a aie

ee Ey
- ee ee)

rier, ae eel =

tT]
=

AG RICOL AY

a

Lampaan hampaat

AYHMYVTENS AKIN taytyy jol-
Joinkin julkituoda, silla totuus ei pa-
la tulessakaan.

Puolisentusinaa uudisasukkaita oli
sattumoikseen kokoontunut Tiusku-lis-
kan kampalle sumnuntai-iltapdivaa viet-
timaan. -

-Farmaus oli uutta elinkeinoa; oike-
anunin vanhaa uutta, oliban siti jo Har-
min Jakeuksilla harjoitettu. Alenestyi-
siko “‘vanhanmaan”’ kuokkapeli pellon-
teossa? Olisitko harat hevosia ‘parem-
mat ajojuhtina? Lehmatks, lampaat-
ko. kanatko, vaiko possunnassut olisi-
vat edullisimpia ptkaisen hyvinvoinnin
rappusina rikkauksiin kiivettiessii?

Siindhin sitd oltiin pulmailisen ky-
sVmyRSen edessii.

Puute kun elaman tarvikkeista irvis-
teli uudisasukkaan kampan ammottavis-
ta seindinraoista; kurkisteli ikkunoista;
istui poydalla..

On sind syyta keskustella_ ja keksia

‘Hevosvaljakon | omistaja Jurolainen
kehui hummiansa:

“Ne ne kyytia antaa, auraa vetad ja
pellon muokkaa, Kun Saa yaan nap-
hanmaan lautamies.” | _ ¢

Hyviksymista.

Perkign Jaska puolusti harkavaljak-
kozan:

‘Ne eivit sinua kuiviin syo, kuten
hevoset. Elivat kesiit, elivat-talvetkin
kauranpionad nikematta ja paaset kal-
kemaan tiettGmillakin taipaleilla, Hir-
ki, otkea -sonni,‘ on lehmiin lempija;
Juustoseppa ja-lopuks: saat syoda sen
suthisi, ‘saatpa viela akallesi kengatkin.
Harka on uudisasukkaan todeHinen kul-

takaive.” °
ayia

Kurppilan Fetu lisiisi:

“Hyva kun-ei ole paljon kokemusta.
Ostin italiaanolta ajohirat. Kaupunkiin
menmnessani istiin ‘karryjen keulalla.
Kauhistus! Siti tuli kuin elefantin kir-
sastd: eilist? viherifista ruohoa nunit-
tiin. Sain todellisen kylvyn. Koirat-
kin karttcivat hajuani. Korvatkin niin
taynnd, etten kuullut Veteldisen tum-
mun kabville huutea.

‘‘fa sitten! Eotiin palatessani paar-
matkin jo pdrrisiyat. Lapthunsvotit,
hart, elvat vilittineet ohjaksista. Me-
nivdt pajupensaaseen makaamaan;
paarmoia pakoon. Ruotaista piti ja sa-
noa: ‘Porkamatoona, tiiu. tii’, niin sit-
ten labtivat.”

“Taitaapa niin olla. Taitaapa vaan”
joku sanoi.

Sikalainen pubui possuistaan. Sanoi
keksineensd keinon. Pistia kangella
retin kannon alle ja huippaa sinne va-
hasen nisuja. Kylld possun kirsd kan-
non nostad. ‘Valmista peltoa nahkaas.
Vatkka -niille omansa syéttdd, nimit-
tain tumpan takaa, niin kylli herrut li-
hat syGvat.

“Jopa veteli! Mainiota!” sanottiin.

Pubuttiin siina lehmistdé, kanoista,
niitvisté jos aidoistakin.

Sanoin’ alustavasti, viisaasti ja va-
kuuttavan patevisti:

“Lampaat ovat tehneet monesta rik-
me ee ———“(
San aanii ja matka kului hupaisasti.
Poikettiin taas piima& juomaan siella,
miss# \atre oli juonut pesemattomastd
kannusta. Pieni, hintelA nainen antoi
nyt juomaa: Astia killsi pubtauttaan.
Aarre kysyi tummaa tytarta. ‘ama oll
kuotit keuhkotautiin. Aarre . tunsi
Pienta mielen haikeutta sit, etti oliko
tvtelid jo silloin ollut tuo vaaniva vi-
hollinen j ja silloin tuli poloista loukatuk-

$1.

Niin on!  ‘Niin

Jatkua

lemmissa”, sanoin mini.

haan; tehneet Ivhyessi ajassa.” Lisik-
SI hostin sormeni kuten Viisaat neuvon-
antajat.

Jatkoin: “Katsokaapas toverit! naa-
purit. Villoja saa myvdi, kutoa suk-
kaa. Lampaan sapsit-herrain herkkuja.
Ja entaés ruokinta! Puhdistavat Iehti-
metsat ja talvella antaa kuoria mins
nyn rankoja kuten Suomessakin-”

“Mainiota! Miainiota! Niith liite-
taan”’, oli momen tunnus.

sitten juontul puhe niihin rankojen
kuorimiseen,

Risukopan fiska ihmetteli, ett kuin-
kahan lammas kuoril mantyi vaikka ei
silla ole hampaita kuin toisessa-Jeuas-
Sa.

“Onhan sila hampaat molemmissa
leuctssa”, sanocin ming.

Vaiteltiin, mouisteliiin ja thmeteltiin.
Fi oltu varmoja.

Risukoppa vain oli varma.
ollut, joku sano,

Han oli
‘pilarimainarina ja
saastellyt rahaa.. Antoi- sen &ktyhem:
mankin tiet#4. Laukaisi sitten:

“Panen parikymppia vetoa, ettei lam-
Ppaalla ole hampaita kuin toisessa leu-
assa.”’

“Panen vaikka viisikymppia, on mo-
Halusin vain
enempi yipeilla kuin tietia, ‘ettel tissa
nun kéybia olla kun fuulet.

Rahat annettiin Tiusku-liskan hal-
tuun kaikkien [isndollessa,

. Hajaannuttiin.
Lampaita ei ollut
kahdella homestetarilla.

Risukoppa lahti juoksujalkaa painal-

trettavasii kuin

tamaan, selvaa ottamaan, toiselle “lam-

masrenssille’”, min. toiselle: toisiltam-
me tietenkin salaa. Vastaveikkaaja
tuumasi nazpureilleen: |
“Wyomingin preerila olimme kerran
hunttaamassa, saimme lampaan ja sila
oli hampast vain yialeuassa, mutta en

tiedd naita canadalaisia lampaita.”

(Risukopalle kivi vahingon veto. Lah-
ti juoksujalkaa porhaltamaan oijosmain.
HAyppast syvan mutapohjaisen puron
potkiy ja kelo litvintaskusta ripszhti
purcon. SieHa pysyi.

‘Ming kipittamiaan toisaalle. Lam-
masrensseti oli valtavan joen toisella

pudlen, kosken nielun kohdalla. Luulin
padsevani-ylitse. En padssyt. Huusin
kuin sumutorvi rannalla. © Tulikan
Frankki rannalle.

Fuusin:

“Onko lampaalla taydet hampaat?”

“Ei ole! Ladkari veti ne pois joku
aika sitten”.

Kummastelin ja taisin kiroilakin.

Huusm uudelleen saman kysymyk-

- SEIL.

Frinkkt huust vastaan, etta ensivii-
kolla saadaan wudet hampaat.

Voi tuhannen tulimmaista. Huusin
keuhkojent taydella voimaila yli kos-
ken kumotuksen:

“Lampaalleko uudet hampaat?”

“Ei, kun mammalie”’, huust Frankkt,
“Etké sind kysynyt mamman hampai-
ta?” Jatkaen:

“Mind kayn katsomassa lampaan

- hampaita.”’

Olin rauhaton kuin Jaameren karhu
hikissiin. Kaduin jo veikkaustani.

Frankki tult kotvan kuluttua takai-
sin ja huust;:

“Uuhella ei ole kun ylaleuassa, mut-
ta kareo kun irvistad, niin sila niyt-
taist olevan hampaat alaleuassakin.”

Voi sun rienaaja, tuumasio. Siina
meni leéhmanhinta aivan turhaan kun
papin mikous kirkossa.

Koke viken aprikoin Altainvuorilta
Suomeen tuctua perimaini kolloutta.

(@iamuskiliekaan en hennonnut virk-
kaa mitaan.

‘Seuraavana sunnubtaina menin Risu-

Tdind leikkinen pyariainen, joka elelee Marine Studiassa Marinc-

fandissa Flg., antoi Ratsojille joulun edella ndvtéksid, bvpatcn aliaa-

seensa kiinnifed ye ison Jouluseppelcen (api.

vr:
Ct

KAKSI NAAMAINEN J UMALAN KUVA |
Kirj. A. N.

ASSA juohtui mieleeni-pieni kerto-
mus, jonka kuulin 37 vuotta taka-

perin, silloin, kun tehtiin Muetmanain .

rautatieta. Olin silloin palveluksessa
Kajaanin lithella. ‘Mainitulta rautatie-
takennukselta tuli miehia tyosta . pois
ja he kertoivat kaikenlaisia juttuia. Yk-
si. jutuista ji mieleeni erikoisesti, .. .

Joukko michia, suomalaisiakin, mutta:

Rantalahden jahistolla4. Siihen aikaan
el tehty tyota niinkdan ahkerasti, sila
paivipalkat olivat huonot: ja jokainer

koetti hakea parasta lepopaikkaa ja ta-—

rinoiden nuotioila kulutella . aikaansa

varsinkin syksyaamuisin, kun oli vie-

la niin pimea, ettei voinut toita aloittaa,

Tyonjohtajat ervdt tulleet kuin hyvin

mydhaan, sila he nukkuivat. paivan--
koittoon asti ja sitten tulivat katsomaan

ovatkoe mtehet tyéssa.

Eraand paivand taas pantiin yksi mies
vahtin, etta joukko tietaa, koska tyén-
ichtaja_ tulisi. Mutta vahti' unohti
asiansa, kun joku kertoi kaskuja kala-
ukoista ja karhunkaatajista. Tydnjoh-
taja tuli tyimiesten keskelle- mahtava-
na ja kaikki olivat than toimettomina.
¥ksi miehisté koetti raataa sakin kes-
kelia toisten heitthytyessa laiskoiksi

kopan kampiille, hapeissani ja anteeksi
pyydellen. Sanoin:
“(Hen kéyhi. Tarvitsen rahani, mut-
ta tulen sinulle tyobén.”
‘Risukoppa oli rahan abne. Sanoi:
“No, kun tarvitsen tydmiesta, saat
tulla ja silloin maksan palkkasi.”
Vhdessa sitten mentiin Tiusku-fiskan
kampalie. Kisukoppa rahojen kimp-

- puun.

Tein esityksen, ett ota shekki, mak-
haa. Risukoppa suostul.

Kirjoitin maksuosotuksen kymme-
nen paivad eteenpdin ja nurkkaan:muis-
tutuksen: Veikkausmaksu.

(Kavin pankissa ja selostin verkkauk-
semme.,

‘Risukoppa kun meni pankkiin, hinel-
le sanottiin: |

“Laiton, Ala hiisku mitaan,
kaus on Jaitonta.” — :

Olihan se vahain kun juutalaisen voit-
to, myutta, tietenkin viisastuin

veik-

Lauantaina, tammilunn.5. piivind.-1952
4

| pain, minkalainen sita piti tulla.

valtion ajan varkaiksi, Tami yksi veis-
teli jonkinlaista polkkya ja naytti, etta
sita tulisi jonkinlainen aryoesine. ‘Mut-

ta itse veistajakaan ei ollut viela var -
Pomo .

ma, mika siitd.tekeleesta tulisi.
tuli miehen tyo ja kysyi, mita mies te-

- kee: (Pomon naama oli hyvin ikeassa.
virneessd, mutta ‘han alkoi yahin hy-.

myilla, kun mies sanoi tekevinsi ju-
malankuvan miesten kamppiidn, kua
sita el nay sill olevan ia ukot hosuvat
Muuta ei mies siind hatapaissdin kek-
sinyt, sila polkysta el voinut sanoa tu-
levan kirveen enempad kuin lJapion
varttakaan,

“Sepa mainio ajatus’, sanai pom yi-
latettyna., “Menkia te toiset laiskurit
tyGhon ja painakaa aisasta niin, etth
silmanne ovat killifliin. Sing saat jaii-
da yvalmistamaan jumalaa.”

‘Miehet hajaantuivat tyohonsi, Alut-
ta polkyn veistajatle tuli urakka, miten
saisi polkysta jumalankuvan veistetyksi.
Tyopaikan menettamisen pelosta taytyi
yrittéad, tuli sitten mitd tuli. Hin ei
olfut koskaan ollut mikddn taideveista-
ja, joten stind piti vahan ajatella, etea
miten siité saisi sellaisen, edes sinne
En-
Sin se naytii Kissan padlta ja sitten
apinan naamalta, mutta lopulta se tuli
sellaiseen Euntoon, etta mies ajattela
sen valttdvin. Hin asetti sen jonnekin
korkealle ja katseli, milth se niytti.

Hyvin tyhjalta se tuntui ndyttavin. Ku- |

yan takapuoli oli aivan alastoen, “Mita-
pa siina, sillekin puolelle taytyy tehdi
naama ja niin hin aloitti senkin tyon.

Tulipa sitten pomo katsomaan miten
tyo edistyy. (Mentiim katsomaan. -

“Mutta sillahan on kasvot selkapue-

leftakin”, ihmetteli pomo. Tekija puo-

lusti tyotaan kaunopuheisesti:

‘Kun miehet tulevat syémain, niin -

tulist siina kova jonotus, jos jumaian-
kuvalla olisivat vain kasyut yhdellz
puolella, mutta kun on molemmin puo-
lin, saa sina sitten huitaista ristinmer-

kin kummaltakin puolelta, saastyy si-—

ten valtion aikakin, etka kenenkadn tar-
vitse pelaté tekevinsd merkkia bayytto-

male puoielle.” |
Pome hyvaksyi ajatuksen hetkisen
_Mmietittydan. Ja kauan siti sitten, tebe -

Siva 5.

.
.

.

1

C4

' .
.
.

=
=~
.

F

*

i]

. Pe ee ee

Pee ee

:
it
|:
i
I;

a Le
aT

Oe se Oe, ee

Bee rane cat ne ea eee TE ny an PL a en ee ee

a 7 .
a

-
a
=. Ban

Te aL SS
.-

ot . Pe il
1 ee ae oe “a