Tupaan paastyaan Auli sai- kahti niin etta jalat kavivat hervottomiksi. Ukko makasi penkilla likkumattomana. Sitten tytt6 tointui niin pal- jon, etta paasi penkin luo. - Aapeli, Aapeli, hoki han koettaen saada ukkoa hereille, mutta turhaan. Sen han kui- tenkin huojentuneena naki, etta Aapeli hengitti, vaikka han u- kon lhikkumattomuudesta ja tu- an kylmyydesta oli paatellyt jo pahempaakin tapahtuncen. Hengitys kulki vaivaisesti pihis- ten raollaan olevien huulien valitse ja rinta kohoili tuskin huomattavasti. Aull mietti mita tehda. Ukko oli pahasti sairas, sen han ymmiarsi,. Apua oli siis saatava, mutta kaikkein ensimmaiseksi oli saatava tupa lampimaksi. Onneksi kuivia honkapuita olt takan vieressa. Auli latot puut nopeasti uuniin ja teki tulen. Se ei kestanyt kauan ja Auli oli juurl lahd6éssa juostakseen ta- kaisin kotiin, kun penkilta kuu- lui koristen: - Auliko siina on? - Johan te herdsitte, Juma- lan kiitos! tlostui Aull, - Mina jo niin pelkdsin teidan tahtenne. Oletteko jo kauan ollut sairaa- na? - En tieda tarkoin, sanoil ukko hitaasti, sanoja tapaillen. - On niin vaikea olla. Antaisitko vetta? Auli toi vettaé, kohotti ukon paata jotta tama saattoi juoda ja sanoi sitten: - Laakari taytyy kutSua jo tana paivanda. - Fi, ei laakaria, sanoi Aa- peli varmasti. - Ei laakaria mi- nulle, - Mutta kun olette sairas.... - Ei sittenkaan. Eika tassa endad laakari mitaédn voisi. Kuo- len pian. En enaa tasta nouse. - Alkaa nyt sellaista puhu- ko, sanoi Auli itku kurkussa. - Paranettehan te. Voi, etten mina sittenkin tullut teita aikai- semmin katsomaan. Mutta kun oli kiire muka olevinaan... - Ala itsedsi syyta, kielsi Kirj. E. Kaltio Aapeli heikon hymyn kavais- tessa partaisilla kasvoilla. - Si- na olet hyva tytt6, Auli. Olct tehnyt hyvakseni enemman kuin kukaan toinen. Etka ole nauranut milloinkaan.. - Enhan minaé mitaan ole tehnyt, en mitéan, Mutta sa- nokaa, miten nyt voisin auttaa? Tahtoisitteko jotain? - Siellé on kaapin paalla pulvereita, Ottaisin yhden. Helpottavat vahan. | Ault haki pulverin, auttoi ukkoa ottamaan sen ja puhuil laas: - Ette te sina kovalla pen- killa voi maata, Ei se ole sai- rasvuode. Mina haen kotoa patjan ja pannaan kaksi penkkia rinnan, niin on parempt. - Ala sina touhua minun tahteni, Auli, sanoi ukko lem- pedsti. - Tai tee vain niin, jos tahdot. On minulla patja tuolla porstuan komerossa. Ei ole tullut sita kaytettya. Auli loysi patjan, kavi hak- kaamassa sita hankea vasten, toi sen sitten tupaan ja lammitt huolellisesti tulen loisteessa. Sitten han siirti toisen penkin lahelle toista ja auttoi patjan Aapelin alle. Tyynyatapaiseksi kaarituin ukon pusero. - Hankkisinko mind kuitenkin apua’? Jos soittaisin |aakarille. - En mina tarvitse mitaan, sanoi Aapeli hiljaa. - Ala kaske inne vieraita ihmisia. Mie- luummin olen yksin. - Oletteko syOnytkaan mi- tain moneen paivaan? - Vain vetté. Muu ei enaa pysy sisdlla. Jos jotakin sy6n, nousee kova kipu vatsaan, Pa- rempi olla syOmatta, eika mi- nulla ole nalka. Jata vain vesiastia tahan viereen, niin saatkin menna kottin. Kylla mind toimeen tulen: toita sinul- la on kotonasikin. - Ei Aapelia yksin voi jattaa sairastamaan, paatti Martti Au- lin kotiin palattua kerrottua ukosta. Meidén on vuorotellen hanen luonaan oltava. Mina menen sinne yoksi, sina tulet ehh SARAAAR AAR A eR - S28 £ PR we) < AE patito . S nied ot } eae S ; . Bedi or er aamulla ja Esko voi olla ilta- pdivan koulusta paasty aan. Nain tehtiinkin. Seuraavan yon valvoi Martti Aapelin luo- na. Se oli levoton y6, jonka vitkaan kuluessa Aapeli tuon tuostakin huusi Nakkia tuo- maan hanelle takaisin pikku tyttarensa. Joskus han hetkeks: herdasi, otti vetta ihmettelematta Martin lasndoloa ja vaipui taas patjalleen hourailunsa aloitta- en. Aamuvarhaisella Aull keitt maitovellia. Se oli viela lam- minta, kun han riensi mokille. Ukko, joka taas ol hereilla, avasi tottelevaisesti suunsa Aulin pyynnosta ja nielaisi vel- lia, mutta seuraavassa hetkessa han ylenantoi sen lattialle. Pyyhkiessaan lattiaa Auli huomasi vellin joukossa verta. ‘ Masentuneena han laski kulhon poydalle, eika enada ruokaa Aapelille tyrkyttanyt. Paivalla Aapeli herasi nu- kuttuaan muutaman_ tunnin, katsoi Aulia kirkkain silmin ja sanol: - Olisin mina pappia puhu- tellut... Auli lupasi soittaa kirkon- kylaan ja tekikin sen heti Eskon tultua vuorostaan mokille. Pap- pi saapui illalla ja ukon pyyn- nosta olivat myés Martti, Ault ja Esko paikalla. Monen kuolevan vuoteen vierella idkas rovasti oli jo ollut ja han naki, ettei ukolla enada pitkaa elinaikaa jaljella ollut. Hain otti esiin raamattunsa, luki siité kappaleen ja puhui sitten muutamin lampimin sanoin Vapahtajasta, joka on valmis- tanut kodin kaikille haneen us- koville. Hanen puhuessaan tapahtui Aapelin sisimmassa selkene- min joka heijastui hanen kas- voistaan. Suu tapaili yhtymaan rukoukseen, silmat sadehtien ymmarryksen valoa. - Minakin olen kerran ol- lut... pappi, sanoi han sitten kysyvasti Rovasti katso! ~ Mina en ymmarra tata metelia? Tietystl yrityksilla on normaalia suhdetolmin- taa. JOULULAHJAKSI Canadan Suomalaisen Jarjestén Historiakirja, kirj. Wm, Eklund, CANADAN RAKENTAJIA Pehmedkantinen $15.00 - kovakantinen $20,00 Maksamme posti- ja kdsittelykulut, seka liittamme mukaan kauniin joulukortin. Tilaukset osoitteella FOC, P.O. Box 209, Station -J- Toronto, Ontario M4] 4Y1 % Toronto, 0 W5 Maksu seurattava tilausta. toisiin huonessaoliothin, Mart- ti ilmaisi tletamattomvvtensa asiasta paan pudistuksella, Aull katsoi ukkoon joka kaansi vai- valloisesti paansa nahdakseen muut, - Olin pappi, Jumalan mies, mutta en kestanyt elamaani tullutta koettelemusta, Menetin uskoni Jumalan hyvyyteen ja luovuin hanesta. Minulla oll vaimo, minulla oli lapsi, joka oli silmaterani. Menetin heidat molemmat, ensin vaimoni, Joka rakasti toista, sitten lapseni. joka oli ainoa lohdutukseni. Sil- loin menetin myds oman elama- ni. Minusta tuli... sellainen kuin olen ollut. Kertaakaan en ole Jumalaa nainad vuosikymmeni- na rukoillut. Kironnut olen han- ta, joka kaiken vei.... Ukon sanat pdaattyivat nyyhkytykseen. Rovasti etsi mielestaan sopivaa raamatun- lauletta kuolevalle jalleen pu- huakseen, mutta Auli oli jo kumartunut ukon puoleen, laski pienen kdtensa hanen poskel- leen ja sanoi lAampimasti: - Aapeli, Jumala on antanut teille anteeksi. Jumala antaa teidan nahda pienen tyttarenne taivassa hanen luonaan. Rovasti painoi paansaé. Han oli aikonut sanoa muutaman tuomitsevan sanan synnista ja kehottanut sitten vanhusta ru- koilemaan anteeksi suurta syn- tidan, mutta tytt6 oli ehtinyt ennen hanta. Ja rovastin mie- lessa. alkoivat soida_ sanat: Alkaa tuomitko, ettei teita tuo- mittaisi... Eiko itse Jumala ollut pan- nut noita lohdutuksen sanoja tuon seesotsaisen tyt6n suu- hun? Han aloitti virren, hiljaisel- la, vdrahtelevalla adanella ja rauhallisesti, aivan hiljaa suhen yhtyivat toiset: ‘Oi Herra, jos ma matkamies vaan...”’ Aapeli solmi vaivalloisesti katens4 ristiin ja virren mukana virtasi hanen sieluunsa suuri rauha, jota mikaan ei enda pystyisi jarkyttamaan. Laulun vaiettua puistatti ukkoa ankara tuskanaalto ja ymmartaen loppunsa olevan lahell4 han kaansi katseensa Eskoon, ja sanol: - Sinusta tulee pappi, poi- kaseni, tiedan sen, Ei sellainen kuin mina... sinulla tulee ole- maan aina sisdinen rauha... Rovasti, teidan kuultenne mina jatin kaiken, minka omistan... taille pojalle.... han paasee al- kamaan... ensi syksyna... paa- see kouluun... se on minun testamenttini.... - Teidan tahtonne toteute- taan, sanoi rovasti vakaasti, polvistui vuoteen viereen ja alkoi sanella hitaasti vanhaa, tuttua rukousta. Mutta Aapelin katse oli jo kaantynyt ylos, mustunut katto vaistyi ja sinisesta avaruudesta valkeni hopeanhohtoinen, tahti- reunainen tie. Ja sielta — sielta tuli hanta kohti kepein askelin, suu hymyssa hanen pieni tyt- tarensa, tuli luokse ja tarttul kateen.... Aapelin vaellus harhojen maassa oll paattynyt. eerereneam nmmnsshns | A: Martti toimitti Lahdenmaan kanssa Aapelin kirkkomaahan. Haudalta he menivat pappi- laan, silla Martti tahtoi puhua rovastille eraasta asiasta. - Muistaahan rovasti, mita Aapeli viimeisilla hetkillaan sanol? - Muistanhan mina sen. Han tahtoi jattaa sen vahan, mika hanella oli, poikaanne varten. - Silloin mina ayattelin, ettel testamentin arvo ole jarin suuri, - Mokki kelpaa polttopuuk- si, sanoi Lahdenmaan, joka sen tarpeessa lienee. Onhan sita pohjolassa puuta, jos vain uunit polttaa kestaa. Muuta ukolla ei sitten ollutkaan. - Nin minakin uskoin, sanoi siihen Martti. - Kun sitten Aulin kanssa mOkkia siivosimme, loy- simme kaapista taman. Han ojensi rovastille pie- nen, nuhraantuneen pankkikir- jan. Rovasti lehteili sita, katsoi kansilehdelle ja sanoi kuin it- selleen: - Han on suis sittenkin ollut... pappi. Merkillista.,.. Sitten han vilkaisi kirjan viimeiset, saast6a osoittavat numerotja ymmaérsi, etta Martti Vuonion kaltaisesta pien’ela- jasta tuntui sekin summa suu- relta, - Tarkoitan vain , etta tama kirja ei kuulune minulla, Martti sanol. Rovasti katsoi lempeasti Marttiin, naki polville Ititetyt, raskaan tyOn merkitsemat kadet ja Sanoi jokaista sanaansa pal- nottaen: “Katkki, mita minulla on”, Niin Aapeli sanoi, Sils tamakin. Ettek6 tekin, Lahdenmaa, ole kanssani samaa mielta? Nama sdastot kuuluvat Vuonioille, jotta hanen poikansa péaasisi kouluun, - Vuoniot ovat Teljonvaa- rassa ainoat ihmiset, jotka Aa- pelista ovat huolta pitaneet, kauppias sanoi. - Jos ukolta jotakin on jaanyt, ei siihen kel- laan suurempaa oikeutta ole. Martin kasvot varahtivat liikutuksesta ja silmanurkissa tuntui kostealta. Han otti kir- jeen rovastin kadesta, pani sen huolellisesti lompakkoonsa Ja sanoi hiljaa: Jatk. 9