pnnteartadaptaisedgpan naan hanen isinsé? — Ei, ei! Niin ei saa tapahtua. Han oli vahva ja tunsi yha voimiensa lisAantyvan. Han olisi nyt val- mis uhmaamaan kuolemaa. Ei, han e1jattaisi, han ei antaisi pois sita, minka han kerran oli ela- malta omakseen saanut! ‘Pikku-Joan parka, mina elan, elan elan! Sinusta ei saa tulla orpoa huutolaista!’ Lyhyt talvinen paiva oli jo iltaan kallistunut, kun kivella istuja havahtui mietteissaan. Han huokaisi. Tanne metsien syliin oli han jalleen hautautu- nut vaimonsa kuoleman jal- keen. Laheisessa kylassé hoiti hanen tytartaan eras vanha vaimo, Osaako tuo vaimo opet- (aa jakasvattaa, tai osaisiko han itse kasvattaa Joanista Sellaisen hyvan ja kunnollisen ihmisen kuin hanen oma 4itinsa olisi voinut, tasta eivat hanen ajatuk- sensa koskaan olleet voineet antaa tyydyttavaa vastausta. Ensi kerran vaimonsa kuole- man jalkeen han tunsi nyt kai- paavansa ja tarvitsevansa nal- sen opaStavaa ja auttavaa katta rinnallaan. Mies nousi lahteakseen. Hanen kolmevuotias tytt6nsa odotti. Tuli nuotiossa oli koko- naan sammunut. Metsan reu- nasta tuleva tuulenhenki saa- vutti nuotiopaikan, sieppasi lei- killisesti harmaata tuhkaa, py6- ritteli sita hetken aikaa ilmassa ja riepotteli sen sitten taitavasti valkoiselle lumelle. Joku yksi- ndinen kipuna syttyi, vilkutti hetken iloisesti ja yht’akkia sammui, Metsamies kokoili tyévali- neensa, vilkaisi kuin hyvastiksi, kuin anteeksipyytaen hakkaa- malleen aukealle ja alkoi ki- rehtia — ei yksindiselle mets4- majalleen, vaan kylaan pain vievalle tielle. ‘Mitahan mahtaa Sannille kuulua?’ valahti kuin sivu- mennen hanen mieleensa ‘Muistaneeko koskaan Tuovi- lan renkia?’ On taas juhannusaattoilta. Kirkonkylan nuori vaki on rien- tanyt kokkovuorelle juhannus- yon viettoon, Vanhemmat th- miset ovat menneet mika min- nekin tuttaviensa luo, tal asettu- neet levolle. Antti istuu yksin puotinsa rappusilla, Palvelustytt6 on mennyt toisten mukana kok- Kauniit ruusut muistolle Hanen elamantyétaan kunnioittaen: Helen ja Eino Tikkanen Pirkko ja Bill Salminen Elina Sandholm Aino ja Lauri Koski Ida Makinen Evelyn ja Al. Johnson Taimi ja Vern Niemi Ellen Lehtela ja George Menegon Kerttu Torvi Lois ja Leo Niemi Martha ja Bill Johnson Laila ja Onni Rintamdki Hilma Ranta Viola ja John Passi Katri Hietala Senja Jutila Hilma Rasi _ Ida Mannist6 " Elina ja Lauri Sinisalo Vilma Vikman Tyyne Harju Sylvi Honkala Rita ja Aune Saarela Eemeli Laakso Toivo Kivi Yr ee j6 Palomaki Anni Jokinen Beaver Lake ja ymparist kovuorelle ja pikku-Joan nuk- kuu suloista lapsen untaan o- massa vuoteessaan: Anttia va- syttaa, mutta han ei tunne pie- nintakaan halua menna vuotee- seen. Han istua kyyk6ottaa vain ja tapailee ajatuksilleen jotain kiinnekohtaa. Kevaalla han oli kuin jonkin salaisen voiman ve- tamana palannut synnyinseu- dulleen. Pienilla saast6rahoil- laan oli han ostanut sen kauppa- kartanon, jonka ennen Sannin isa oli omistanut, mutta jonka oli menettanyt jouduttuaan maksamaan Erkkilan isannan suuria takauksia. Sannin isa oli kuollut joku vuosi sitten, su- rusta, niin kylla kerrottiin ja Sanni elatti itseaan ompelu- tydlla naapurikylassa. Niin, sunahan olikin juuri se kohta, jota Antin ajatukset olivat hetki sitten turhaan ta- voitelleet.... Erkkilan isanta oll paivalla pistaytynyt hanen kau- passaan ja kuin sivumennen maininnut Sannista. ‘Odottaa merentakaisia’, oli han pilkalli- sesti lopettanut puheensa. Odottaa merentakaisia! Nuo sanat olivat niin kummalli- sesti jaaneet soimaan Antin korvissa ja nyt ne yha uudelleen Mr, ja Mrs. Oliver Pennala Saima ja Kusti Mattila Karen ja Aimo Makela Ester Jouppi Norma ja Nick Skuro Helen ja Aime Grenon Hilma ja Ensio Wuori Kerttu ja Taisto Lansi Aini ja Eino Hill Sheila, Kauko ja lapset Bertha Keskinen Hilja ROnkd Vieno ja Veikko Pukkila Fanny ja Einari Hanninen Tyyne Tolmonen Onerva ja Vain6 Manninen Signe ja Einari Elbacka Massey, Ont. Lempi Manninen Vilma ja Fred R6nka Vilma Lehtola lris ja Wimpy Hakala 2 8 6 8 68 8 ef Oe Re eee bahia Aune ja Uuno Sorvali | Aili ja Vik Kauppila Alli ja Arto Latvala Sanelma ja Matti or OIG Sydémellinen onnitteluninie : atrutie Aino Gustafson Toronto, Ontario - Aino ja Urho Oksanen Toini Gernecki’ , Toini Kuusela Kiitos tarjoilusta ja menestystd alkaneelle vuosikymmenelie! + ae Po CHP IIS 6% es fp Litt et ttt ttt ttc | { ~ v9 x * %) 2 @: OO = OO “4 Py .¢ 2 Nd 2 x * cy e: RO CN =: OOOO + a o> x 2. + * ee N eS + . ys * ‘ee 6 @ = o e a at . e - * Ayes e ie * ; & *. ‘ *. muistuivat hanen mieleensa. Olisiko se mahdollista — oli- siko sittenkin olemassa joku, joka olisi odottanut Tuovilan renkia? Hanen sydamessdéan laikahti niin oudon lAmpimésti. Vuosia kestaényt yksinai- syyden tunne havisi, haihtui. Elama muuttui kirkkaammaksi, varikkéammaksi., ‘Han odottaa merentakai- sia’, kuiskaili illan vilpoinen tuulenhenki. ‘Odottaa, odot- taa’, hyrisi yksinainen hytty- nen, istuutui Antin korvan- lehdelle ja nipisti siita: “Kuu- letko, odottaa, odottaa!’ Antti huitaisi kadellaan pois kiusallisen hy6nteisen, nousi, valjasti hevosensa ja lahti aja- maan naapurikylaa kohden. Tie oli tuttu ja kaunis oli kesdinen ilta hamaran huntuun kietoutu- neena. Makuulleen oli asettu- nut kylan karja, vain silloin tal- ld6in joku yksindinen kellon ka- jahdus hairitsi hiljaisuutta. U- neen olivat uupuneet kedon kukkien parvet. Antti ajoi edelleen, Kesa- illan hamara oli lumonnut ha- net. Kahdeksantoista pitkaa vuotta oli kulunut sita kun han viimeksi oli nailla seuduilla kul- kenut, mutta hanesta tuntui nyt silta kuin ei koskaan olisi muu- alla ollutkaan. Jokainen tien- mutka, jokainen tiesta haarau- tuva polku, puut ja_kiven- nyppylat, olivat hanelle tutut. H4n tunsi itsensa samaksi nuo- reksi Antiksi, joka ennen oli nailla seuduilla kayskennellyt. ‘Hei, hei Virkku juokse, juokse l6nk6ta!! komensi han ja nyhtaisi Virkkua ohyjaksista. Pieni lintu hypahti lentoon maantien vieressaé olevasta pe- sastaan ja pyOryhantdinen ora- va juosta plipersi yli tien haviten pensaikkoon. Antti hymyili, ho- putti Virkkua ja alkoi hyrailla jotain tuttua savelta — ‘ellet sina tule, niin lah...’ Siinahan olikin jo Sannin mdkki Omituisen pelon ja epa- toivon sekainen tunne valtasi yht’akkia Antin. Mita mahtoi- kaan Sanni ajatella hanesta? Olisiko han nytkaan kelvollinen pyytamdan Sannia omakseen? Antti vilkaisi itseaan, puh- disteli kammenellaan mahdolli- sia pélyhiukkasia pois takkinsa rintapielista ja housunlahkeis- taan. Mitenkaé hanen pitaisi- kdan asiansa Sannille esittaa? Parhaat onnittelumme teille (Thunder Bay, Ont.) 50-vuotis hdapaivanne johdosta! Sanni, Ken ja V. Kentala NANOS OOOO “oe fd OOO OOD ee MOOD . OO? ~ OOo ede & OOo) OO eh ds OND ee Warerer ats ‘ Matti Varila, B.C, taytti 80 vuotta huhtikuun 30. paiva 1982. Lehtilikkeemme pyytaa yh- tya sukulaisten ja tuttavien on- nitteluthin. Ko6mpeléksi, avuttomaksi kuin lapsi han tunsi itsensa, mutta takaisinkaan ei han enaéa voinut palata, silla akkunaverhojen heilahteleminen juorusi hanen tulonsa tulleen jo huomatuksi. Antti sitoi hevosensa portin pylvddseen, sipaisi pari kertaa kammenellaan tukkaansa ja as- tul tupaan. ‘Hyv4a iltaa ja hyvaa—’ niin mita pitikaéan hanen ‘ja terveisia’, sai han lopulta vai- voin sanotuksi. ‘Iltaa, iltaa’ ehatti tuvassa olija kuin auttaen vastaamaan ja tarttut Antin ojennettuun ka- teen, joka ote kuitenkin akkia herpaantul ja hammastynyt Sanni siirtyi lieden luo. Seurasi pitka d4anettOmyys. Harmaa mirri tulla tassutte- li kuulumattomin askelin yli lattian, istahti aivan Antin eteen ja katseli ihmetellen vierasta. Lieden luota kuului katko- nainen nyyhkytyksen tapainen hengitys ja esiliinan nurkkaa pusertanut kasi pyyhkdisi pos- kelta sithen vierahtaneen kyy- neleen. Antti nousi tietamatta itse- kadn mita tehda, astuilieden luo ja sopersti: ‘Sanni, mina, mina se vain olen. Tuovilan entinen renki, joka kerran pyysin sinua omak- senl. — Samalla asialla mina nytkin kuljen. Sano, haluatko tulla vanhaan kotipaikkaasi, voisitko tulla didiksi minun pikku Joanille. Vuosikausia kestanyt pato murtui. Sanni hyrahti aanek- kaaseen itkuun ja sanattomana ojensi katensa Antille, joka otti sen onnellisena vastaaan. Mirri hyrrasi ja hieroi tyyty- vaisena selkaansa Antin hou- sunlahkeisiin. Huoneen taytti kesaisen y6n salaperdinen hen- ki. Oli juhannusy6, samoin kuin silloinkin — kauan, kauan sitten....