rae T pr yte ares Pcie + ae = oe tat aa rt . _ an . a oe ee ah) ae - ' ge t ry Or ag 2 ope fF . ae = a ee 2 +: a aos a aan a + a ae , a . er a t 1 i hah . Bs! ae ~puhtaasta kauneadesta. Sivu 4 (Jatkoa) WTHINPA ne pitkin viikon perasta tulleet Jauantai-iliat olivat aina kuin suurta juhlaa. Puhdas huone, lim- pimdt ruoat olivat valmiina vastaanot- famassa isintad, joksi Maija oli Erkkia alkanut leikilian sanoa ja jonka nimen asianomainen torjuvasti kielsi kuulu- masta hanelle, jolla ei todellisuudessa ollut milan isdangitavaa. Erkki niki jo kaukaa meisin kaitkos- ti pujahtelevalta mutkikkaiselta polul-. ta aukealle tultuaan Maijan.tahydevan katseen, joko perdikkunasta, tal rappu- silta ja kun ‘han pidsi perille, oli Maija aina valmiina ‘tervetulon toivetuksi- neen. Niin tuli sitten Erkinkin sipais- tuksi vaaleata tukkaa, joka hanen ko- vettuneisitn kasiinsd tuniui sitkimhie- nolta, Puna heloitti nuorikon poskilla wield pltkin aitkaa metsimokissa asues- saan, mutta aika senkin joskus karsisi pois. Mutta nyt vieli olivat nugruuden elamanhalut hehkeimmillaan ja siks1 hanen taytyi myts saada tietaa kylan kuulumisia, muutenhan han tukehtuisi tinne yksinaisyyteensa, Maija kysell ta kyseli niin patjon, ette: mihin kaikkiin kysymyksiin olisi vilkkdimpikaan en- nittinyt vastata, saatj sitten Erkki, ja- si talousrakennusasunte. Maja sijait- see kylan, tai otkeammin sanogen saaren toisen kyla4n, keskustassa, sila yaikka saarella on vain vajaat YOO asukasta, puhuvat saarelaiset kahdesta kylasta. — Tiassa yhteydessa lience paikaliaan pa- Ti Sanaa saarejaisista: ViaestG on kalas- tajavaestoa, Keskustelu saarelaisten kanssa osoittaa heti, ett hella on tot- meentulovaikettksia. Kalastaminen €1 nykyiselldiin ole eniiii Kannaitavaa. Jos . saaliit ovat suuria painuu kalan hinta alas eikii tasta huclimatta saa kaikkea kalaa kaupaksi1, Toisin -ajoin taas saa- litt jHivat pieniksl. Vahainen metsa ei anna suuriakaan tuloja. Vhden lehman pitamisessa ftuckakuntaa ‘kontt on run- saasti puhaa, silli rehua on ostettava mantereelta. Lampaat nayttavat vith- tyvinl paremmio, mutta nista e1 saa paljoakaan tuloja. -— Himeisesti tisti icghluen katrkki nuorukaiset ovat hakeu- tuneet mantereelle toihin, ja saarella olevat neitoset olisivat tehneet ilmeises- fi camoin, nurtta nyt he — ‘kaikenkaik- Kiaan visi heita vain olikin — ovat mat- kailumajan palveluksessa. Saarella on Supistettu kansakoulu. jonka oppilaslu- ku on pienj ja johon wyt juuri en ollut erittdin vaikea saada opettajaa. Lausuessaan ‘kutsuvieraat tervetul- feiksi majalle matkaitlijayhdistvksen pu- heenjohtaja asessori Eino Havas toivai- kin, ett matkailuolojen kehittyminen saarella toisi tullessaan uusia elinkeino- mandollisuuksia saarelaisille, Saatelaiset. joiden kanssa keskustet- lessa kaantyi puhe lnonnotlisesti juhla- tapauksen yuoksi saaren mahdollisuuk- sin tulla tunnetuksi matkailukohteena, lansuivat epiilyksensa asiasta. — Ta- na Kesdnd oan matkailijoita offut vi- hemman kuin edellisend. Kuiltenkin ‘kaikki toivoivat. etth matkailu paisisi havin alkun, jotta saaren elama vilkas- tuisi. Saarelaisten. toivomukseen vhtyi myos Pyhtaan kunnan esimies Nestor Sikmos, joka oli ennittanyt jo kehitetli ajatusta | kunnallisesta retkeilytoimin- Masta ja leirialueen muodostamisesta. ‘Aunnallahan on omaa maata saarella, Vastaista ajatellen olisikin juuri til- Iazisten myGnteisten ajatusten esille ve- taminen perusta. jole ‘Katmnissaaren matkaili olisi jarjestettavii ja jolle se nyt on jo jarrestynytkhin. Kun siihen hi- tetain votmakas mainonta, saaren luon- nonkauneutta esittelevat plakaatit jne., voi sagrelaisten toive matkailun vyilkas- tumisesta hyvinkin toteutua, Alku on ainakin Jupasva, sen voi jokainen kavdi - omin silmin toteamassa. Sarnalla vai nauttta ulkosaaren rauhasta ja saaren -_ hldmdan pybrteissa LAULU PYSYVALLE RAKKAUDELLE ka e: ollut edes kuunnellut alkuaikoma miti ihmiset ‘keskustelivat kylan tapah- tumista eikdi muutenkaan kiinnittinyt hucmistaan heidin puvhiinsa. Mutta huomatessaan Maitjan kayvan surulll- sen totiseksi ja keskustelun tyrehiyvan melkein olemattomiin, varsinkin saunas- ta tulon jatkeen, kun nami kotciset, va- hiiset asiat olivat selitetty, tuumi Erkki mielessaan, ett kylla Maijan on saatava kylin asioistakin tietoja, muuten hanes- ti voi tulia murjottaja ja sellaista Mai- jaa mind en rakasta. Tamin jalkeen kiinnittj Erkki tar- koin huomionsa mité talossa keskustel- tiin kylan asioista, samoin seurasi nais- ten puuhia, joiden havaintejen ja kuulo- jen perusteella han jo tulomatkallaan selvitti selostusta, mita kertoisi keotiin PaistyaZan ja nitin hella alkoi pitkat rattoisat iltapuhteet sanofen ja vielapa arvosteleyienkin sannjén vathdossa, Er- kin kertomista asioista —-jopa myod- hemmin oppi vakainen mies lausumaan julki sellaisiakin asioita, jotka olivat siihen saakka asustaneet vain hiinen si- simmassdan, Maija huomasi ennen pit- kad, etta hanen Erkistdan tuli hyve seu- ramies ja lemped ystava. Itsekseen han naurahteli noille miehensa tuumille, sila ne paussit, joita tuppautui aina tu- iemaan harvasanaisen miehen puheisiin, risti vaimo pelkiksi. tuwmailuiksi ja hi- nitti itsekseen, kun huomasl saavaneca. joskus oikein vauhtta miehen puhee- seen, niinkuin silloinkin, kertoessaan [l- tMari-pojan edesottamuksista, Kiibty- neend han selitti, mita ali kuwilut pii- kojen navetassa haastavan. — [Etta pi- tikin niin ‘hyvan pojan alkaa juomaan ja joskus oikein renttuilemaan, se kivi kasvinkumppanin sydamelle, Nain siis asuttiin Autiossa suloista al- kuaikaa, Vilden vuoden kuluttua oll sit- t& mucdostunut naiti teorppa — jos sit nyt torpaksikaan vol nimittaa, kun el ollut minkddnlaisia torpan kirjoja nurk- kakaapissa, Kolme pitkaa peliosarkaa tdalla ‘kui- tenkin, kaikista Kirjoista huolimatta jo lainehti kultaista viljaa ja vield laa jempi ala oli heinalle raivattua maa- alaa pitkin jirven sivua, joka oli offut pensaitten peittimid, alavampaa alaa ja sopi heindnkasvulle. : Alitapas tassi, raivataan vain minki jaksetaan, olihan jsanta antanut mi- rattéman tuvan sithen ja nythain olivat voimat hehkeimmillaan, ett& yritettavi oli, Tailaisessa intoa ja tarmoa uhkuvassa elamanrytmissa olivat nim’ vuodet ‘ku- hineet kuin siivella sipaisten. Siind me- nivat kesdt ja talyet. Milloin kotana yk- sin Maija puuhailemassa, milloin he yh- dessi ponnistellen ja tahan saakka oli ollut onneksi niin hyva terveyskin, etti kun vuoteeseen kallistui, kohta nukkui, eika noita nukkuma-aikoja aina niin tarkein pidetty, Yétkin saattoivat jos- ‘kus yarsinkin kesallii,. supistua hyvin Iyvhyeksi. oo Jalleen lahestyt joulu, viides heidin taalla viettamansd, Maijalla ol) suursii- yous, perinpohjainen nvt niin myi- hain, koska se syksylli oli jiinyt va- hin pintapuoliseksi monien syyskiireit- ten keskella, Tani, syksyna, pitkin aikaa oli Maj- ja usein tumtenut itsensi Huonavointi- seksi ja joutunut monta kertaa wmietti- maan, mikahanu minulle ayt on tulossa, kun en ole niinkuia ennen. Olenhan nuo kolme Jasta synnyttanyt melkein wai- vattomastl; Be vihdiset pahoinvointi- Lauantaina, lokakuun 15 paivang. .195 + to 7, '°7 "4 Aohtaukset olivat niin luonnollisia, ettei nithin-tarvinnut kiinnittda erikoista huo~ miota, Sen kun oksenteli tuolla navet- tatielli ja unchti kaiken — ja synny- tyskin oli sujunut luonnon madraiimalla tavalla. Sauna kuumaksi ja oma mies avuksi ja pianpa niista oli selviydytty. Mutta nykyisin oli monta kertaa an- kara vasymys hinet yllattd4 nyt ja sa- malla ristiluitten seuduilla tuntunut jo- mottavaa kipua ja sietimAténta vilite- ly. Enti nyt? Ethan se aikakaan viela pitdisi olla, ainakin kolme ‘kuukautta laskelmien mukaan on miiaranpaahin. Tamapa nyt sattui kun joulun kynnyk- sella piti tallaisten kipujen ja vaivoyen tulia ja olisi niin kovin paljon valmis- telemista ja nuokin lapset kuin villina hadrivit ja telmiyat, ett tuntutr aivan voimat jo senkin takia loppuvan. Sittenkin siivoukset saj Maija suori- tetuksi than prikulleen, ntinkuia oli ta~ pansa Glut ennenkin. : Erkkj oli cllut tukinajessa virkko- kunnissa, eika Maija oallut viela hanen lahtiessdinkdiin maininnut neista al- tuisesti toistuvista kivuistaan mitaan. Mitipd siti scuotta tydn rasittamaa miesta viela. omilla yatvoillaan huoles- tuttamaan, Tottapahan tastakin vaivas- ta kerran loppu tulee, ainakin sitten kol- men kuukauden kuluttua kun kesin he- leit pdivat jo kangastavat avaruuden rantoja, Nain mietti yksin tuskiaan kar- siva yrittellas vaime odotellessaan kiih- kedsti miehensa kotiintuloa, sila nythan — o]j jo Jouluaaton aatto ja tama paiva oli kaitkista pdivista raskain, kiireimeen ja KIPWINeeN. Vaivalloisesti, tuiki vaivallosesti oli- vat tyét sujuneet tilla kertaa relppaan Maija-emannan kohdalla ja nyt jo ilta hamirsi, Usein menivai emannan-silmat perdikkunaan, jostapdin ties] puolisonsa saapuvan, vaikka siind pewkilléA ikkunan aaressa aina, joku lapsista istui ja han liesi hanen kohta ilmoittavan rfemuk- ‘kaalla huudolla, jos iséa alkaist mutkan takaa nakya. Ei ollut uskomista tala kertaa lapsiinkaan, Omat sitmiat olivat varmimmat. Mutta missi hiin nyt vii- pyy? ‘Haimara muuttul pimedksi, kivut yityival, elk mistiin kuulunut apua, Voi, olisipa naapuri edes tuossa Ighis- toll -niin aina slitd jotakin apua olisi Jos Maija oli ennenkin yksindisyydes- saan tuntenut naapuri-ikavad, niin nyt Se pusertul tuskana esiHe, se ikava. Vaivoin hin sai houkutelluksi lapset nukkumaan, sillA heidin alituiset iky- symyksensai: mika sinulla diti on? ja miksi isa el jo tule, kiusasivat hantd tuskissaan, Ansu ja Hiija olivat pian nukahta- heet, mutta Kalle, vanhin lapsista, oli hiljaa maaten jaanyt katselemaan didin omituista kayttaytymista., Kavelee, kivelee, pysahtyy, ottaa poydan reunasta ‘kiinni ja voihkii sa- malla. Tamapi kummallista on ja kun eivoledes kysya didilta mika hantaé vai- vast, Seké ‘kun ei isi jo kuulu, vaan onhan tsa ennenkin viipynyt, eikd 3iti ole voihkinut noin kummasti. Istunut ja kenrannyt vaan on diti myéhiiin yd- hon tai paikannut heidan vaatteitaan a n¥t han ei istu ensinkdin, Ja rukkikin on viety vlisille kun nyt tulee joulu ja Silloin ei tehda tyita, Se on syntii JOS pyhéna ja jouluna, joka on viela parem- pi kuin pyha, tyétd tehddin. — Aiti! kuuluj kuin huokaus san- pysta. — Mit lapseni? kysyi ditt. wl -—— Onko sinun noin paha olla kun « isi jo tule? . " — On minuilz hiukan paha ofa; mi, ta nuk sind vain, kyll3 isd pian tule ja te Eaikki sitten nukumme. | Suojelecko enkelj. isid, ditia, 4, Hiljaa ja minua tiodkin ygng? kuuln viela lapsen uninen dni, . Kaikkia meiti enkelit suojels muuten ei meilld olisi hyya olla, sane; karsiva vaimo siind lapsia peitetoss: sula han tunsi suurta tarvetta juutj ay A ‘paasta katkkivoivan suojelukseen _ Vihdoin, puclen-y6n sivuutettua, ky, lui tiukujen iloinen helina ja heyosen jalkojen tahdikas kopse. Siind samasy re jo Karautti reenpera tuvan nurkkaa i 3 -paisten ja oli eteisen edessii. BS Tuskaisesta cdottajasta tuntui kuin tse elaman enkelit olisivat helisteltesy ihania saveleitd parhaimmilla instr. menteila, niin kauntifta tuntuivat ty. tujen tiukujen helin3t, Apu on tulossa, ne soittelivat, mutta a mita mahtaa mies tillaisessa tilanteecs tehda varmonsa hyvaksi? Ainahan sii silloin voi apuakin olla, kun luonta ite ty6n suorittaa, ethan siina ihmeellict; oppia tarvita. Mutta tala kertaa of koko toimitus luonnotonta ja aivan ou. toa. Vitsaamminan apua tiss& nyt tarvit- Lalsiin, Kaukana on viisaitten apu Aulion torpasta, Jos than 1aakarid tarvittaisiin, niin monien peninkuimien takang ol} seHainen apu. Thmetellen on mies tupaan suoriudut: Es tuaan havainaut oudot olosuhteet, jei- den todistajaksi hin joutui. Niin outoa olj hinen mielestaan vaimen, tuon aina tedella allikalla = lydty. Ensinnakin ovesta sisaan astuttuaan hin nakee yai- mon hiessa kylpeyat ‘kasvot ja vilhov.- *. vothkaisu kuuluu nyt tervetulon toi. z votuksena. Ej auta enda teeskennellg [a tervetta — nyt ollaan jo siind pistees- t sd, étiad paaltakin nakge mita ‘kipujs.. si nama. ovat, — Siunatkoon, miki. sinulle nyt on 13 tullut, ethan sinunm aikasi pitaisi viela [38 reippaan Maijan sairaus, etta hin oi BE? olla, oltvat miehen énsimmaiset sanat, _f jotka harmmastykseléa sai sanotuksi, li- ee sdten hetken kuluitua: — Oletko low 5-2 kannue itsesi ja missi? , Tall# hetkella poltot hellittivat ja 14 Maija voi puhella rauhallisesti. Han ker- toi nyt vasta miehelleen niisti piiki- aikaisista karsimyksistii, joita hanelia oli ollut ja nyt ndistd tamanpaivaisista tuskistaan, seki pelosta mika tasti lo [3 pulta tulee, kun ej minkddnlaisia apa bg nayttanyt tuleyan. — Ja et ole eanemmin vaivoistat a mitd#n virkkanut, ihmetteli Erkki. Ku- foal katies waikka tohtorista olisi apua sa pg tu, mutta nyt se Jienee lijan mydhiists — Nyt ej ennaté trumia muusta 2vus ta kuin Mansikkamaden Karoliina-mu- ti on haettava niin kiireesti ‘kuin vas" iy neelli hevosella vaan voit, Muoriila 00 aina ‘jotakin rohtoa varastessaan. Otte koon mukaansa, Sano, ettd itsepa yt martinee Mmité tissa tarvitaan. Erkki kynsi hetkisen ‘korvallistaat, vilkuili péydille kuin etsien Kats , Jaan jotakin suuhunpantavaa- Nal kurni sisuksissa, mutta Maijan vaanly- neet kasvolihakset ja yvilhova voihkalst sai hinet sapsihtaen muistamaan asi kiireellisyyden. “Niine ‘hyvineen 1a riensi ulos, heitteli tavarat reesta ele seen ja kainsi ihmettelevan pollen ta: kaisin mets&tielle, josta jonkin matkar paissd cikaisi umpeen pyryttanytta + vupolkua Jahimpiiin naapuriin, 3002 olj matkaa.noin kolme virstaa ja tap paille, Mijllahin mitalla metsien 4° kas matkat arviolta mittaa? Hevonen oli tuiki vastahakoimen ™ hemaan unmrmelie ja porstumaall kota juuri kun oli Tuullut pidisevinsd appet dareen Jepuuttamaan lJopen uupusells Taajojaan. | Mies vasyneena viikon ahket asta Ta dannasta ja pitkin kierroksen kaupP ie UE a Lor . - “ot _ = 4 i = a: gels fe " eas em oF 7 cet ART DRE BS cr eo TP rp re i ea pr . ae .. . . par ". a . i a tt a a 1's a ee ee a" m Tl on ' - . . "oy ao. =e " "sn" ee ae z Cr a . =f _ rs . . ™ . . 1 T . . . —-— TAME a: