"oon
a

ee VW ‘7 r we . -7 worst oss , hor Me tote eee

a ie ae, de owt Spee peem ge way : . wee ot 1 . -
aire vote a ep Se Pa TD Te ert PID a te ee
Taare OE taba bg be ety ee et eee pT, le ane atm ee ta TT . wager

—_s
Peet Mee ov
ee ee pee ee
. ™_" . 1
a} fe .

Feerapet hes here ee ee ae ee at = wr
pa Ae mca
ce a
=

eo .
= SUS Pato or nfm

|
PLLA Der

a 1

eh Eruded oH ga be
el eee eel Re)

ee ee
Ta :
:

a

a
OF

Hh
ee
ee

wks aches SL yt
a

i a ca 2
at gull ak
ao .

ed

Ler
aT,

re a ee |

eet
ab Plies
ee ee ee _
aot, . vy

hae ras
ate ur,
ee i le pe ee ne
= Fe ee, * ro - de -—
. 2 .

i ae
os te,
siqglte ks yor.
es

en
b=

ae

1

+E
4
a.

* “pat

Pt 77 ath. 1: ra
ae ad ee

La
—,

10

“

_lokset ndiden villien liian Tempelista

‘kobtelusta.
— Tarvitaan uusi kreivi Walder-

see, tai meidan kaikkien on korjatta-
va Jjuumme taalta, — ilmoittaa
Franck, |

— Te olette tehneet kaiken vol- -

tavanne, — vastaa englantilainen
kylmisti, ottamatta edés puppua
hampaistaan, ~~ te, saksalaiset olet-
te tehneet kaiken voitavanne, ettt
tillaiset tapaukset tulisivat mahdolli-
siksi. Te yllytitte kiinalaisia tai vai-
kenitte kakstmielisesti kun he anasti-
vat englantilaista konsessiota. Kat-
sotaan mitd te sanotte. nyt, kun jou-
duitte kasvoista kasvoihin teon bar-
baarijoukon kanssa! .

-— Qikem! Oikein! — kannattaa
yleisén enemmisté hainté ja he yh-
dessd. matruusien kanssa palaavat
poytiensa adreen.

Autolla saapunut liukdri vet me-

kaanikon ja molemmat poliisit. Or-
kesteri yritti jatkaa musiikkia, mut-
ta ilta oli ilmeisesti mennyt puilalle.

Ei kukaan tanssinut, kaikki istuivat.

piytiensd ddressii, Vain englanti-
laiset matruusit jatkeivat sooda-vis-
kyn juontia ja padstelivit hirveité
sadatuksia kiinalaisista, Ja vatkka
baarissa: oli yli sata eurooppalaista,
niin luultavasti he eivit viela mul-
loinkaan olleet tunteneet itsedan ndin
yieraiksi ja vihatuiksi tassd maassa,
eivat milloinkaan viela nain selvasti
kisittineet valkoisten sdalittivad
Saatta kapinaan nousseen Kuinan
kuohujen keskella@, kuin talla hetkel-
la. Jonkun ubkaavan onnettomuu-
den leima oli heidin kasvoillaan, ai-
van kuin ke jo olisivat tunteneet ti-
linteon hetken I&henevin. Synkki-
na katselivat he baarin pimeita ik-

kunoita, joiden takana tuntui kuy-

lumattomin askelin kulkevan sodan

' ja kapinain enki,

Useat vieraat alkoivat lahted pois,
sali tyhjeni huomattavasti. |

Maksettuamme me myoskin ja-
tamme baarin.

Ulkona herra Wode ottaa_minua

kainalosta ja puhuu:

-— Mini alan tulia sthen vakau-
mukseen, ettad Euroopan valtajen.on
keskendisista ristirtidoistzaan huoli-
matta aika ruveta huolehtimaan mei-
din yhteisista eduistamme. Me voi-
simme liytaa yhteisen kielen Eng-
lannin kanssa, kun kerta historia on
antanut sen tehtayaksi eurooppalai-
sen sivistyksen stojelemisen keltai-
selta vaaralta. Me jo kerran olem-
me menettaneet Kiinassa kaiken mita
oli ja jos nain $aa jatkua, niin me
menetamme wudestaan sen mika on

niin suurella vaivalla palautettu ...
Mind olen samaa mielta herra Franc-

kin Eanssa: tulkoon uusi Waldersee...
Han saa ilmestya, piru vie, vatkkei
han olisi saksalainenkaan! ...

Mutta herra Franck, joka kulkee

edellimme kisiiin heilutellen, Kaane

tyy ja sanoo:

_~ Ei, herra Wode, hiinen on eh-
dottomast) oliava saksalainen... Ja
me viel4 niemme sen paivan, MIuu-
ten me emme ikina enad3 nae Kiao-
Tshao'a. |

— Suokoon jumala! -—- vastaa Wo-
de. — Mina olen odottanut sit® jo
kymmenen vuotta. Ja jos mind en

- nie sita paivad, niin sen nakee Bob-

by... Mind vasta eilen-kerroin. hi-
nelle mita Keisari sanoi Attilasta,
saattaessaan merimiehiimme Kielisti
Kiinaan. Mini vaan pelkain ettei
han kasittinyt kaikkea. Mutta mi-
ni opetan hinet ksittamaéan sen, sil-

yan varkaasta.
liskulmainen reiki ja suta oli kasi -

‘ruksiaan mydéden,

LAUANTAINA TOUKOKUUN 30 PAIVANA

(Jatkoa)

Sitten vahitellen tuli Matti lian
rohkeaksi. Kerran huomattin, etta
kartanon jyvdaitasta oli kadonnut ko-
konainen sakki jyvia. Isantd kielsi
jyrkisti, ett asiasta el saa hbiiskua
sanaakaan, silla hin itse ottaisi sel-
Aitan ovessa oli ne-

mennyt sisdipuolelle ja avannut Iukon
sisdpuolelta.

Kulu sitten jonkun aikaa ja Matti
luuli, ettd el edes jyvasakin katoa-
mista oltu huomattu, puhumatta-
kaan siiti kuka sen oli varastanut.
Nin han paatti uudistaa tekonsa,

Kartanon herra oli kuitenkin pitanyt.

asian mielessaian Ja piti vahtia ja niin
han sai Matin kiinni itse teosta.
Matti bimmistyi ja soperteli jotakin
anteeksipyynnon tapaista. — :

“Ming olen Jo liiaksikin katsonut
lapi sormient. Jos sind, Mattr, olisit
pyytanyt nlita jyvid, olisin varmasi!
antanut, mutta koska sind itse menit
ottamaan, niin en anna anteeksi, vaan
annan asian menna. sikeuteen,”

“Siti sind et tee!” -huusi Matti ja
silmissa valaht-ukedsti. Ja niin juok-
si Matti rantaan veneensd Juokse.
Isanta meni sisille. Emianta, joka
mydskin oli herannyt, nahdessaan
miehensi tuhkan . harmaat kasvot

huudahti: “Mita kauheaa nyt on ta-

pahtunut?”

“Mita parempi hanelle on, sitd hi-
vytt6mammiksi hin tulee” ja isdnté
kertoi emannalle koko tapahtuman.

“Anna hanelle yield kerran anteek-
si, tiedathan kuinka lujalla Matti

on perheensa kanssa”, pyysi eminti

hartaasti. Ja isanta, joka oli aina
kuunneilut lempein vaimonsa pu-
hetta, leppyi nytkin ja paatti menna

‘damulla Matin puheille. Sitten hin

veti peiton paalleen ja nukkui hyvan
paatoksen kevennettyd mielen.

“Y¥ilos, ylos! Nouskaa hyvat ih-
miset ylés, navetta palaa!” kuului
noin kolmen aikaan aamuyolla peh-
torin huuto, —~ Kohta olivatkin kaik-
ki mutta paitsi emanta jalkeilla
Emanta of pyortynyt ja mydskin
Nannin taytyl jadd& hiantd hoita-
maan.

Litdunvalkoisena kasvoiltaan kii-
rehti isanta ulos, missd toiset jo oli-
vat sammutuspuuhissa. Tuli oli kui-

-tenkin jo saanut niin suuren vailan,

etta ei ollut mitéan muuta tekemisti
kuin suojelia toisia rakennuksia na-
vetan kohtalolta. Kartanon komea
navetta, talli ja heinalato paloivat pe-
Niuden mukana
paloi nuorempi karja, kaksi hevosta
ja paljon irtainta tavaraa, joten va-
‘hingot nousivat satoihintuhansiin.
Siikalan lypsykarja oli jarven takana
Resalaitumella, joten se saily] tuholta.

Isanta, lyyhistyneend erdalle ki-
velle, valitteli, etti mitd muumn olisi
ollut min valia, mutta eladin raukat
kun paloivat. Ja kun han naki ko-
mean orimsa, joka oli repaissyt it-
sens4 itt ja paussyt ovelle, mutta
palannut snben, paasi hanelta sydin-
tisarkeva parahdus.

‘“‘Ranhoittukaa, isintd, kauhea asia-
han tama on, mutta surkutteleminen
ei nyt auta. Kenen iuulette timin
tebneen,

14 bin on. nakeva, parempien pdivien poltte tama ‘aytyy o la”, sano] peh- -
koittavan . . . tor.
Rot
it ' .
are
ees sa ah gui Chk ee Uh ee ME staat cei Sate ane oe oa gd

| On ryhdyttava ikityonte-_
kijaim kiinniottamiseen, sila murha-.

nelmiensa raunioilla
am Kg}. R-Falck

“Niin on ja mind tiedan mydskin
kuka timin on tehnyt, enka olisi

tkind uskonut sita miesth sentain
roistoks! .

“Isa, sind tiedat kuka timiin on
tehnyt? Sano se, sano! Mina pol-
tan sen roiston elayalta, vahan ker-
rassaan, ett hankin saa maistaa hel-
vetin esimakua... Sano heti.”

“Mitapa ming enain sita muesta’

sdilisin.,. Sanon sen teille, sinulle

- Esko ja Niilo ja mydskin teille Hetk-

ka. Se ot Rouken Matti, Tapasin
hinet jalleen jyvAnvarkaissa puolen
yon aikaan ja uhkasin antaa hinet
otkeaden Eastin. ‘Sita sind et tee’,
huust han mennessdin. Tima oli 10
sillom varmaankin hanella mielessaan
ja kuka tietaa mita muuta pahaa sen
lisaksi,.. Menkaa nyt te miehet Ma-
tin mokille ja tehkaa mita haluatte,
minusta ei ole sinne lahtijaksi, menen
Aidin luo, silla han on aivan onneton.”

[santa meni sisille, Esko, Niilo,
pehtori ja yksi rengeista lahtivadt sou-
tamaan talon isolle nuottaveneella
kohti Matin mékkid. “Mutta miki

tuolla kelfuu, cihan vain ihminen?’’

sanoi Esko, osoittaen veden pintaan

pistaytyvaa esinetta, noin puolivalis-

sa lahden oltaessa. ‘‘Totisesti, kyl
se ihminen on”, my6nsivat toiset ia
alkoivat soutaa esinettd kohti,
‘Saat, Nulo, 14ttaa kostosuunni-
telmasi, sid mies on kostanut itsel-

deen... Surullista’ yhtakaikki, silla

miehell4 on suuri lJapsilauma, joka
nyt jai orvoksi ja kova on orvon
osa”, puheli pehtori hiljakseen. He
olivat léytaneet Rouken Matin ruu-
roiin.

Matin torpassa oli ollut huuto-
kauppa... Kolme nuorinta lasta ol
joutunut kunnan hoidettavaksi ja

ae ee ae ea

Lat fe

= a a ee ee
eee

nelja vanhinta ottivat: talolliset line ,

ka tarvitsi paimenta kuka lapsentyt.
0a...

Siikalan -emanté jal pysyvaisestl
sairasyuoteeHe, niin koyastj- Jarkytti
tapaus hantd. Itse omassa minis

kaan, vaan etta hin kulkisi kuolemag
kohti, Kerran han kutsui michenss
luckseen ja suostutteli hintd lempeiil-
4 puheellaan: “Mene, Manne ja tuo
Rouken Aliina tinne, kun hivio.
kauppa on pidetty ja toiset lapset
viety. Hanesta olisi paljon apuakin.
Hoitelisi minuakin, sill4 Nannikaap
el sithen aina jouda. Antaisimme
hinelle kodin, niin pitkaksi aikaa
‘kun bin haluaisi meillé olla,”

“Fi, Mina, mind en mene sifhen
mékkim ikind. Heti kun lapset on
viety, § annan mina hajoittaa sen 1 maan

hyvdksyisi pojatkaan.” -—- “Mutta,
ton Albina isdnsd tekoihin on. Jos
sind suostut, kaetan mind opettaa
tyttéid. Mind pidin palion Matin
vaimosta, ehka siksi, etta rikkaudes-
sani tunsin olevani kuitenkin hanen
kaltaisensa, koska olen kdyhan kodin
kasvattt... Tytt6 on aivan kuin di-
tinsd, hiljainen ja n6yri.
Manne suostut niin suosiuvat pojat-
kin, silli he kunnioittavat meita suu-
resti. Niilokin, vaikka onkin hurjapii-
sempi kuin. Esko.”’—“En voi luvata
mitain, Miina hyva, silla se olisi -yli-

| luonnollista hyvyyden osoitusta sité

joukkoa kohtaan. Pubun siita ku-

tenkin poikien kanssa...” Miina

emdntd tiesi nyt, etta Aliina otettal-

sin taloon ja niin sitten kavikin.
(Jatkuu)

Llama

Rutsuu

Kory. L.A.

(Kilpakirjoiius)-

oan istul nuoren haavikkopensaan -

“4 juurella, kevdisen aavikkotuulen
}& auringon sateiden hyvaillessd nuor-
ta ihoa. Tuntui niin suloiselta pit-

kan ja ankaruudestaan tunnetun aro- _

talven jalkeen.

Erikoisesti tunsi Elli kevaéin Igm-
mittavan sydantansi... Olihan nyt
kevat, jolloin koko luonto tuntee kut-
sun elamain... Kukat tekivat nup-
pua, puiden lehdet olivat hiirenkor-
valla. Linnut oksillaan, laulelivat

*  #

KIRJ. ESTER
Mies’ Rokiala madardsi mule
clon raskaista, raskainuman?

Muile Paikkeni toivotulle
oon Rurjaa kurjimman?

Miks’ kohtalo midradsi yaksi
elon hetket kauneimmat mun?
Lepoketkeni orjantyaksi,
kuin vangin, tai rangatstun?

Mita pahaa tehnyt mi sulle,
ot Rohtale korkea, gon?

. kuin atkaani ennen si mulle
suot kdskysi kalmistaan?

sidan han tiesi, ett et paranisi kos.

: massa ita miehesti ~«. Baka sith

Manne, eibiin se ole lasten syy. Syy- |

Jos sina, -

tirkein nadkdéisind rakkauslaulujaan

toisilleen . Haaveillen onnesta,
kantol vastirakki -kortta pesiinsé
permannoksi.

— Qsaavatkohan linnut rakasfaa,
ajatteli Elli. Hin muisteli juuri a-
ken lopettamaansa romaania, missa
kéyhan tytén rakastajana oli majurim
poika, joka kulki komealta ratsulla.
Ja kuinka he olivatkaan onneliisia.
Haaveiluissaan ei Eli osannut arvata,
kuinka lghell4 binen oma kohtalonsa
ratkaisu tulisi olemaan...

Otsa hiesta markand, vasymys pal
naen jisenid, kasvot ja varsinkin neé-
nanpii kevaisen auringon ja tuulen

ahavoittamana — kevainen tuuli ja

aurinko ei ole lainkaan Iemped katt-
punkilaiselle iholie — asiteli Jukka
Aronen lintté kohti, polutonta pree-
riata pitkin. Tuontuostakin manaili
hin serkku-Aapelia, joka oli narra
nut hinet tahiin vain pubveleille sopt-
vaar: Iaahan. Pubveleiden valjeo-
neita pakalloja, sarvet torrdliaan,
nakyikin sielli taalla ikainkuin uh-
maillen kulkijaa. Paiikallojen ty5-
jit silminreijat katsoivat ikZinkuid
surullisen syyttavasti ibmiscen, joka
tamin hdvityksen oli anastushalus:

. $4an aikaan saattanut. —

Jukka oli-kwhkenut jo: noin kaksi-

Sr ee
Cn eT

of .
yrioye

£036,

———

kymmen
muurahe
non oli
Jutta P
kun on
lahdetty:
sanen KI
nen, tas
-reila, jo
kauan €1
ouheli fh:
mettia, 1
ni «Kui
onkaan j
han ale
laiseen pe
hantd nil
natiaakin
nousee ¥
ja alkaa
 *Tyhat
ale lehdik
mind jo 1
ss wNY
ohjasi as
yakuutti
vaikka se
den vuode
sin pubelu
Vintii +
mietteista:
$i nuoren |
ca pai kis
kortuksella
utukuville,

Molenm
odotiamatt
nokin unol
loytya som

“Paiva!
laisianne k
kalla kasv:
maailman
katsoen . .
tatnen paiy
s4 Olkeasta:
tainen tyt
puut, mutts
lainen sievi
nita tiheds

“Paiva,
kahdin, sill:
eksynyt?>” |

“Eksynyt
laumasta ja
va. Vai ku

“Ompa t:

“Sin tos
juuretkin k;

“hyllipa
hin nimell

“Jukka
Pieeria-ruusi

“Meidan
nun iment

“Stis Flij

“Gid-up,
holaisen sar

Aoipiasi nop
massa kuwyhty
“184 siel]i
“Oho! Yq
Sitter kaskuj
nila Sellaisey
Tosi olikj
Eoett] Sada .
la hardin jull
tin. Olihan
Heikki olj
ans}-Canaday
Cdmassa, §
veand (urpes

at, Joita l

Bkoivat per.
fila “Soka he
Wwaaseer”
tyy kayttaa
Saat sisupy 3]
Mita toi at
Tilevaisuy,
Cottu, kninke