Joukkoon ilmaantui lenta- jia, hydOkkaysvaunumiehia ja ratsumiehia kannukset helisten. *Kaukaasialainen vuoristorat- sastaja” esitti kevyesti liikkuen vauhdikkaan lezginkan. Ukrai- nalaisten neitojen nauhat liehui- vat jo viuhuen. Heita pyysivat tanssiin pojat, joilla oli jalassa Dneprin vedenviariset siniset ja leveat roimahousut. Nauru ja ilo raikui! Ja yht’akkia tuli hiljaisuus.. Saliin tuli levedkasvoinen kaivosmies hakku kadessa ja lyhty rinnassa, Hanen paassaan oli musta kaivoskypara. Ty6lai- nen meni verkalleen kuusen luo, otti lyhdyn rinnastaan, nosti sen paansa ylapuolelle niinkuin teh- daan. pimeassa kaivoksessa ja tahysteli yleis6n suuntaan sa- noen vihdoin: —~ Haluatteko kuulla uuden runon? Salista huudettiin: —~ Haluamme, Oleg, halu- amme! Oleg luki innostuneesti ru- nonsa, Puvustaan ja uudenvuoden runostaan Oleg sai palkinnoksi Leo Tolstoin romaanin ’’Sota ja rauha”’. PAKKANEN DONBASSILLA Uudenvuoden jalkeen mie- heni sairastui vaikeasti. Hanet vietiin Kieviin sairaalaan. Eika han enaa palannut kotiin... Meilla ei ollut enaa aihetta jaada Kaneviin ja veljeni kut- susta padtimme muuttaa Voros- hilovgradin alueelle Krasnodo- nin kaupunkiin, joka Olegille China’s aggression must stop says USSR ~ Moscow — Soviet political commentator Alexander Lav- rentyev, writing about the USSR government’s statement demanding China’s withdrawal from Vietnam, charges Chinese ageression against Vietnam ‘follows the line of Maoist China’s global strategy which stakes its success on a ‘big war’. This strategy according to Peking, says Lavrentyev, ‘would create favorable possi- bilities for the triumph of China’s expansion throughout the globe’, and that ‘Mao’s program foresees the annih- ilation of two-thirds of human- ity in a nuclear war’ to fulfill the plan. ‘The aggression against Vietnam’, he continues, ‘has evoked a wave of protest, of condemnation of Peking... Lavrentyev outlines provo- cations and border clashes incited by China including its 1962 incursions into India and instigation of separatist groups to create disorder in India, Burma, Indonesia, the Philippi- nes, Thailand and Malaysia. But, he charges, ‘a special place was set aside for Viet- nam, whom Mao’s successors wanted to turn into their ob- edient tool. Socialist Vietnam, however, not only firmly refus- ed to give in to Peking, but also established greater trust and good relations with its neigh- bors .in the region. Hanoi supported the idea of converting southeast Asia into a zone of peace, neutrality and progress’. The writer charges that the sympathy generated in the West toward the deposed Pol Pot regime in Kampuchea was used as ’a smokescreen behind which China prepared its agg- ression against Vietnam’. He cites the recent visit of Chinese vice-premier Deng Aiaoping to the U.S. and his public threats to ‘punish Viet- nam’ as proof of this charge. “The U.S. administration’s in- decisive and two-faced stance (concerning this threat) was interpreted by Peking as a green light for the 200,000-strong Chinese force on Vietnam’s border to start moving. ‘The hothed of war set aflame by Peking in Vietnam also threatens Laos, Kampu- chea and Thailand’, says Lavrentyev, “but also carries a highly-dangerous charge which can blow up the national foun- dations of other southeast Asia countries. Peking’s hostilities spell danger to peace every- where... | Another Soviet journalist, V. Korionov, writes that Peking was ‘infuriated by the failure of its great-power calculations’ in Kampuchea. He charges Pe- king had originally planned to use Kampuchea as the base for its aggressions against Vietnam but these plans were wiped out by the kampuchean liberation struggle’s victory. ‘The fact cannot but be noted’, writes Korionov, ‘that the aggression was launched on virtually the day after the Chi- nese vice-premier’s visit to Washington. No propaganda gimmicks can hide tehe respon- sibility of those quarters in the ad cee tee } Suomentanut - V. Levdnen BSNeM are! gpa onperanensie olikin jo tuttu. Tulimme sinne tammikuun 15 paivand 1940. Veljeni otti meidat lampimasti vastaan, ja asetuimme asumaan hanen asuntoonsa. Talo oli Puistokadun varrel- la. Se oli standardimallia, yksi- kerroksinen, kaksiasuntoinen isosta kivesta tehty talo. Kadun puolella oli kuusi ikkunaa, niis-~ ta kolme meidan. Aidan edessa kasvoi valkea akaasia ja poppe- leita. Pienessa pihassa oli vaja ja kesakeittio. Istutuksia ei pi- hassa ollut. Asunnossamme oli kolme huonetta ja keittid. Ainoa ovi oli pihan puolelta keittid6n, joka oli touhukkaan mummomme hallussa; siella vallitsi sellainen puhtaus ja jarjestys, etta kaikki aivan valkkyi ja kiilsi, ja siella tuoksui aina maukkaalta. Keittidsta meni ovi oleske- luhuoneeseen, Siella oli sohva, Olegin nukkumapaikka, hanen kirjahyllynsa, pdyta ja astia- kaappi. Seinat oli maalattu vaa- leansiniseksi; seinatauluna oli *Ensi lumi” ja ’Y6 Krimilla” ja ystavattareni Jelena Petroy- na Sokolanin maalaama asetel- makuva, jossa oli vihanneksiaja hedelmia. Kesaisin péydalla oli aina elaviad kukkia, puutarhas- samme sireeneja, tulppaaneja tai ruusuja, ikkunoilla oli ruwk- kukasveja: filodendron, jossa oli levedt kauniit lehdet, ja fii- kuksia. Lattialla oli varikkaat uk- rainalaiset matot. Huone oli au- rinkoinen, hauska, hyvin viih- tyisa. Pienella péytakaapilla oli gramafoni, ja se oli harvoin jou- tilaana. Kaikki perheen jasenet pitivat musiikista, niin pikku Valerik, Nikolai enon poika kuin Vera mummokin. Ruokahuoneen vasemmalla puolella oli Nikolai enon huone, oikealla puolella minun ja mummon pieni, mutta hauskaja United States which facilitated directly or indirectly the Chi- nese action’, ‘The artillery shelling of peaceful Vietnamese towns re- sounds aS an ominous final salute to the results of Deng Xiaoping’s journeys to Was- hington and Tokyo’, adds So- viet writer Spartak Beglov, who spent many years in Vietnam. “The gambling on the ‘China card’ in the anti-Soviet game has resulted in Peking using Washington’s ambiguity as carte blanche to pursue its plans in all directions’, The Soviet government’s statement ended by stressing the USSR ‘will honor its obli- gations (with Vietnam), under the Treaty of Friendship and Cooperation’ recently conclud- ed, Oleg teki siella mielellaan koulutehtavidan ja kirjoitti ru- noja. Oven peitti tiivis oviverho. « Myodhemmin — nuorikaarti- laiset kerdantyivat siina huo- neessa erikoisen konspiratiivi- slin neuvotteluihinsa. Sen huo- neen alla oli kellarikin. Kella- rin luukku oli hyvda tekoa, lat- tia oli vahvan maton peitossa. Talvisin, kun lumi kimalsi ikkunain alla, olivat huoneet viela hauskemman nakéiset. Donbassilla on talvi atvan erikoinen, se on pysyvasti ol- kukas. Tanadan voi pakkanen kitkastelematta varjata kaivos- alueen lasten nenia ja poskia, kuulaassa ilmassa_ erottuvat selvasti etaalta kaivostornit ja jatemalmir6ykkiot eli terrikoo- nit, nakyy niiden ylla leijuva savuhattarakin; huomiseksi nousee etelasta lampimia ilma- aaltoja, ja yht’akkia alkaa kes- kella talvea saattaa ripotella vetta, mutta lumi e1 aiokaan sulaa. Seuraavana aamuna Saa sitten nahda ikkunasta, etta taas paukkuu ulkona Venajanmaan kunnon pakkanen, auringon ki- lo valkkyy ja sakendi lumella, aivan kuin lumi olisi tarkoitettu kuusen koristeeksi. Ei saduissakaan ole sellai- sia puita kuin silloin nahdaan tadlla: ne ovat ylt’yleensa jalo- kivipuvuissa. Pakkanen on teh- nyt parastaan, koristanut jokai- sen lehden, joka viela pysyttelee puissa. Akaasiat ovat kauniim- mat kuin kukkimisaikaan, Kaiken peittéa koristeellisesti untuvanpehmea hopeanhohtoi- nen harma, kaikki valkkyy ja ki- maltelee auringossa haikdisevin sinertavin sakenin. Tuuli riuh- too puita, sivaltelee oksia, mut- ta harma ei karise, ikaankuin puut olisivat versosta asti kas- vaneet lumisina. Talvella 1940 olimme har- voin yksin. Olegin tovereita ja tytt6ja kavi halisevana joukko- na, kavi myés Nikolai enon ty6- tovereita ja minun tuttaviani. Alituisesti kuului vdaittelya ja naurua, laulettiin ja tanssittiin. Mummo kestitsi vieraita vie- raanvaraisesti, ukrainalaisten tapaan auliisti. Han oli ainoa joukosta, joka ei tanssinut, mut- ta muuten han oli aina ehdot- tomasti mukana. GORKILLE NIMETTY KOULU Olin ty6ss4 kaivoksen No 12 lastentarhassa, Oleg opiskeli Gorkille nimetyn koulun No | seitsemannella luokalla. Ennen Lokakuun vallanku- mousta Donetsin kaivosalue oli kolkkoa seutua, tydlaisille se oli kuir@tyly aitipuoli, Kaivosmie- het raatoivat maan alla nelja- toista tuntia paivdssa, ty6 oli naannyttavaa, ei ollut koneita, hiilta louhittiin hakulla, paljon tuhoutui ihmishenkia kaivok- sissa sattuneisiin vieremiin. Kaivosty6laisten orvot menivat tyoh6n isdinsa paikalle tai lahti- vat kerjuulle. Kaivostyélaisilla ei ollut va- paahetkindan levon paikkaa. He asuivat puolipimeissa, likai- sissa maamajoissa. Kukaan ei osannut haaveillakaan, etta oli- si koulu, klubi, teatteri ja sahko- valaistus, mutta likaisia kapa- koita oli kylliksi. Viimeiset ra- hansa kaivostydlainen vei ka- pakkaan. > OM yee kaivosalueelle kukaan istutta- nut puita, silla puhuttiin, ettei siina kirotussa maaperassa kas- va mikéan. Alastomalla arolla _nakyi vain kaivostorneja ja ter- rikooneja. Ei puuta eika pen- sasta missaan. < Vasta neuvostovaltamme aikana on Donetsin kaivosalu- eesta tullut elamanilon seutu, Neuvostoliiton mainehikas lamménahjo. Vanhojen kosteiden maa- majojen tilalle, joissa paloivat rasvatuikut, tydlaisille on ra- kennettu valoisia tilavia taloja; likaisten kapakkojen tilalle on tullut kulttuuritaloja, kouluja, klubeja, teattereita, kirjastoja ja lastentarhoja. Kaivoksen No 12 lastentar- han rakennuksessa oli pehmeat huonekalut., Lapsilla oli paljon leluja. Tarhassa oli naytekeittid, Kesaksi lapset vietiin joen ran- taan huvilalle. Kahden kuukau- den levon jalkeen he palasivat kesahuvilalta paivettyneina ja terveina. Nuorille tydlaisille oli ra- kennettu tilavat yhteisasunto- lat. Joka kaivoksella oli klubin- sa, elokuvansa, kinastonsa, ur- heilukenttansa ja tanssilavansa. Kaivostyélainen onkin, sopi sanoa, avarasydaminen: han pi- tad tyOstaan ja osaa tehda ty6- ta, mutta ei han lepohetkina- kaan eika ilonpidossa anna tol- sille periksi. Jatkuu LUE JA TUE _ OMAA LEHTEAS!! aN P Ke ot a * a ‘ aks :