ANOTAAN, etter ihminen vor ra-
tastua kuin kerran. Niin kirjoit-

" “earishin Liekissa.

fn ale nin korkeltten kysymysten
aka asiain piteva ratkaisija, mutta
vain vanhaksi elineend vain kuiten-
vin jutella sen; Minka: itse olen sila
yiaa Rokenut ja lunnen,

QGnakohtainen kokemukseni osoit-
vy ninkuin rakkautta oll vahintaan-
tin kolmea lajia, A, B ja C. Ensin-
mainittu, se A nimiftain, on sellaista
‘eoffia’. etta kun se kerran jhmiseen
tatraa, niin se ei sammu eikai kuele,
wan yha palaa ja kiusaa potilastaan
yi myrskyisten merienkin ja sammuu
vasta haudassa. (‘Tata lajia rakkaut-
tg en itse ole viela H#pt-asti kokenut,
yan uskon tahan asti tekemieni
havaintojen perusteella, etta sellais-
tase A-rakkaus on.) Loses

B-rakkaus taas on sellaista kuin
eim. kynitilan valo, ettd se sammuu
kun siihen vahvaniaisesti puhalletaan
epipuhdasta ilmaa, mutta kuitenkin
syttyy uudelleen valtavaan liekkiin,
jos sita aletaan tulen Kanssa harnati.
C-rakkauden selittinee parhaiten
muultamat sakeet eradsta vanhasta
Jaulusta, seltaisena kuin sitd ennen
~ahan pilattuna laulettiin, etta

“Se rakkauden kipina

joka rinnassa riksuttaa,

él taida ennen sammua -

*. kuin paisee — nurkan taa.”

Niin, mutta-minugnhaa piti kertoa

emiasta kokemuksestanj nult# kaukai-
sita ajoilta, jolloin B-rakkaus ensi-
kerran minun kanssani rikeerasi, syt-
tyi muita tulisimmin ja sammui olles-
saan korkeimmassa hehkussaan.

OH niet talvi ankarimmillaan. Poh-
jan pappa hallaparta ldhetti ankaran
tuulensa mukana kuivia lumihiutalei-
la, jotka iskryvat ohuen pukimen [apt
kuin terdsnewlat, Meta juuri lap-
suusian ylittaneilla oli tapana kulkea
luuvatansseissa, jotssa opettelimme
tanssin aakkosia. Siihen olimme vi-
han liiankin innestuneita; oli miten
kova pyvty tal pakkanen tahansa, niin
kerran viikossa oli oltava matkassa.
Tytét kantoivat harteillaan vahvaa,
varpaisitn asth ulettuvaa ldimminta
villasaalia, joiden suojaan pojat mys-
tin koettivat paasta, ponnistellessaan
“yimilld Jakeuksilla pakkasviimoja
Vasiaan, Mind vain sain ujon luon-
toni takig aina kivella.

alj loppunat ja saavuimme kylaan
Johtavalle valtatielle,oli vastassamme
min kylma lumisekainen tuuli, etta
oli melkein mahdoton sita koht! kul-
kea. Pojat taasen tapansa mukaan
puinkivat oman kainalokanansa silven
alle suojaan, ja nyt, kuten alma en-
nenkin, ming jain yksindni ponnis-
telenaan raakaja luonnonvoimia vas-
taan,
vellii taapertamut miltei sokeana,
kun huomasin solakkavartaloisen ty-
tir tihesiyvin minug saaleineen ja

Lyhven matkaa olin vasta ki- ~

vetcleni paastya hin avasi saalinsa _

tolssn puolen, kietaisi sen'minun ym-
perlieni ja silla oeitti ja limmitti pak-
ken puremat.kasveni. Voi miten
Hostiin ja thastuin, ja kuinka kitol-
lines alinkaan Ludty yatavillista ty¥t-
ica kohtaan, joka danetinnad kavell
ninnallani saman limpimin villapei-
(on suojassa, pidellen hentoa kittian
kaulallani, Rakkauden hurmaamana
kiet-in minikin kisivarteni keljukai-
“0 notkealle vyotdrolle.  Sydin
Mamppailt lemmen lJumoissa aivan
Luuluvasti. O31, kuinka hanen hen-
hot lanteensa nousi ja laski somasti

Sammuvaa rakkautta

Kirj. FAART

askelten napsassa tahdissa. Auto-

migatt-sesti kKlertyi kdsivarteni lujem-

min keijukaizen notkean vartalon yin-
panille puseriaen hinta& lahemmd it-
Seami, josta palkkioksi sain aikamoi-
sen mosauksen’ poskeeni hiinen tull-
kuumuta huuliltaan. Silloin tiesin o-
levani sulottaren suloisimmassa suo-
jassa. Alutta samassa olin huomaa-
Vinant hinen omaaran omituisen ha-
jun, oudon ja kuitenkin tutun, jotakin
stllaista kuin isini tupakkalaatikos-
sa, Jostza hin olt vuasista vuosiin sdi-
ivttanyt Jeikatut piipputupakkansa.
Hammaatyneena tarkistin hajuaisti-
anl ja mita —- eikohan vain ollut vi-
kijuoman hajua sevotettuna tupakan
hajuun?... Mahdotonta! Harhaluu-
loat Niin pdttelin, silig. rakkauden
tuli yha yield Jeimmusi ja 101 alas kaikki
muut tunteet, _—

Olimme saapuneet tienristeykseen,
jossa minun piti erotg valtatiestd.
Otin tyton ‘hennon kaden kateeni sa-
noakseni hanelle rakkaat hyvastit ja
toivoni jallenndkemisesta.
yuurt kun tulin ulos keijukaiseni lam-
Eiman siiven peitosta, kuu pilkisti sa-
jan pilven raosta nahdakseen kahden
nuoren rakastuneen eronhetken — ja
silloin thana, tulinen dumous haithtui
ja selkaptitani karmasi vilu. Tunsin
tytteni kylilla kulkewaks! poppaam-
maksi, koko seudun suurimmaksi juo-
rukelloksi, ynnd muuta, joka samana
iltana oli ollut jossdkin kylalla kati-
lon virkaa toimittamassa Ja osu) pa-
juumatkaliaan minun seuraani par-
haaseen aikaan. Loin silmayksen ha-
nen nuuskan tayttamiin rengasmaisin
sieraimlinsa ja himmeisiin silmiinza,
jotka tahruisten ripsien raosta tirkis-
tivit rakastajaansa..

Alinua hieman tutisutti, mutta koe-
tin olla mies ja sanoin hanelle koh-
teliaanm kiltokseni limpimasta seu-
rasta, Jutta sitten mind otin falat
alleni ja jucksin kotiin niin vinhaa
yauhtia, ettei sudetkaan olisi kinte-
reillani pysyneet. Ja heti kurkistin
peiliin, ettH olenko viela entisen na-
kéinen ja varainkin, olike poskessasi
mitaan jalkea, Ja olipa kuin olikin
hebkuvissa punaisissa poskissani jal-
ki, suurehko, hiukan tumma rengas.
Pesin sen pois poskestanl, ‘Tunsin
ikdiinkuin hienoista pahoinvointia Ja
loikkasing vuoteeHe, Pian olinkin u-
nen suloisessa keinussa — muita naln-
k§ kauniita unia? En nahnyt.

Tatkatemppu ei onnis-
tunut siella

Kun tatkatempprjen tekijat piti-
vit vuosikongressinsa Cincinnatissa,
sin heidain juhlanaytannGssaan #51-
tettiin monien ihmeellisyyksien —
{volmakkainkaan miles el] saanut
maasta nousemaan alle 40 kilon pai-
no‘sta pikkujittliaista ja 13 minuut-
tia umpinaisessa rautalaatikossa ka-
van tulen paaild itsednsa parstattanul
mies e1 edes hikoillut) — leaks van-
han Heudinin temppu, wopea irroit-
iuutuminen lukuisista kahleista, Cin-
cinnatin esiintyji ei Kuitenkaag tyy-
ynyt telemaan pois postisakista, mi-
hin hdinet kovasti kablehdittuna ob:
azetetlu, vaan tama kahlekuningas
antoi sttoa iftsensd niin Iujasti kuin
yiaan ketkd tahansa osasivat ja silten
heittin vieli arkkuun, jonka kan-
ccn painokei oli pantava 200 kilon
suuruiset punnukset, tullen siella Kol-
wtessa minuutissa pois kaikista kah-
Jeista vapautuneena.

Muitta kun (amd kuuluisa-kahleku-
ningas tuli sitten Lissaboniin ja esitts

LAGANTAINA, JOULUKUUN 4 PAIVANS

Autta |

Mummo kulta

Vikaan vicri? kesaditia,
bddtive paiva supinen,
Samim faivaan rant amilte
fullen rusko pilvicn..

Vicia wiinte sddc Roktaa
petliivevucen lahdelniaans,
lohden poukamassa hoktea
teliin picnen akkuneai.

Najatea sen Byanyslaniaan
foffta mpuninig Anmartur
atsomaan, hua oiscen rankgan
svete fvouig terzonun.

Lultutciten polvediansa
fapsenlasidan nuksunraan,
cletévjd aifajansa

nino el pvey miisiamaan,

Aysvervkset pojanpojar —
“Maaimokulta! ALumontokuti a” —
toistag anieleen lapsuusajan
trmmton Rodin permannolla.

Anaduin ditt ennen halle
tolvchistaan farina,

Hin ave minninig popiselie
tlon festa aprikai,

Naku pier! paljasjalha,
raxkau vata wucks,

raadauia ant claspalkka,
Aun so kasvel sunrek&si.

Val on sulle suloin athe,
fupsunsaika verraion,

forsin an jo winun taita,
mummornia vanha on,

Hfassyn Ayssya, mruniig laittad
pojun jalkaan tappdset,

AHONCHHE, Aun bdted koittaa,
feemmic Luviire pposct.

Afansthkawset ahon Rasken
pornmjoita adatiaa,

arcan aiinkuin pojin poskel
ahavasta punotiaa,

Pojun whdoin mubhuessa,
RUNEwEH Gath sarastys

“srvetddy vohan valvacss

rietfed mumnon afatyus.

 Riculdd aministot, svddn svkAai,

Cfetivivn eduidan,
foleectsiin ja petivarvestin,
Woitscmaan, karsimddn,

OW Rerran offut sinaatina
fealdn kouncin Aasvattt,
HatneH, jola rauhan, iwennon
eyvod taktg jokdatt,

Vatkha foktad hopealta
wat ja wimed suortucal,
wake’ on repyt otsatlatsa
fvdn ja @ejan iunvrianrat,

Siety vield palaa tutta,

iian tendo icuipoge
iMmornutces, Run munpnoakiuitd
mutsida qikaa #ianaa,

wed &esailta
misinitad,

Alerran
miinimon niucteen
efia pwinknin rauftamitia

fdmey patedn sanrmuttad,-

Saurmun acydskin elon ifta,
clon. paiva jatidad maaan.

"Fld oikein clog iltaan,
tio kestad-Rerrant vaan:

SEPAN POIKA,

AE

- 4 Se ie OE le

{0 yuotta ridtalind.

IKKUINEN  rdatdliyanhus

hyppisi poydalle istumaan,

_ — Eiké mestari sentiiin istuisi tuo-
file? huomautti haastattelija.

— Povdalla on parempi istua, sillii
s€ on suurempi,

— Misth pain te olette ketoisin?

— Alina olen Oriveden poikia. Ja
ikdakin minulla on jo 77 vuotta, silli
sen kai ensiksi haluatte tietaa?

Kaikki ra3talit ovat hyvid puhujia
eikai ukko John NXhieren ole liioin mi-
kadn tupplsuu.
koskena, Voi hyvin panna silmanss
kiinni ja kuunnelia,

— Kin me isivainajan kanssa
kuljimme Oriveden kunnan taloissa
ompelemasza, olin vasta 7-yuotias.
Neulaa heiluttelin ahkerasti ja isi
vield ghkerammin, sillZ tyota oli pal-
jon. Aamulla aloitettiin kelio kuusi
talikynttilin valossa ja lopetettiin
Haila kello yhdeksin. Eivat ne mi-
tain kahdeksantuntisia paltvia olleet,
mutta sellaista el sliken aikaan oljut-
kaan Missdan,

Kuukausikaupalla me kiers:mme
pitiijalla ja minun taytyy sanoa, ¢tta
ne ajal oval hauskimpla elamassint.

ms . . -_— =! - Oe al

stella mielia iinnestavan jhmenume-
tansa. niin virulliset portugalilatset
muctovarkaat olival hiinel, miesta kum
elvtit olleet lainkaan tuntleneet yil-
listii ammatlia harjoittaessaan, allo-
neel vuoteenseensa eika hiinen ollut
euttanut muu kuin odeltaa, etta 4-
vuksi tulleet naapurit irreitiivat ha-
net kahleistaan. Omat konstinsa o-
livat olleel nyt Wiysin tehotiomat, jo-
ren ajheetta eivat Jehdet kyselleet-
kien, miki on naéiden kahlekuninkai-
den sirkusesiintymisten todellinen
salaisuus,

Pube tulee vuolaana -

—_" - —

Taloissa meita pidettiin. kuin piisnaa
nappilassa. Hyvaad ruokaa saatiin ja
kaikki olivat ystivalliaia, Mutta
rgatal; olikin sithen aikaan tarkei
viskaali. Hin teki kaikki raatilin-
iyot, ompelipa vallytkin taloon. Se
fammasnahan reiittaminen neulalla
oli ankaraa 1yOLt séitsenvuotiaan hen-
noille sormille. Vain paidat jilivit
naisvaen tehtaviiks!, mutta kvlla me
joskus sellaisiakin teimme.

—- Eivatko silmat pilaantuneet?

— Yalaistus oli huona. Talvtsin
saimme tehdd tyita talikynttildiden
valossa. sitten tulivat aljylamput,

it By th he

jon apua.
Muita kasvaa se raatalikin, vaikka
pieneksi mind olen jaanyt. kun
tuli vuesi F873, lahetettiin minut
Helsinkiin. Isa ali saanut kirkka-
herra Cajanukselta kehontuksen pan-
na minut “ahteekkiin'’ oppin, silla
sanoivat, etth minulla olf lukupaa.
Eivat huolineet niin viihaisilia 1iedoil-
la “ahteckkiin” harjaittelijaksi, Bu-
kea mind kylli jo osasin neljivuoti-

dana,
Helsinkiin et alna tulla huvittele-
Maan — vi ainakaan tultu nithin ai-

koihin Orivedelta. Mind jouduin
heti erdiin veniliiiszen kauppiaan juok-
supojaksi, Neha vuotta juoksin ba-
“en asioitaan, miutla sitten tuli vell
kuupunkiin ja tmMe paddtimme ryhtya
uudesiaan riitileikal AMenimme uu-
destaan oppiin, vaikka oppia olimme
sanneet plenisti nallikoista lahtien.
—. Siig se sitten uudestaan alka,
Saimme tO? marilaa vuodessa palk-
kaa ja tayden viezpidon. Kun mes-
tari meni kesiks} maalle, antoi han
meille ruokarahaa kuusi markkaa vil-
kolta, Viidelli markalla suimme Jo

Te sere
oe

o% MF aa

. 2 oa ay
a vie rd
. =" eon

“ees .
i i

wm iso
ee

ee |
el Bt Ba
. =.

hoe ee aT ed eT pe a
"ha ih i er 1 “a. :

we ypyte

_
. . = =

oF r ee ee -_
8 . 7, hr ee |

_ a at

a ie coe
sel | -

. Et: or. er. it
eee og mel 7 a. rae

—_ 5. Ph
_
"Ly a

eS rn een hee ye
| te Ls
£ ah si! uo : ql

: eraitees

-_ i
na he a |

ren
a
¥

aac et

Bert ro.
+
al oll