sheer Genin Ger Perdbe anges Dees Pearce PeeBeed Pee heehee Gee GriGiceGiee Penk Bee P ssBee hss Ger Ger Gee heh or Oh Gee Ger Pr BeBe were. Tassa kaunista syksya ela- essa ja hirvenpyydystajia seu- ratessa korviini kantautui tieto, etta Sudburyn Ikinuorten Seu- rakerho tayttaa 12 vuotta ja lah- tee sille ‘teini-idn’ taipaleelle. Tama iké on yksilénkin elamas- s4 jonkinlainen muutosaika, mutta en sitten tied4 muuttuuko taman Seurakerhon elama juuri ollenkaan, Niinpa taalla kotikylalla tuli puheeksi tama asia ja tuttavani Taimi ja Hannes pyysivat mi- nuakin tulemaan, niink6 painok- si ‘kaaran’ perapaahan, heidan matkaan Sudburyyn. Kavéa- sin puntarissa ja huomasin etta lla tassa viela painoa on, joten lupasin tulla mukaan. Niin- pa sitten kauniina sunnuntai- aamuna ajelimme sinne kuului- saan nikkelikeskukseen, jossa on aina ollut suomalaisten e- laman vaikutus aivan silmaan pistavd ja niin se nayttaéa olevan vielakin, vaikka luonnonlain maaraa4man4 rivit ovatkin har- ventuneet. . hen meh rag ee are 6% alee eA Cie gaen Voimisteluohjaaja Cynthia Kareluk valittiin Miss Cana- daksi 7.11. Palkinnoksi voitos- taan sai 23-vuotias vaaleave- rikk6 $61,818.85 erilaisina etuisuuksina ja palkintoina, ies Pysahdyimme entiselle Finnish haalille ja sinne alkoi- kin tulla juhlien jarjestajia, heidin apulaisiaan ja juhla- yleiséa. Kaikki nayttivat tieta- van, etta nyt tama Seurakerho jattaa lapsuusian jalkeensa. Ja heti siina raittiin syysaamun vaikutuksesta lukemattomat kaden puristukset ja tervehdyk- set olivat minunkin osanani. Kyseltiin ja kerrottiin kuulu- misia puolin jos toisin. Sina rupatellessa aika kului, etta e1 edes kahvi muistunut mieleen. Juhlan alkamista odotellessa sain pusertaa katta ~usean en- tisen Kuuban kavijan_ kans- sa, kuten Aino ja Gunnar Gustafsoni Torontosta, sudbu- rylaisen Lempi Jokisen, seka matkakavereitteni, joiden kans- sa kavin Torontossa viime ke- vaana Jarjest6n laulujuhlilla, Oli- han siind joukossa miehia- kin, joista monet tuttaviani, Kuitenkin suurin osa oli naisia ja kerhon presidentin antamien as Bh Poti Bre te ‘4 eer oe ers Softee SPY en S Sars Pesta ease BERGE Ay mm. $11,015 auton, Coca-Co- laa koko ensi vuodeksi, vapaan hienosto-huoneuston, jne. Ku- ka vaittaa et’eik6 humpuuki kannata. leskia, joista vanhin lienee Hilja Ra- Jala, joka on juuri tayttanyt 89 vuotta — mutta jalka nousee, sen sai huomata niissa voi- miSteluissa ja kansantansseis- sa. Juhla-aikana Hilja kukitet- tiin kaiken kunniaksi ja niin minaékin hakkasin kasiani yh- teen, etta oikein kammenia ki- helm6i. - Mutta mindpa kerron siita juhlasta, minka vuoksi me sinne Finnish haalille kokoonnuim- me. Siina iltapaivalla se juhla sitten alkoi. Lauhkea syysilma * ulkona, pilvien valista pilkisti aurinkokin, jonka sateet loivat valoa ikkunoista juhlivan ylei- s6n joukkoonkin. Suuri joukko kerholaisia oli kokoontunut nayttamGlle esiripun avautues- sa. Sielta he esittivat avauksena kauniin “‘Koster valssin’’, jonka saveleet lienevat kaikuneet mei- dan korvissamme jo vuosikym- menien ajan. Unohtumattomi- na ne juhlayleis6 otti vastaan erikoisen kiitollisena. Tama laulusikerma pdaattyikin siihen ripeaain “‘Saunajenkkaan’’, jon- ka jalkeen seurasi Jubilee Club- in nuorilta urkainalainen kan- santanssiesitys, jonka vauhdis- sa me kaikki elimme. Kaiken musiikkipuolen johti Laila Nordman, Leo Niemen sdestyksella. Joku siina kuiska- si korvaani, etta Laila onkin niin monipuolinen ihminen, etté han pystyy vaikka nikkarin toita te- kemaan. Siinad Seurakerhossa on ollut hyvin kyvykkaat joh- tajat kaikille aloilla, kuten Elvi Duncan voimistelussa ja Helen Grenon naytelmissa ja muissa teknillisissa esityksissa. Kerholaisten omien esitys- ten lisaksi saimme nauttia nuor- ten kansalaistemme _ taide- esityksistéa. Annette ja Brian Koivu esittivat haitariduettona useita) kansanmusiikkikappa- leita. Erikoisen korkeatasoinen esitys. Sudburyssa kun on ollut niité suomalaisiakin musiikki- kouluja ja on vielakin, ainakin kuuluisa Bukaran koulu, josta on lahtenyt monet taiteilijat, ja luulen etta sielta olivat tama Koivun pariskuntakin. Kiitén ja toivotan onnea naille nuorille! Sitten siina toisena nuorten esityksena sai yleisé nahda ja kuulla Liisa Lehdon laulusoolo- esitykset, joita sdesti hanen oma poikansa Markus. Erittain korkeatasoinen esitys ja mielui- nen siina mielessd, etta poika on vield kovin nuori. Siita taitaa tulla Leo Niemen arvoinen saestaja. Leo oli tassakin kon- sertissa mukana sdestiéen tans- sit- ja muut joukkoesitykset. Leo kertoikin hanella olevan kovin kiire jatkuvasti ja sanoi, ettaé ei han enaa taida oppia lisa t&ss4 musiikissa, mutta nama nuoret pojat ne oppivat kuten tama Markuskin. Siina ohjelman valissa tull sellainen kaihoisakin kohtaus. Kavi ilmi etta kerhon monivuo- tinen presidentti John Passi puolisonsa kanssa muutta- vat Eteld-Ontarioon ja jattavat taman mieluisan kerhotoimin- nan toisten huoleksi. Siina sit- ten antoivat jonki tolahjan talle tyont pariskunnalle. Jussi, kuten ker- eikki Kangas| Syksyn kylmat tuulet, sateet ja sumuiset sa4at ovat ovellam- me ja ne tuovat tullessaan vai- keuksia yhdelle jos toisellekin, mutta Tuonelan viikatemies ei katso ilmoja, koska niittéa sa- toaan. Juuri askettain ikinuortem- me keskuudessa Vancouverissa satoaan, jonka uhriksi joutui tunnettu ja suuresti pidetty ikanuorukainen - Heikki Kangas. Henkilékohtaisesti ensiker- ran tapasin Heikin ja Liisan Prince Rupertissa ollessani ka- lastelemassa Kalle Ovystilan kanssa Skeenajoelle vuotena 1934. Heidan Vancouveriin muu- tettuaan olimme lahemmin kos- ketuksissa toisiimme, kun Bert- ha ja mina tarvitsimme todis- tajat vihkitoimitukseen. Heikista tulikin hyvin uutte- ra ja innokas Canadan Suoma- laisen Jarjestén Vancouverin Osaston jasen. Hanen harras- tuksensa ja kykenevdisyytensa perustuivat suurenmiten ndytel- maalalle. Han ohjasi, nayttelija lavasti useita suuria naytelmia holaiset ovat tottuneet sano- maan, on Sudburyn perukan syntyja, mutta puoliso Viola on Thunder Bayn alueelta - sielta jossa kerrottiin olleen puusta rautatien kiskot. Presidentti-nimitys, kerhon puheenjohtajasta, on mielestani liian suuri nimi, mutta olen siihen tottunut, Mutta kun kuu- lin Jussin puheen, jossa han kiitti Seurakerhoa kaikesta yh- teistyést4 ja siita laajasta toi- minnasta mita tama jarjestd harrastaa, niin taytyy sanoa etta padmies on pdamies. Tama Seurakerho on Ontarion elake- laisten kanssa yhteydessajatku- vyytta suuressa suru _ Tiistaina marraskuun 22, p. iltapaivalla4, puhuu Irma Mil- nes-Laakso Sudburyn Jubilee Centressé Seurakerhon_ tilai- suudessa Maailman Rauhaniii- ton konferenssin piatéksisti ja rauhanrakentaj ien toiminnasta. Saman p§ivan iltana jarjes- taa Sudburyn Peace Council toisen puhetilaisuuden Irmalle. Paikasta ja ajasta ilmoitetaan mydéhemmin. Clinton haalilla ja eika hanelta mennyt sormi suuhun muissa- kaan jarjest6a koskevissa asi- oissa, Kun Websters Cornerin Sampo haalia alettiin entraa- maan ja laittamaan pdaaasialli- sesti suomalaisten picknekki- paikaksi, niin Heikki oli suuren koiransa kanssa touhussa mu- kana antamassa ohjeita, Arttu Siven ollessa hanen apulaise- naan, . Nyt viimeiset vuodet Heikki oli kiinteasti ja innostuneesti mukana Sampolan ikinuorten toiminnassa, toimien huvitoimi- kunnan puheenjohtajana ja jar- jeston syntymapaiva tilaisuuk- sien ohjelmien esittajana. Mina ja muut Suomalaisen Jarjest6n jasenet haluamme muistaa Heikkid ystavana ja jarjest6toverina, joka teki par- haansa ty6vden toiminnan ja maailman rauhan hyvaksi. Lii- salle haluan lausua syda- mellisen my6tatunnon osoituk- semme hdnen rakkaan ja moni- vuotisen elamantoverinsa en- nenaikaisesta poistumisesta. Tuonelan viikatemies ei katso, kenenka se kulloinkin lannistaa ja kenelle surun hetkia tuottaa. Tuonelan polku on ko- lea, tuskaa ja surua tuottava. Liisalle toivomme kesté- saan ja et- vasti, sekd koko Canadaa ka- ta tulevaisuudessa voit jalleen sittavasti mydskin, joten ajan- ilahduttaa tovereitasi lauluillasi vietetoiminnan lisaksi sen tyé Ja taten kunnioittaa rakkaan jakautuu niin monelle alalle, ©/4mantoverisi muistoa. Sen laajuutta ei tarvitse alkaa nain perhelehden sivuilla kerto- maan. — Jussi piti hyvan hy- vastijatt6puheen, jossa han sa- noi niin paljon— — Seurakerho on vanhempien kansalaisten jarjest6, joka on perinyt CSJ:n monipuolista kulttuuritoimintaa ja saanut sii- ta suurimmat yhteisty6 oppin- sa. Siksi se on jollakin tavalla tietoisten ihmisten yhtyma, joka kasittaéa joukon naité Cana- dan Rakentajia, jotka ovat ela- man kokemuksista kovin rikkai- ta, sill4 menneella ajalla monet noista ihmisista joutuivat karsi- main suoranaista nalkaakin tassd rikkaassa maassa, Tata seikkaa kuvasi Kerttu Lepan runo “Canada” ja etenkin mies- puoliset kerholaiset ovat jou- tuneet viemaan panttilaitoksille parhaan takkinsa kielid oppi- maan, etta saisi jollakin tavalla henkensa pidettya. Tallainen on monenkin kerholaiset men- neisyys ja siksi se on tietoisten ihmisten yhteinen toimi., Paljon oli arvokasta ja kau- nista téssa vuosijuhlassa, josta Sai nauttia niin monet juhla- vieraat. Kauniit ja arvokkaat esitykset jaivat miellin, joita saadaan muistella viela kauan Uuno Soderholm. Miina Wirta, Thunder Bay, Ont. taytti 86 vuotta marras- kuun 19. paiva 1983. Lehtiliikkeemme pyytaa yh- tya sukulaisten ja ystavien on- nitteluihin. aikaa. Kerholaiset tulevat talven mittaan olemaan monta suurta tilaisuutta ja mieli tekee niihin kaikkiin tulla mukaan, mutta talvi erottaa meidat takamaiden asukaat kaikesta yhteishyvasta. Kiitos teille, jotka olette jaksa- neet toimia ja tehda niin paljon ndissé yhteisasioissa. Lopuksi lausun kiitokset Ir- jaja Aatu Koivulalle siita vie- raanvaraisuudesta ja hyvasta kohtelusta, mita sain nauttia heidan kodissaan. Ira sina nukkumaan mentiessé_ tuli luokseni, takki kasivarrella, ja sanoi: ‘Kummanko haluat lam- mittajaski minut vaiko taméan takin’? Sanoin, anna takki, ettaé ei tulisi mitaan jalkipuheita. H. Ii