ee ee Le na 2 et ee | hk, a - iin g ae a te a eat os Th + 3 rot a Fas Fi al af -. fh) an 7 sey oh Ped ates fv Soe Take mar arte be eet Sh a Se Bek Fi, bee ers cull Aas ge ee Sat setae # _ ote 2. yy ot wt vane _ ‘au i, _ ‘era c= * ic ath Be ae ge ee eee treet aE Ki ae Prete Por ea Parte ere rene Moe dea ra a =]: a ‘oder: rs wv ele . q---4 2 it in 1 Alger Lagi Peer a we am Sage ue =e —s Pid te | ULL. ra ee et 1. . . - * 1. —o ty ee eee tral Dee, a epee eS Pe er = [a Ty - -"4 | Tee a = 4 a oe, ie ba 2 Ki - «7 7 ' oe 1 ee AB be . Wo ae a | 7 = 7 =3u2Fe r ie " ase ke, og yl ern ase Pee Artal, re et a 7 ' pin Lf fF .. a fw oe Le L \ . r= Loe CR REM -' 7 Bn ao fTas art ps a TT, . wee 8 . . al =a . - | ee ‘Ce ae Fr op . sl ha , =i ation mel ues ee 7 : a == 1 . Fe 7 ae a! : Teae "pe ae a Po . “oe iq 14 ont deed ts sos 7 wu a . ee Rar ee gla ~ ‘ar: Pe ON Se Ra a a et ae et Pee . _—" wavh "Lk oh - : fet ae) eo tir a ait r dsr ee 2 i ye f i ehee be ig to ac ‘By toe aed a A aa 1; Ped een cf ey zy ee :. Aneie rar eae i aes er PPG Fr. ae rae i= Pea a Aig " 77 i ard ‘ reining i: risa yg at Pebeig 4 a 3] ape Ls aetaa! Ran: Meera; 4 apne, . . hgh i, = 7 ut . a we a tao ! Pe - oF 5.318 oe an a a Eng - i i a 1B ee a . . "r - . - 8 - =- thee he ie = - FoI -: . . “ ee ed . r =. 8 ciel er a | pale ee ee cans oe sw ht — ane = ‘at tee, Re ar er aE Ee a airbase Ld . ; wine _— mis : . = _— “= = 1 u ak, . 1 ee 1 : +o Hi 1 ra a Pe il ee Fog "1 ‘ao et _. . r ele oe _ rp! . ~ “ 7 — eiienlion Ben ts + a. = ll oll a a =— , . . = es ' = - - =m J Agneta pt . ' mn = . —_y . re FT 1 oy Serer = ed ie . we, Me —_" rr. 1 ror YY wou: : ‘a, * ' over on F + 1 ' , = wells . . ars =Inh a. ” woo -: . ” a. ark . . a Pris - Frere mar gM ey _. 7 “4a. ee a wo uw a -.. be ae = ce am *-' omer ester Ja. En fy ee Tr lel . as et Re ol . Ps ee rr . oe _" aa a5 - r "ff . mye: wales 7: Te oem rs Se re a an “Tl. i 8 0, _}: in ‘za = Serene en dare ae S = eh Co a | 1 - “. oo. ‘a . . . . er im me ae atk orl rad faye nt SA ae ee -. 1 - ro, fe oo. - oo4 "os =. | . roe all . DE en ated palattuaan kertoi SINE 6 if nm ten hintd kylin nuoret pitivadt puheen- aiheenaa tt. OO | Kaikkien: kipeimmin Anjaan saitui se, kun Lilja Banelle kerran iltamista Luhtamaan Paulin saatelleen itsedan pihaveralille. —— Kylli Paulikin thmetteli sinua, En ole ennen nahnyi seljaista tyttoa, han sanoi syvalla inhella. Jos et usko, niin mene kysymian hinelta vaikka he- ti, hin lisisi vakuuttaakseen _sanansa - todeksi, ' . Anja ei tietanyt mith vastata, Saat- toihan Lilja tavata Paulin, Mutta inikst Pauli sitten oli hanta luullut, jos olt niin sanonut? Ja miksi han jo syksylla ‘oli kutsunut hanta kotonaan kiymaan? Anja el ymmartanyt tasta katkesta mi- tan. Sen, etta Lilja puhwi hanesta kylalla pahaa, hin kylf4 tiesi, talon palvdiyd- laiset olivat siita hanelle huomautta- neet. Mutta, ett# myts Pauli uskoisi hiinesta huonoa, se sattul. Vaikkapa kaikki muut“olisivat hanta vihanneet, kun vain Pauls olist hanet otkein kdsit- tinyt, niin han olisi voinul elaa. Koko kevittalven Anja oli epitoivai- sen tuskan ja pelon vallassa. Ei han saanut tilaisuuita kayda tuota kotmi- sen ktilometrin matkaa Luhtamaahan. Hanelle riitti joka hetkeksi talossa tyé- ti. Ja sunmnuntaisin valvoi monta slimi- paria hinen jokaista askeltaan, Oli jo ehditty Vappuun. Se tu ta- nz kevaind harvinaisen kesdiseni ja lampimand. Kaikki lumi oli aikoia sit- ten sulanut ja aurinko tuntul lahetta- neen eetterin lapi kaikkein hiottavim- Mal sateensa maata kohden. Anja setsol tuvan edustalla. Tallirivin: takaa maantielté kuului Jasten Jaulua.. Jo nakyivat lautajatkin, Suuri siniristi- lippu hiehui ison pojan olkapaalla ko- . hoavassa riwussa, poikaa seurasi parit- lain tka jone tyttGja ja poikia, Ky- Jan kansakoululapset menevit opeltia- jansa johdolla vappuretkelle. Opettaja nakyi jowkon keskella, ja jalessa iyvon- 5) opettajan rouva lastenvaunuja, joiden nurkissa liehuivat pienet siniristiliput. Vaunuissa isiui opettajan yvuoden van- ha kuopus, sekin yappuretkelle mengos- Sa. Anja katseli hymyillen kaunista ryh- mia, joka laulot, ) Laulajien rrvista juoksi tytté, Aho- sen Katri Luhtamaan naapurista, hin pisti kirjelipun Anjan kouraan ja Hit- ivi jalleen juhlivaan ryhmain, joka ver- kalleen vieri ohi. . Anja muisti kansakouluatkaiset ret- keilyt ja kaihosi nuita nahdessaiin rie- mulhsen joukkueen ohikulun. “itten Han tajusi kiidessaiin olevan kirieen. Renelta? Anja aukaisi kuoren vapisevin $6r- min. Han uskalsi toki nyt Kuistille is- tua lukemaan, silld perttulaiset olivat nvi poissa kotoa, emannan Jidin haug- tajaisissa pohjanmaalia, Anja tunsi verien palavan poskillaag. Hin Juki: “Anja, ystivant! Tule tanaan (Vappuna) meille. Not kai pldset, koska teidiin “vaitijat” ovat paissa. Nakemiin! “ Paul." Anja puristi kirjetti kidessaan. Se oli ensimmainen Paultn kirjaittama lau- sevhiyma hainelle! Mith se merkitsi? Se merkitsi siti, etter Pauli hanta vihaa ~eika& halveksi. Jospa Alin nyt vain us- kaltaisi menna. Han olf fauri saanut keittiossi: kaikki tyot tehdyksi. Kello oli vasia yksitoista, Jospa han menisi puhumatta palvelijalle mitaan. Misti Lama arvaisi hanen matkansa? Fai 5a- noisiko ja kieltaisi sanomasta talonviel: le? Anja empi, kumpi olisi parempi, —- Laina, mina menen vihan kyladn, tulen Kyvili iitapaivalla kotiin ja teen keittiosss iltatyot, hin sanoi, kun huo- * Fi ' LAUATAINA, TOUKORLUN 15 PAIVANA 1943 masi palvelijan tulevan navetasta. — Mene, itsekin aijon vahin menni | - vappua pitimadn, tam’ vastasi. Hanesta ei siis ole pelkoa, ajatteli Anja hyvil- Anja pukeutui keshpukuun, vaalean- siniseen pumpulipukuunsa, olihan nyt ensimmiainen kesapdiva. Kuinka thana iima nyt olikaan! Lampémittari natti 20 astetta lamminta. ta — vappuna. Metsa huckui limpéi ja kosteutia. Anja riisui kengat jaloistaan. Ladmmin maa hyv@ili jalkoja. Vaateanvihrea nuk- _ka kurkisti kaikkialla esille pensaiden juurilta ,kallioiden racista. Metsapolul- la hidrivat muurahaiset ahkerassa tyds- sa. Anja juoksi, valttyakseen niiden pis- toksilta. | Metsin takana levist laaja -vainio. Siind vibersi rukiinoras tuuheana ja kas- vuinnoissaan, Luhtamaan vainio — juo- lahti Anjan ajatuksissa. Anjan kiipesi yli aidan, istui pientareelle ja veti ken- gat jJalkoihinsa. Sitten han asteli pitkin plennaria aukean toiselle laidalle. Ka- pea polku johti hant# ruismaan sivua pitkin tielle, joka vei Luhtamaan ta- Han pysshtyt miettimaan nahdessain ethdlla punaiseksi Ingalatun asuinrivin, uuden navettarakennuksen, altat ja sau- nan. — Paulin Koti, sanoivat hiinen aja- tuksensa, — Miten mind sinne voin menna ilman astaa? Han huomasi nyt vasta, etta lienee sopimatonia nuoren tyt6n menni po- jan kotiin ilman asiaa. Sith miettiessfan han kuuli danen takaansa: | —-~ Hei, hei, Anja! Tervetuloat Har- haannuit vahain tuonne ruismaaile, pol- ku kuiki sen sivua, odotin siella ja ndin sinun tarpovarkin ruismaan pien- narta, - Anjalta havisit arka pelko, Pauli oll [nonnoilinen ja hyva, — Nyt menemme nayttamaan sinua aiditle. Han on monta kertaa torvanut sanda nihdd sinuk. Attini tunsi diti- vainajast ja haluaa niihdi hanen tyttd- réensa. Anja seurasi Paulia tilavan kuistikon livitse siistiin tupaan. — Tervetuloa, Aniat Aiten sina, Japsi, olet @itis; nakodinen! huudahtt Luhtamaan emanti Anjan nahtyaan ja tervebti hantd didillisesti, Kuinka Anja iloltsikaan saadessaan tulustua naihin ihmisiin ja tahnan ko- tiin. Ihaillen han katseli kauniita kasi- tok, kotikutoisia verhoja, vuodepeit- teitd ju kiekasraitaisia mattoja Paulin kodissa, Jospa minullskin olis: Koti. kathersi ajatus. Aiti palasi jilleen liheiseni mie- leen, kun Luhtamaan eminta kertoi h- nesta monta uutta, ennen kuulematon- ta puirretti, Paivii Luhtamaassa antoi Anjalle palion ajattelemisen arvoisia asioita, mutta se antoi myds hinelle yolmla kantamaan hunen pilitleen sily- teltva kuormaa. ~— Kun atka tulee, ja jos on tarpeel- lista, tartun mini puolestasi asiothisi. Perttulan ianth ja emanti elvat saa ryosiaa sinun omaisuuttasi. kuten he ovat tehneet minulle Jlausui Paulin isd pauinolla ya sellaisella vakuulukseila, et- th Anja saattoi uskoa hiinessi itseliin Oleyvan VStieywiin. Paul: kertoi Anjalle uutisena, miten hin on ruvennut lukemaan keskikouw: lukurssia kirjeopiston avulla ja on kuh- ta jo Joppusuorituksissa, —~ Afina haluaisin lukea jotakin op- piakseni, mutta minulla e: ole aikaa., Anja murheellisena sana. — Alh sure. Anja. Kyl sind viel joskus saat aikaa kirjojen kanssa aska- roida, ethan pkiiast ole Perttulassa, luh- dutit Pauli. ( Jatkwu.) . | la Mes Se on jo erikots- . Muruja Serkku hywval _ Sanvit kirjeessdsi toivovasi, ettd “‘ke- vit tekisi meidat paremmiksi ihmisiksi”. . Niin herranihkddn sit toivoisin myds omalle kehdalleni, juuri siti. — Viime kerralia pakisin sinulle Anja- ystiivastamme, jolla on kuitainen huo- maavaisuuden lahja. Olen monasti aja- tellut, etti meissd kaikissa sais olla ta- th ominaisuutta -hiukan. ajatelieeksi huomaavaisuutta ja merkki- kipdivid kun sattumalta tapasin kadulla ‘yanhan Sivusen-. hinta pitkiin aikothin ja puristin hanen Lattansad hieman innokkaammin. -—- Ali toki veikkonen niin rajustl purista! sanoi tiima ja osoittl reuma- tismin runtelemaa kattaan, Niin-Sivunenr on ollut pitemman ai- kaa huonossa terveydessd ja nyt tasta vasta kuulin. Onhan sita& kai joskus ihmeteltykin, etti missis Sivuset ovat kun elvait ole olfeet ihmisten ilmoatlla pitkiin aikoihin., mutta onkos kenen- kiin mieleen juolehtanut EKayda ter- vehtimassa? Eihdn toki, ei minun eika muiden. Tastd nyt saattaisin vaikka antaa ttsekuritusta ... Sivunen kertoi, etta ‘‘mamma ja Tni- na vaan olemme kahdea vuorgtellen sairastaneet ja toisiamme hoivanneet. Ei ole kitynyt vieraita — elle “olisi toki omaa sukua. lapsia ja lastenlapsia, jotka ovat silloin talldin pistdytyneet. On oltu kuin eldvilt® haudattu, me kak-' si vanhaa, Lehi, kallis sanomalehti on. ollut valonnayttajana, jotta olemme padsseet vahiin tietamain mita maail- massa tapabtuu. Mutta olisi se sairaana ollen mukavaa jos joku kavisi ulompaa tervehtimassi . ..."" mydnteli Sivunen ja toruskeli kun en minakaan ollut edes muistanut. - Kiva siind torumista onkin' Kuinka vahan muistammekaan [tshimmaistam- mé, ja kuinka vahin me apuamme tar- joamme silloin kun joku siti tarvitsee. No. jokainen on itsedan lzhinna, sano- taan. Se on totta, mutta thssipa — tassapa juun hyva huomaavaisuuden lahjakin olisi tarpeen. Tulemmehan me kaiktn kerran vanhoiksi ja kivuloistksi ja olistmme kaiketi sifloin mys itse kii- tolisia, jos jeku hyvintahtoisesti muis- taisi. sit el varmaan taida kieltaa. Sivunen on paljon muutiunut ja van- hentunut. Han on kiynyt kumaraan. mutta yha hanen siimissdan on veiked ja kiusoitteleva iimeensd puhuessaan etka hin ole menettanvt leikinkaskuintoaan. Samanlainen han on jutuissaan Euin ennenkin, Joskus ehki hieman katkera. mutta @f ainda, useammin sentain haus- ka Ja vitsikas. Hin sanai tilanneensa prof. Bogomolevichin (niin kai se nimi taist olla) elamin eliksiiria, eli nuoren- nustippoja ja nuertuvansa vield “uu- deksi mieheksi.” “iin, Sivtinen tayttikin tassi hiljat- tain 7§ vuetta, biljaa ja huomaamattz. slis tatakiin e: huomannut kuin ioku- nen ¥Vksild. Olisthan tima kunoniakas “yirstantalppa” ollut toki juhlimisen arvoinen asia. sill juhlitaanhan sith vuhemptikin, varsinkin kun ottaa huo- mioon Sivusenkin ahertelun suomalais- amerkkalaisen tvovdenhikkeen pionee- . rina ja veteraaning. Moutta kenenkhan mieleen ¢i asia Juolehtannt ja nyt se on jo kai vanhettunutkin. — S¥t ¢l vot munuta kuin tolvea. ettt Sivusen pappa viel jaksaa pvsvi mu- kana, chkapii me muistamme hints 20 vuotiaana paremmin .Toivotaan! Eka niin? FLIZABETH. — Kevan faikaa “ Jalleen tulin — En ollut tavannut | “Kevat: saa -aasitkin tanssimaan : Kukakhan mahtoi noinkin kean yi. sauden-keksia? Olikohan hin Otin suuy kevadn ‘ihatlija, ett kayiti moist ver: tausta tulkitakseen kevaiin voimay i. -fusta vain tuntuyu, etta tuohon ylistyt. seen on kotra haudattuna. kukap: ky vaan ysiava ajattetisi tyhmiij aasia ke vain lumoista kertoessaan. . Tay saattaa sen tehdikin, en tiedi, kus a ole erikoinen kevadn ystiivi, Joo, kyl kevatkin on hyva olemassa, Sp herattig eloon luonnon ja sad. aikaan palo muuia kaunista. Se saa vanhankin hu. kailemaan ja haaveilemaan yihrejsi nuoruudesta ja vielipi tanssimagnkin —- vanhan aasin! Sitikohiin se vétlaus _ tarkotttikin? Sita varmaan — ej tun. ™ma jos en silta tykannyt. silld olinhan ellen illalla tamssimasza minikin . |. aas:! : Joo, olin haissd. Nain burmaavg ‘nuoeren parin suloisessa onnessaan alot: tavan Eastkadessa taivalluksenss avip hiton mutkaisifla poluilla. Olisipa pol. kunsa tasainen ja Onnent3hii aina Ios. tollaan nayttamiissd oikeats suuntaa. Ja oliko se sitten nuorten onnen ki kastamat kasvot val kevain taikavi._ ma mika sai minunkin varpaani likky- maan soiten tahdissa, ensin noin van salaa pemkissaé istuen ja lopulta p- kantahdisss lattialla pyiraihdelten. Mu- Lunt ms ta tuli ne vain haat minulrakin tans. Va tuks! niin, etta aamulla oli vidsnowum an { kanssa niin ja nain. Alutta noustava a. BR vain ea pihamaa on haravoltava. kun os awaki heind siind niin arkana pyyvtaa apue rita padstakseen helpommin loistamaan lisirra reydellaan. Ja kukkamaatkin kai oT vat kohentelua, kaska ensimmatnen ke Elta vdtorvekkini on ja ehtinyt kohort natte kasvonsa auringon surdeliavaksi. Mut im