neiti Irma Carberg Helsingista, naistyyppikilpailun suomalaisen voittaja vuonna 192 iiselle” suomalaisissa jalositai Varhaisissa va. Ensimmiaiset kilpailut jarje Maatima-lehti vuonna 1919. 7 kau- neuskilpailuissa oli yhteys silloin muodissa olleisiin rotuoppeihin sel ‘uol- loin e1 kaytetty sen enempaa uima- Rotutiedetia Seuraavat kauneuskilr vatkin sitten Suomen tdan valokuvien pohyalta. Kilpailun yhteydet rotututkimuk- seen olivat entistakin selvemmiat. Kuvat tuli lahettaa Suomen Tiedea- ailut oli- uvalehden vuonna 1926 jarjestamat, joissa parhaaksi sis arvioitiin brakyketaa- linen neiti Irma Carberg. Myd6s nama kilpailut jarjestettiin pelkas- 1920-luvun Saksassa_ kerdailtiin pohjoismaista rotua esittelevia ku- vakokoelmia. Vuonna 1926 Volk und Rasse -lehti kaynnisti kilpailun pohjoismaisen rodun_ tyypillisen edustajan léytimiseksi. Rotuteo- rioiden ajatustavalle tyypillisesti ul- konak6 yhdistettiin luonteenptirtet- slin ja moraalisiin ominaisuuksin, jotka tietysti tosiarjalaisella olivat huippuluokkaa. | ‘aman jutun astatietojen lahtee- nd on kiytetty alempana esitelta- vassd rotuteorioita kasittelevassa Suomalainen naistyyppi vuodelta 1926, neiti Irma Carberg Helsin- gista. yva kokonaisuus, suo- malainen. Mm. nain perusteli tuomaristo valitessaan viime per- jantaina Miss Suomek- boo fisi lapualaisen neiti Tuula Polven, 19. *Lyhytkalloinen (brakykefaalei- hin kuuluva); pdan pituuden ja le- veyden valinen suhde (= paan ver- tausluku) 83,8; levedkasvoinen, kuitenkin lahella keskileveadkas- voista; vaaleatukkainen, vaaleasil- maista tyyppia, johon useimmat suomalaiset kuuluvat 78 %:sti; 160 cm pitka (yleensa suomalaisen nai- sen keskipituus); isdnpuolelta suo- menkieliselta Uudeltamaalta, 4i- dinpuolelta Hameenlinnasta.” Mm. tallaiset perustelut sai osakseen puku- kuin juhlapukukierrosta- caan, vaan koko kilpailu ratkaistiin valokuvien perusteella. Suomalai- suus punnittiin jo esikarsinnassa, silla kuvatun tult olla ainakin isdn puolelta suomalaissyntyinen. Suomessakin herateltiin noihin aikothin ajatusta rotuhygieniasta eli eugentikasta, jos kohta taalla et paastykaan yhtd reippaaseen ro- dunjalostukseen kuin Saksassa. Aate e1 ollut vieras kilpailun jarjes- taille, silla tavoitteena oli suoma- laisten kaunotarmuotojen etsimi- nen, jotta saataisiin esikuva, “hera- te kansan kannustamiselle ja jalos- tamiselle”. | Maailma-lehti kannusti suomalai- sia kertomalla amerikkalaisen nais- kauneuden perustyyppien menes- tyksista. He ovat “sittemmin joutu- neet terveluontoisempien ja varak- kaampien kansalaistensa vaimoina parhaiten viemaan rotua eteenpain ruumiillisen ja sielullisen jalostumi- sen tiella”. | Ensimmaisen kilpailun voitti nei- ti Rauha Aaltonen Porista. Laina- taanpa vielé Maailma-lehden pe- rusteluja_ valinnalle: ”...hanessa erittdin ehedsti ilmenee piirteiden kaunismuotoisuus ja saanndllinen suhdellisuus. Suomalainen rotu- puhtaus heijastuu ylevin juontein tdssa terveen urheiliyjattaren ilmen- nyksessa.” katemialle ja Kansallismuseolle. Samalila toivottiin, etta kuvat voi- taisiin luovuttaa suomalaisen rotu- tieteen hyvaksi antropologisia mit- tauksia varten. Kuten alussa ollees- ta lainauksesta huomaa, mitattiin Irma-neidin rotupuhtauden kannal- ta keskeiset ominaisuudet perin- pohyaisestt. Saanndllisina aloitettiin missiki- sat Suomessa vuonna 1933. Tasta alkaen olivat kilpailijat yleis6n edessa lihallisessa olomuodossaan, eivat pelkdstadn valokuvina lehtien sivuilla. Ja heti tarppasi: kyseisen vuoden kilpailujen voittaja Ester Toivonen valloitti seuraavana vuon- na alansa Euroopan mestaruuden. Kademieliset ryhtyivat levitta- mddn ilkeita huhuja, joiden mu- kaan Ester ei olisikaan puhtaasti suomalainen, mutta moiset vaitteet kumottiin hankkimalla perusteelli- set sukuselvitykset. | Volk und Rasse Valokuvien perusteella jarjestet- tin kauneuskilpailuja ensinna 1890-luvun USA:ssa. MyGhemmin misseja valittiin erilaisten nayttelyi- den ja kesdtapahtumien yhteydes- sd. [hannetyyppeja etsittiin Ameri- koissakin, mutta saksalaiset olivat tietysti jarjestelmallisempia. ee sijaitsee Euroopan laidalla ja taalla kirjassa julkaistua dosentti Marjat- ta Hietalan artikkelia suomalaisen naistyypin etsimisesta. Hietala poh- tii syita rotuoppien ja kauneuskil- ailujen yhteiseloon Sellaisina han nakee yleismaailmal- lisen suuntauksen lisdiksi kaikkea vasta itsenaistyneen kansa- kunnan tarpeen etsia kansallista omaleimaisuutta, identiteettia. Suomalaisilla oli erityinen syy to- distella ulkomaalaisille rotunsa Ja- . nimittain edelleen voimakkaana kasitys suo- loutta. Maailmalla eli malaisten mongolisuudesta, eika sité rasistisena aikana suinkaan tar- kKoitettu imarteluksi eika sellaisena myOskdan ymmiarretty. Siksi Ester ‘Toivonen lijat ja juoksijatkin. . 7 Perusarvot tapaavat rapistua. Ei tarvitse menné kuin 1950-luvun al- kuun, kun jo painui unhoon suo- malaismissien tehtava mongoliyh- Synnyttihan valittu teyksien foxy bya. ) eras Miss Universumiksi suomalaiskaunotar puoliksi filippii- nijaisia lapsiakin. Aira Kemildinen (toim.): Suomessa. ennen loi kuvaa suomalaisuu- desta siina missa arkkitehdit, kirjai- erra Friedrich Blumenbach istui 1700-luvun viimeisella vuosikymmenellé — tutkij kammiossaan G6ttingenissa ja 1h li harvinaisia aarteitaan. Hanella oli kokoelmissaan kaksi lappalais-, ksi suomalais- ja yksi mongolikal- o. Kunnon Friedrichin mielesta kallot muistuttivat toisiaan, ja pian han saattoi varmasti vakuuttaa niin lappalaisten kuin suomalaistenkin olevan mongoleja. Nama herra Biamenbactin nelja kalloa vaikuttivat pitkaan keskei- sesti maailmalla vallitsevaan ku- vaan suomalaisista. Lukuisat rotua- sioita pohtivat tiedemiehet pitivat suomalaisia mongoleina tai kor- keintaan sekarotuna eurooppalais- ten ja mongolien valissa. Suomalaisia kuvattiin saksalaisis- sa tietosanakirjoissa ihonvariltaan kellahtaviksi ja kalpeiksi, kellan- ruskeaksi tai likaisenruskeaksi, vi- nosilmdisiksi, otsaltaan mataliksi, aksuhuulisiksi ja litteanendisiksi. ohjoismaisista tietosanakirjoista viimeiset vaitteet suomalaisten mongolisuudesta katosivat vasta 1950-luvulla. i. Suomessa kayneet matkailijatkin nikivat siti, mita he halusivat nah- di. Tallessa on useita kuvauksia, joissa vierailija on ihmetellyt Hel- singin vinosilmia. ppaaksi "Rotu kohottaa thmisen hanen itsensa ylapuolelle, se varustaa ha- net epatavallisilla, melkein haluai- sin sanoa, yliluonnollisilla valmiuk- silla.” Houston Stewart Chamber- lain (1855-1927) Tutkimusprojekti suomalaisista historian rotuteorioissa ja suoma- laisista rotuteorioista on ollut vi- reilla lahes 10 vuotta. Lopputulok- sena on ensimmainen alansa koko- naisesitys, mittava artikkelikokoel- ma ’Mongoleja vai germaaneja’. Sina ei nennnotella pelkastaan suo- malaisten asemaa, vaan luodaan ayes laajempaa taustaa rotuoppel- in. Rotuopit ovat saaneet surullisen- kuuluisan maineensa ennen |kaik- kea natsi-Saksasta, mutta rotuajat- telun juuret ulottuvat paljon kauemmaksi. Asianharrastajien joukosta léytyy myds kihkottomas- ti pohtivia tiedemiehia, mutta har- valla rasismi on kaukana. Rotututkijat etsivat usein tosia- siditaan tarkoitushakuisesti: oman kansan rodullinen erinomaisuus ja naapurien kelvottomuus on lahto- kohta, johon perustelut on sopeu- tettava. Mutta rotuajattelu ei ollut kayttokelpoista vain kansakuntien paremmuutta vertailtaessa. Se sopi my6s valtion sisalla osoittamaan alemmille luokille kaapin paikan. Ranskassa eli kauan ajatus ylaluo- kan frankkilaisesta alkuperasta ja rahvaan gallialaisuudesta. Vuoden 1918 Suomesta léytyi suomenruot- salaisia, jotka pitivat “punakapI- naa” todisteena alemman rodun riehunnasta. arjalaiset Rotuajattelun klassikkona pide- taan ranskalaista kreivi Joseph Art- hur de Gobineau’ta (1816-1882). Gobineau, joka katsoi esi-isiinsa lukeutuvan skandinaavisen mui- naisjumalan Odinin, kaytti ensim- maisend termia ’arjalainen’ rodul- lista ylemmyytta tarkoittavassa mielessa. Gobineaun arjalaiset oli- vat lahtéisin Keski-Aasiasta, ja Eu- roopassa heita edustivat germaanit. Mutta saksalaisia Gobineau ei pita- nyt mindan kunnon germaaneina. Varsinainen arjalaisboomi alkoi, kun saksalaiset intoutuivat levitta- mdain Gobineaun ajatuksia itsel- leen parhain pain tulkittuina. Sak- salaiset gobinistit ryhmittyivdt sa- veltaja Richard Wagnerin ymparil- le, ja Seuraajiin kuulut mm. kansal- lissosialismin rotuteoreetikon AIf- red Rosenbergin isoisa. Rotututkijat kayttivat omaperai- sid tutkimusmenetelmia. Esimer- kiks! Ludwig Woltmann, eras voi- makkaimmin rotuoppeja julkisuu- teen tuoneista, kerasi maaillmanhis- torian nerojen kuvia Italian renes- sanssista lahtien ja todisteli nusta Idytyvan germaanien piirteita. 2 2e lelleenej vai baltteje Suomalaiset muodostivat monel- le rotututkijalle ongelman. Suomi puhutaan kielta, joka ei ole in- doeurooppalainen. Ei siis ihme, etta. yleisen mongolikasityksen Ohella suomalaisia on sijoiteltu maailman rotukartalle monella ta- voin. Eivétka omat poikammekaan ole jdaneet jalkeen. Sukulaisikst to- disteltiin parhaimmillaan niin [srae- lin heimoja kuin muinaisia hellee- nejakin. ita rotua suomalaiset sitten to- dellisuudessa ovat? Kysymys ei n} kyaan vaikuta enaa yhta mielek kdalta kuin vielé muutama vuosi- kymmen sitten. Kdasite ‘rotu’ luis- kahtaa sormista kuin marka saip- puapala, sanoipa herra Pieter Bot- ha mité tahansa. Roduiksi nimite- tyt ovat vain tietyilla perusteilla ar- vioituina tiettyna historian hetkena tietyn yhteisen periman omaavia ihmisryhmia. Nykyisen parte! Saas mukaan suomaltaisien rodulliset juuret ovat sekoitusta ainakin suomalais-ugri- laisista, balttilaisista ja ruotsalats- ten "germaanisista” aineksista. Uu- sissa veriominaisuuksien tutkimuk- sissa on Suomen ja Eestin vdestds- ta ldydetty sellaisia ominaisuuksia, joita ei esiinny Euroopassa, mutta joita lSytyy Siperiasta ja jotka li- sdantyvat Ita-Aasiaan pdin men- tdessa. Joten eipa suomalaisen pe- riman itaista ainestakaan ole syyta kokonaan unohtaa. Mongoleja vai germaaneja? -ro- tuteorioiden suomalaiset. Histo- riallinen Arkisto 86. Suomen Historiallinen Seura, Vammala 1985. g4a% B98 9 OSE cg hh Fihgac hae ed Hamalainen perhe. Piirros Gus- taf Retziukselta (1878).