Tai ainakin han
teeskentelee mielipuolta hyvin
onnistuneesti. Mutta ala luule,
etta paaset nain vahalla,
toimitamme sinut poliisin huos-
ftaan, niin totta kuin Tuomo on
veljeni.

— Mita tekemista teilla
kahdella on taalla? Helia kysyi.

pap en Sot Se Ss eee

sen ajatus valahti hetken hanen
paassaan. Mutta silmays etei-
seen haihdutti sen. Naapurit
olivat uteliaina kertyneet hanen
huoneensa avoinna olevan oven
eteen ja kurkistelevat sisaan.
Ovensuussa istui Tuomo, kasi
verta vuotavana, valittaen hiljaa

tue

ja hanen veljensa vartioi Heiian

-~ Ja mika Tuomoa yhtakkia al- jokaista liiketta.

koi vaivata. Han oli asken aivan
terve.

— Ala4hin teeskentele  tyttd,
mies sanoi. — Alot kai ,vaittaa,
etta sinulla ei ole asiassa mitaan
tekemista. Onneksi mina satuin
omin silmin nakemaan, miten
kohotit aseen ja ammuit,

— Aseen? Oletteko hulluja
molemmat? Ei minulla ole aset-
ta!

‘— Eiko? Vaitat kai, etta
laukansta: el ammuttukaan?
Kuitenkin Tuomon kasivarresta
vuotaa verta. Miten selitatte ta-
man?

— Tuomo, mita tama kaikki
merkitsee, Helia kysyi kaantyen
epatoivoisena miehensa puoleen.
—  Ensin lapsent katoaa, sitten
minua syytetaan
ammuin sinua. Tuomo, sina
tiedat, etta mina en tehnyt sita.
Sina tiedat, etta olen ollut aina
sinulle oikeudenmukainen, etta
kerran jopa rakastin sinua. Sano,
mika kaiken taman takana on?

Hetkisen Tuomo tunsi halua”

sanoa totuuden. Han katsoi vai-
moaan eteisen hamarassa va-
lossa ja naki miten Helia oli
kaunistunut ja tullut naisel-
lisemmaksi aitiydessaan. Sekun
nin verran han tunsi halua
pyytaa anteeksi kaikkea
tekemaansa pahaa lapsensa didil-
ta. Sitten han muisti Marleenan

slita etta muka_

Joku oli soittanut poliisin
paikalle ja hetken kuluuttua kaksi
poliisia ilmestyi eteiseen raivaten
tietaan uteliaiden joukon Ilapi.
Tuomon veli selosti heille
tapahtmaa runsaasti varittaen.
Helid ei puhunut mitaan. Han
kasitti, etta oli yhdentekevaa
mita han sanoisi. Tuomo ja ha-
nen veljensa saisivat pollisin
kylla uskomaan seka ampumi-
seen etta mielenvikaisuuteen.

— Ajai, kyllapa te olitte lap-
sellinen, rouva, toinen poliiseista
sanoi. — Ei talla tavalla avioliit-
topulmia saada_ selvitetyksi.
Teidan on nyt Jahdettava
mukaamme. |

— Veljeni on ensin saatava
laakarinhoitoa, Raimo Perttamus
huomautti. — Hanhan vuottaa
kuiviin.
Laakari on pian taalla.
Odottakaa kunnes han _tulee,
mina vien rouvan jo autoon.

Helia seurasi poliiseja vapa-
aehtoisesti. Mitapa han olisi
voinut tehda. Kun han _ ohitti
Tuomon, han katsoi miesta pit-
kaan ja sanoi:

— Antakoon luoja sinulle an-
teeksi tekosi ja juonittelusi. Ja
huolehdi lapsesta. Se on pieni Ja
avuton ja se on sinun lihaasi ja
vertasi.

Tuomo ei vastannut, han ei
edes rohjennut katsoa vaimoaan.

... rikkauden, jota oli~himoin-- silmiin vaan tuijotti itsepdisesti

nut.

— Mutta sina&hain .ammuit

minua, kun olisin halunnut kat-
soa lastani, han sanoi silmaa

rapayttamatta. — En usko, etta

aioit tappaa minut, siina Raimo
erehtyy. Vaikka ei sekaan
ihme olisi, olethan ollut jo
vuoden verran poissa toltasi.

— No, poliisi tulee kylla sel-
vittamaan asian, Raimo lisasi.

Helia horjui huoneeseensa
kasittamatta mitaan. Hanen
paassaan ei ollut yhtéan selvaa
ajatusta. Han naki pikku Kaari-
nan tyhjan kehdon ja pakenemi-

en a

Tiistai

z

lattiaan. —

— Tulkaahan nyt rouva,
toinen poliisesta sanoi. Helia as-
tui yli huoneensa kynnyksen
viimeisen kerran.

* *

Kysmyksia, kysymyksia ...
eras niista toistui yha uudelleen:
—- Miksi yrititte tappaa miehen-
ne?

Ja Helian vastaus oli aina sa-
ma: — En ole ampunut hanta!

— Haluatte slis vaittaa, etta
miehenne ja hanen veljensa val-
ehtelevat? Miksi he niin
tekisiv at?

*

— En tied. Teidin vain, etta
en ole ampunut, en osaa ampua
eikA minulla ole asetta.

—Ette -paasé pitkalle  kicl-
tamalla. Parempi olisi tunnustaa.
Se tekee aina hyvan vaikutuksen
ja katumus pienentaa tuomiota.
Kiinnostaako teita kuulla, etta
miehenne oli parin senttimetrin
passa kuolemasta. Mutta hin ei
vihaa teita ... |

—- Uskotte siis, etta todella
tein sen?

— Kuka sitten ellette te?
Paikalla ei ollut lasna muite kuin
miehenne, hanen veljensa ja te.
Tosin miehenne yrittéa suojella
teita, mutta

— Milla tavalla?

——- Han sanoo, etta siulullinen
tasapainonne on jo kauan ollut
hdiriintynyt. Sitahan todistaa se-
kin, etta lahditte kauniista kodis-
tanne ja katkeydyitte tanne, vie-
raaseen kaupunkiin.

— Ahaa, se vanha peli alkaa
jalleen!

Siina olisi eras mahdol-
lisuus selvita vanha peli alkaa
jalleen!

ina olisi eras mahdol-
lisuus selvita vahimmalla
mahdollisella. Jos ihminen’ on
syyntakeeton, hanta ei tuomita
kuten tervejarkista.

—- Mutta mina en ole syyn-
takeeton! Stina suhteessa minun
taytyy tuottaa teille pettymys.
Olen yhta normaali kuin tekin ja
teidan hyvin mita teen.

— Miehenne on 18a
totta?

siita huolimatta han
erehtyy.

— Ette anna suurtakaan arvoa
hanen pyrkimyksilleen, rouva.

— Halusitte _minun sanovan
totuuden. Tama on totuus. En
ole mielisairas.

' — Miksi sitten ammuitte mies-
tanne?

—En ole tehnyt sita, olen
sanonut sen jo monta Kertaa.

— Teitteko sen lapsen takia?
Siksi, etta han halusi teidan
palaavan luokseen lapsen kans-
sa? Mihin muuten olette pannut
lapsen? Olisi hyva, jos ker-
toisitte sen, etta miehenne voisi
huolehtia lapsesta sillA aikaa,
kun te olette estyneena.

—  Mutta miehenihan lapsen
juuri otti! Kysykaa hanelta missa

kari, eik6

“kdan; rouva |
“Malia vietiin selliinsa Sa
-muutaman tunnin kuluttua alkoi —
uusi kuulustelu, ‘Poliisi oli
hakenut hanen naapurinsa, yk-
sinaisen siivoojanaisen todis-
tajaksi asiaan. Nainen naytti
saikahtyneelta ja uskalsi tuskin
tervehtia Heliaa.

—- No niin, rouva Perttamus,
nyt voimme kai keskustella jal-
leen. Naapurinne on kertonut
teista yhta ja toista. Olette usein
puhunut hanen kanssaan lapses-
ta, eik6 totta, pohtinut, mihin
sijoitatte lapsen, kun joudutte
menemaan tyoh6n?

Helia nyokkasi.

— No hyva, miss lapsi nyt
slis on?

— Mutta enhan mina tieda,
Helia huudahti epatoivoissaan,
itkuun puhjeten. — Sanoihan jo,
etta) mieheni otti sen. Sysasi
minut nurin, sieppasi lapsen
kasivarrelieen j ja lahti. -

— Silloinko ammuitte hanta?

— En ole tehnyt sita!

— No, te olette totisesti sitkea
tyyppi, poliisikomisario mutisi.
— Mutta kylla me viela teilta
tunnutuksen saamme. Sellis-
sanne teilld on aikaa meittia
asiaa.

— Vaikka joutuisin istumaan
siella kymmenen vuotta, minulla
ei ole mitaan muuta sanottavaa,
Helia puuskahti.

oK x

Mauri Rahkola oli tullut taval-
liseen aikaan tyoh6n asian-
johtoimistoon, jossa han kysyi.

— Ei viela ainakaan.
Tuomarilla on itapaivalla teille
jotakin puuhaa, mutta han sanoi
tulevansa vasta aamiaistunnin
filkeen <-22 ee ee eee cms

Mauri istuutui kiirehtimatta
ty6pdytansa taakse ja alkoi kat-
sella lehtia. Ja kesken kaiken
hanen silminsaé osui eras uuti-
nen, joka suorastaan vavahdutti
hanta.

Joku nainen oli ampunut
miestaan — mustasukkaisuus-
naytelma. Nimi ei sanonut
hanelle mitaan, mutta kuva!
Nainen oli aivan selvasti Helia
Rousu kotikaupungista!

Luettuaan uutisen lapi han
laski jarkyttyneena lehden kasis-
tain. Jokin tuossa jutussa ei
tasmannyt. Helid ei ollut sel-
lainen nainen, joka ryhtyisi vak-
ivaltaisiin tekoihin. Han muisti
heidan yhteista nuoruuttaan ja
haikea hymy kohosi hanen
huulilleen. Miten kaunis ja
herttainen Helia olikaan ollut!
Mutta sitten han oli haipynyt
paakaupunkiin. Ei kirjetta ... ei
korttia ollut tullut Helialta. Ja
nyt han oli naimisissa jonkun
tohtorin kanssa ... oli ollut kai
pitemman aikaa, koska hellia oli
lapsikin.

Mutta saattoiko Helia, hanen
nuoruutensa rakastettu, todella
turvautua ampuma-aseeseen?
Ettei kysymyksessa vain ollut
erehdys? Ja jos han oli niin
tehnyt, stihen taytyi olla joku
pakottava syy. Ehka tytto oli
tehnyt sen itsepuolustuksek-

seen?

Toimistoapulainen vilkaisi
hammastyneena ylos_ tydstaan,
kun Mauri harppoi pitkin askelin
etuhuoneen lapi. P

— Olen taalla varmasti puolen
paivan jalkeen, kun tuomari ©

tulee, han sanoi. — Nyt minun

GOs

han sanoi selitykseksi |

issa. Paci ottan selva 1 imiten
asian laita oikein oli. Jos Helian
avoimies syytti hanta, tyt-
toparalla ei varmaankaan olisi
yhtaan ihmistaé, joka valittaisi
pitaa hanen puoliaan.

— Miksi haluatte tavata syyte-
tyn, komisiario kysyi hanelta.

— Olen lakimies ja tunnen en-
nestaan syytetyn, Mauri vastasi.
— Haluaisin tarjoutua hanen
asianajajakseen, ellei hanelle ole
sellaista maaratty.

— Ei, hanella ei ole viela
asianajajaa, ja tassa tapauksessa
asia onkin pelkka muodollisuus,
herra tuomari. Asia on niin selva
kuin olla voi. Todistajan lasndol-
lessa suoritettu teko. Valitet-
tavasti syytetty on vain it-
sepainen, eika tunnusta. Mutta
kaantykaa Jaaninvankilan puo-
leen hanet siirrettiin jo sinne.

Maunilla ei ollut mitaan Vai-
keuksia paasta tapaamaan
Heliaa. Tytt6 istul uupuneena ja
apaattisena koppinsa lavitsella.
Vahainen . ilonpilkahdus nakyi
hanen silmissaan, kun han ter-
vehti nuoruudenystavaansa,
mutta se sammui pian.

— Helia, olen lakimies.
Tahtoisin ottaa asiasi puolustet-
tavaksi, Mauri Sanoi. — En oi-
kein usko, etta olisit tehnyt sita.

— Sina oletkin ainoa, joka ei
usko sita, Helia sanoi katkerasti
naurahtaen.

— Toivoisin sinun kertovan
kaiken, Mauri kehoitti. |

Halia kertoi, miten hanen
miehensa oli yrittanyt toimittaa
hanta mielisairaalaan, miten tuol-
lainen merkillinen ampumis-
kohtaus oli lasvastettu, ja
huokasi raskaasti lopetettuaan.

— En kasita miksi han haluaa
minua kiduttaa nain. Miksi han
el yksinkertaisesti pyyda eroa ja
mene sen toisen luo.

— Tiedatk6 sen naisen nimea?
Mauri kysyi.

Helia pudisti paataan.

— Olin livan peloissani silloin
ottaakseni siita selva. Ainoa
ajatukseni oli pako. Kasitathan,
olin ensimméaisia kuukausia ras-
kaana, kaikki oli koetellut liikaa
hermojani. Mutta yksi asia olisi
minulle tarkeampi kaikkea muu-
ta, Mauri. Jos voisit saada sel-
ville missa pienokainen on. Mi-
hin he ovat sen katkeneet?
Elaak6 se edes enda. Minua
syytetaan sen katkemisesta,
mutta sieluni autuuden kautta
mieheni otti sen, enka ole lasta
sen jalkeen nahnyt.

— Hyva, mina otan asiasi
hoitaakseni, Mauri lupasi. — Ole
huoletta, me selvitamme kylla
yhdessa taman asian.

— Tuletko uudelleen? Heli
kysyi jo hivenen toivoa katsees-
saan.

—— Tulen niin pian kuin olen
saanut jotakin selville, mies
lupasi. Hanen sydamensa 1am-
peni, kun han nake Helian sil-
‘mien kirkastuvan. “Syva,
rlipaiseva saali taytti hanen
mielensa. Miksi saivatkaan toiset
ihmiset karsia syytt6masti niin
sanomattoman paljon! Mauri
olisi halunnut kysella Heli alti
paljon muutakin. Sité, miksi
tytto oli jattanyt kirjoittamatta
silloin vuosia sitten, mutta nyt ei
ollut aikaa siihen. Joskus t toiste.

‘Jatk.

a