Jatk. TASATTU TILI “‘Maanjaristys on epdmiellyttdvd elemenssi’’, sanoi appiukko. . Me nukuimme kuten pitkan ja painavan paivatyon tehneet ainakin. Ulkona kulki taysikuu, paksut, pehmearuumiiset yoperhot poukkoilivat valkeata telttakangastamme vastaan, ja kuusen kerkassa _ lavertell lahorastas. Oli ennatetty aamuyoh6on, kun mina yht’akkia kuulin maan kummallisesti kumisevan. Sen ohella kuului ikaankuin kil- jahduksia, syva-aanista hauk- kuaja ulvontaa. En ennattanyt viela poukata pystyyn, kun teltta yht’akkia kaatui yhteen kasaan, koko maailma tuntul olevan kamalana kaaoksena ja mina tuon kuohuvan kaaoksen alla. Potkin peitteita paaltani, hui- doin ja hosuin, muttajoka iskusta annettiin minulle ainakin kaksi takaisin. Vihdoinkin paasin vap- aaksi ja ryOmin rantaan. Siella silmani kohtas!1 kauhean nayn: nelisenkymmenta lammasta, koko Saarenaijan suuri lauma, seisoi silmiaan myoten vedessa, ja sarvekkaan passin sellassa rat- sasti harvinaisen roteva, miltei mateenvarinen koira. Se riehui kuin paholainen, raasti ja puri riemusta kiljahdellen. Passin ja monen muunkin elaimen ym- parilla punersi vesi, ja koko lauma maaki pelosta mielet- tomana. Katsahdin taakseni etsien asetta. Telttakaarossa kieris- kelivat appiukko ja Kalle yhtena kerana, ja kuin hyvin kaukaa kuului appiukon _ itkeva hatahuuto: — Kapina! Maanjaristys! Maailmanloppu — auv-auv- auv-auttakaa! Mutta minulla ei ollut aikaa. Sain kasiini teltan poikkipuun ja syOkysyin suin pain veteen. Pasilla ratsastava rumilas irvisti ilkeasti, kun mina paasin liki, ja kun kurotin seivastani, iski se shen kiinni kuin kaarme. Siina se teki tyhmasti, silla minun ei tarvinnut muuta kuin kerran toytaista, kun se paholainen putosi selasta ja painui veden alle. Siella he hellitti ja tuli takaisin pinnalle. Mutta nyt oli appiukkokin paassyt pinteesta ja riensi airo kadessaé apuun. Ja jukoliste, kylla me maikyytimme siita koirasta joka karvan kuivaksi! Lampaista tuli toinen tekemi- nen, ennenkuin ne saatiin saa- reen takaisin. Markana ja huohottaen istui appiukko kelttakasalla ja mietiksll. — Maanjaristys on epamiel- lyttava elemenssi, sanoi hin sit- ten. — Meidan olisi pitanyt ostaa myOoskin ilmapuntari mukaam- me. Niita on sellaisiakin, joista nakee, milloin maanjaristys tulee. Minulla oli muuan tuttu pankinjohtaja, joka toi Pariisin nayttelysta sellaisen saapunta- rin. Heti kun han pani sen seinal- leen, kaantyi sen viisari maata kohden ja ilmoitti maanjaristys- ta. Ja sita se ennusti yhteen kyy- 10 tiin kaksikymmenta vuotta. Ihmiset nauroivat ja ilveilivat, ettei se mukamas tiennyt yhtaan mitaan, mutta kun kaksikym- menta vuotta oli kulunut, oli pankinjohtajakin pannut koko pankkinsa puhtaaksi, kavaltanut kymmenia miljoonia markkoja, ja kohta kun hanet vietiin vanki- laan, kaantyi viisari nayttamaan kaunista saata... Appiukko olisi _ siltellyt saapuntarin ansioita pitemmalti- kin, mutta silloin siihen tulikin Saarenayja, kantaen kuollutta lammasta selassaan. — Herrat ja herrain koirat! ar- | jaisi aija4. — Tassa on yksi kuol- | leena kuin kivi, passi on melkein | valmiiksi paloiteltu, ja kummin- | kin kymmenesta vuotta verta ... | Kannattaa nita kestita ... ! Oli jo aika ajatella lahtoa, mutta tireht6dri ei ottanut sita | kuuleviin korviinsakaan. Koska | me muka olimme auttaneet hanta pelastamaan hanen koiransa | hengen, niin piti meidan myéskin | olla nakemassa, miten se oll koulussaan menestynyt. Vaari | naytti hiukan vaivaantuneelta ja | vaitti, etta meidan valttamatta | nyt oli mentava, koska siima oli kokematta, koska Kalle polttaisi keiton pohjaan, ja sitapaitsi var- | rottiin vielA muka vieraitakin. Mutta tirehtoori piti paansa, ja | meidan oli asetuttava aamiaisel- | le. Aamiaisen jalkeen juotiin kahvia, katseltiin kartanoa, ja | kun tuli kuuma, tarjottiin kylmaa | whiskya. Ja tunti kului toisensa jalkeen, kunnes turehto6ri vihdoinkin ar- veli, etta hanen ‘‘ajokoiransa”’ nyt oli valmis. Me kuljimme kaikin jotenkin jannittyneina | sinne karsinalle, ja tireht66ri | raotti varovasti ovea. Ensin emme hamarssa nahneet yhtaa mitaan. Sitten sielta erottautui koira, joka makasi_ raskaasti kuorsaten kytkyimissaan. Mutta | paassia ei nakynyt missaan. Tirehtoori ty6nsi oven sel- koselalleen, ja me menimme kaikki sisaan. Koluttuamme turhan koko karsinan kiinnitti appiukko katseensa_ koiraan, joka makasi siina tyynena ja tur- peana kuin tynnyri. — Tassa on kaikista paattaen — sanoi appiukko surumielisesti — kaynyt kuten avioliitossa: he kaksi ovat tulleet yhdeksi! Silloin tutki tirehto6rikin koiraansa ja tuli samaan tulok- seen: passi oli kylla karsinassa, mutta koiran mahassa. — Sille ei mahda mitaan, sanoi appiukko hyvin surullisesti. — Se on muutamissa syntymavika. Mina tunsin nuoruudessanieraan | nimismiehen, joka ei mydskaan karsinyt muuta lihaa kuin lam- paan, —- se oli sillakin syn- tymavika... Meita ei enaa pyydetty paival- liselle, eika tirehto6ri tullut edes rantaan saattamaan. Mutta ap- piukko oli mainiolla tuulella ja kysyi kohta, kun rannasta paas- tin: — Kai se sellainen oinas aina- kin kaksikymmenté markkaa maksaa... ? — Kenkenkd peto se koira oli? kysyi appiukko. — Tirehtoorin — tietysti! Tuli eilen iltamyohalla tanne tiedus- telemaan, etta keita te oikeastaan olitte. Mina annoin kahvit ja kor- put kun kerran ollaan naapureita — ja kerroin, etta kor- keita herroja te olitte ja kulutitte rahojanne kaikenlaisiin. Johon- jon on. Tirehtodri kavi kovin miettivaksiia naytti olevan hiukan hapeillaankin. Hanta haarojen valissa han lahti sitten ja jatti sen koiransa saareen. En minakian sita huomannut, mutta totta sen niin taytyi olla... — Tietysti, totta kai! iski ap- piukko innokkaasti kiinni. — Mutta tasta tulee sille turkasen tyyris lysti. Mina ajan koko asian ilmaiseen, haastan hanet karajiin kotirauhan rikkomisesta, met- sastamisesta luvattomilla mailla ja luvattomalla ajalla, kahden- toista lampaan kuolemasta ja... — Eivathan ne kaikki kuol- leet, koetti aija keskeyttaa. — Kuka sen tietaa, vaikka kuolisivatkin? arjaisi appiukko. — Elleivat kuole, niin taytyy ne tappaa, kylla tirehtoori maksaa, ja me syOmme lihat. Antakaa minun vain ajaa asia! miksi maksaa 6% talon tai muun kiinteist6n myynnissa kun voi paasta paljon vahemmalla. YHTEISMYYNNISSA 4%:IN AST! YKSINMYYNNISSA 3%:lIN ASTI Saasto tilanteesta riippuen 20% — 40% myyntipalkasta Teemme taman palveluksen asiakkail- lemme koska meidan ei tarvitse “JAKAA ISANNAN KANSSA” ASIAKAS ON MEIDAN ISANTA Silti saatte taydellisen ja laillisen palvelun TARKEMPIA TIETOJA VARTEN Toronto Real Estate Boardin jasen Toimistomme hyvantekevaisyys: INVALIIDILAPSET Tiistai huhtikuun 13 pva 1976