainen tama kirje.

ajalla.
oli —- se on repld sydimen rinnasta,
niin stturen tuskan: sen lukeminen

tuottaa Jennylle. Vorko se olla totta?

— Har lukee viela uudelleen:

“Pient ystavani! Aid ole minulle
vihainen, yaan keeta unhoittaa se Ke-
sdinen satumme, sill ethan se todel-
hisuutta ollut, vaan satua. Halusin
vain puolestani huvitiaa.hiukan on-
nettoman kohtalon whriksi joutunut-
ta tyttOparkaa, Pyydan ettet Kirjota,
se voisi joutua vaimoni tietoon-

Hannes,”

Jenny parkasee tuskasta. Hannek-
sella oli sus vaime. Ol kuinka miele-
tén han olikaan uskoessa tuohon mie-
heen. Han, onneton raajarikko, —
hin tedellakin, sehan cli vain satua,
mutta ban kantaa sydamensé. alla ta-
deliisuutta tasta heidan sadustaan,
— Alutta sits el tule kukaan koskaan
hetamaan. Naissa mietteiss2 kulkeu-
tuu Jenny rannalle. Aitikiin ei satu
olemaan kotona nakemissi hinta.

Jenny ty6nt#a pienen punasen ve-

neen ulos rapnasta ja istuutuu souta-
jan paikaile. Han soutaa noin neljan-
nes kilometrin p&&han rannasta, sit-
ten viskaa han kainalosauvat jar-
veen, rlisuu paallysvaatteensa venee-
seen. -— Molskis ja Jenny on vella-
mon syleilyssa ...

Satu on loppunut hanenkin koh-
daltaan. Myéhdan samana iltana
naarataan Jennyn ruumis ylés jiar-
vest. |

oe fuel efdmgy

—— ee
Kir}, Toivo Niemt
OF kevdl, Recdt, sd riemujen atke,
Sd wskon ja totven fenhieisa tcika,
oot Witta sd uskolton wuteen.
Sind tofveita unsia rinteihin saat,

Sind Sudaia? routaa mnielistd, neaast,
sot fofiue fercotlomuutcen.

AA! pation sd, kevdt, rienma suot,
Sd uskoa Revista rintaan? inet,
sulta valen seq miclent musta.
Paiven tuotiamat svddnkaavat

ne stnulta, kevét, lohtua saavat,
saa suruni unkoitusia.

Sd thana, faunts, Revdi at!
Sinudle tdulunt helkE&ven soi, —
sa got unten tenhoisa tatha.
amdan mioa uutta,
suef murheeseen lokdutusta —
$@. kaurattien haagcveitien alka.

“Kuolut
patkkakunnan lehden takasivela pe
hi, tuskin hoemettava imeitos.

pak ie Boieice mie lk ho ;
= ™ . he Ur piel, is wel. poar

Anna: Mara

- pnnes kotinsa ainoasta ikkunas.

ta Eatselee Anna-Maria ulos, kos.
ken -toisella: puoleila olevaan tans.
saliin, mista kunluv kaihoisat vals.

tansswvat parit valaistussa tanssisalic.
. On hankin usein siela kivnyt
katsomasss ae

Anna-Maria huokaa syvain, X3.
deilaan han silitt#4 vasta juuti vat,
miiksi .saamaansa pytiliinas.
Niin, han Anna-Maria on koko ikin-
sa ollut tammdinen kyttyriselka, pie.
mi keskenkasvuinen. Lapsena Igyk.
kaantui han pudotessaan rappuja alas
Ja sitten kasvoi tuo kammottava kyt.
tyra selkaan ...

Anna-Maria ndkee ikkunasta par-
ven llakoivia neitosia tuolla ulkona,
jotka tanssin lomassa ovat tuileet
ihailemaan kaunista kesdiliaa, —
Kumpa mindkin olisin noin onnelli-
nen! Eiko minunkin rinnassani syki
sydin yhta lampimasti? — Kyilli
hankin osaisi yhta kaunnsti haaveilla,
rakastaa ja nauttia onnesta, kuin mo
nuoret tytétkin tuolla, jotka pitkin
tieta juoksentelevat ,.. Mutta kuke-
pa minusta valittaa. Saalien katsele
vat... Kyvneleet vierthtivat T10-
ren, kahdenkymmenen vuoden van-
han tytén poskille...

Anna-Maria nostaa hetkeksi visy-
neen selkansa@ sucraksi tydpéytinsd
azressa. Tuntuukin min vasyttaran.
‘Aamuvarhaisesta iltamydh#in hin
kutoo kankaita ja tikkaa takkeja, kul-
kien talosta taloon piikin kylaa. Yh-
dessa, noiden onnellisten morsiamien
kanssa, han aina suunnittelee mailit
kankaisiin, heidin valmistaessa ka-
pioitaan.... Nita valmistaissa han,
Anna-Maria, itsekin hukuttaa oman
kaipauksensa.

sellaista se on olfut hanen elaman-
‘si, ainaista kiertoa jatkuu niin kauen
kuin jaksaa neuljag heiluttaa...

On sunnuntaipdiva. Ansuc-Mana
istuu pienessd mokissian hiljaa lav
lellen. Tuntovat niin vksinallta,
varsinkin: nama sumnuntaipaivat...

Harvein ketéan pistdytyy hava bat-—

somassa. Ajatuksissaan ottaa pan ka-
sityOnsd kiteens&, Siitd tulee maa-
puritalon pienelle poialle puku...
Anna-Maria huokaa: Jospa minulla-
lakin olisi edes Japsi. Kuinka ka
paakaan hin nyt vanhemmilla paivi-
laan lasta, sellaista pientd pellavapai-
palleroa, jollaista hankin saa joskus
puristaa rintaansa vasten tuoila &&
loizsa t0issi ollessaan...

On kulunut vuosia. Ei jaksa A002

Maria enaa kulkea taloizsa kankaita
kutomassa. Ei tahdo lankakaan e232
neulan silmiin menni. Pienet S8a°
tt, joita bin oli saanut kokoon Jub
teralla tydlliiin, ovat jo Joppuun ku
luneet.
— Talvista tiet® pitkin astelee bite
Iaahustayin askelin vanha Anna-SL-
tia. Ei tahdo jalka enai erota tl
Sestaan, Nyt johtivat banen askeleei-
sa sione, mihin han kaikkein vabe=-
min oH elamissaan teivonul -— vale
vaistaloon, Se nimi kuulosti 280 P
halta korvissa.

Tuolla adkyykin jo iso rakeape
Anna-Maria tuntee pahoinvoint®
Rintaan koskee. — Hin wupette
tien sivwun ja kainalossa oillut pe?
vaatekaaré vierahtaa vierele.--.

Hetkisen kulutiva korjatiis pO
kyttyrainen 3 rumis tien]

sydanhalvaukseen

Aune &

“ : ‘1 Wn : on ! “oN Ta a “u oat _ 1 cea 4: 4
“, cee heed aa. ogee 2
I ! via a oh Pep rip cece oe dle: Preis:
4 si these F ia, vd Ete I

sin sdveleet. Selvasti ercittaa han -

ay
Let | “AL . .
-|

:

nat:

1936

UVIL
ta m:
hullunin
e] heral

‘quksia.

nakoinet
puippult
kunotlla
men Wai
vin vale
man kel

il oles

yitze kay
molempt
oli rehev
na, joka «

yila oli i

mattoma
sit, etl
heinitivn

_ deiset et

oli varme
ten ja VE
tyota. |
Tallair
nykyinen
ilmoitta:
mannen |
na kesan
man om
myytavai
ict ch i LFA
taan im:
Hiaannutt
Welvat.
Talla — |
Man ‘say;
lan mvyt:
Larvinnut
sonut Jo
Tunsaasti,
Huvila
laits] se ¢
lhanan Ff
ani sad
Kennoss:
c€ alli t
edes yseir
BRET. — }
lovaynyt,
visi. ioka
Ht omist
attunyt
aa edes }
maultanut
sm man,
Sevan dy;