=k” .-omennoe "so wate. 1 . of a . . Poe eda wa PE wee : "5 . . a * mm al, = re ae Ae Pe. oe a Le gee ine : OA ieee er wed ateeg? es eae PF ig Bahia i agientat j ade at aes Fa ae es eee a ‘pee ee ae ate a. : a oR ayn, a EP re eee Dae TT re eet men ee tes PSE OE OR UT vote cen F - eR a. a F me ee en = ie : 1 Lj": al Tt "h £ r i 1941 ° misid, vaan korkealta’ pudonneita. Han oli eras Suomen’ aatelisia, Sita herraskartanosta, jonka kamarissa hiinen aitinsa oh hanet synnyttinyt, yhdeksi -rappeutuneen suvun viimei- sistd jasenista oli pitkda matka likai-— suutia loyhkaavan tuvan penkille, jolla. han nyt makasi. Niing kahdek- sunakymmenend -vuotena, intka hin oh elanyt oli hin kultenkin sen kul- kenut, Tuon kauntin hienopiirtei- sen Daan sisalla olivat heikot, lapsel- liset atvot. Suku oli kayhivinyt, hi- ¥vinnyt ja vanhus oli jo Kauanu ollut kunnanhortokhina. — Tulittepa hyvain aikaan, sanoi nuorl renkinues Nama kun aikevat tappaa ukon pel- lolle, Teettavit tydth, eivitka anna rigkaa, niin etth tanian se pydtrtyi. Tuo tuossa el olist antunut edes vet- th valella paalle, Onko kabdeksan- kymmenen vuotias mikaiin ruataja ja hienoja lJhmisia se on ukke. Ei sill ule. YOLMAA,—Inutta pParetnpihan on- kin, etta kunmnanvaivainen tapetuan eltei Gle enda maksuja pomoille, Pekka Aiakela ei ennattiinyt saa- da suunvuorca, kuin lihava vulkeasti kiivelevd akka tuli kamaviata, _— Mita, karjaisi hin, svutta py- sibtyi huomatessaan kunnanmichen. Pekka Makeli tunsi samaa mitd orpotyttéa katseilessaan. Ukko ei Pekka AiiikelHille.- kumloo, es Rs coast Mn hale a t. et “on sey nat ee is mes 3 ae abs owl :: : Nee wae cael Se LAUANTAINA, TAMMIKUUN 11 PAIVANA ponmnmny al AIMTEL VTL STAREIME|WELINALTSM MPL MLM SCE YY NUSETNE Y= UML tad Ve THIEIE Kuiskankset jotka valiin-hukkuivat wiseen nauruun ja poydan ja tuokin- ialkojen kolinaan, tayltivat seuraavat minnutit. Kuulin katkonnaisia Jau- seita: “Tukt se kunnollisesti, Mary” ‘etka nue, ett suojustin on vi- rss” “sellaista elvat miehet kos- haan huomaa™ “te ndylatte kovas- ti siewall’, [llen, — nyt olen aivan valmis”. Ja Jopuksi kuulin pelasty- neen kuiskauksen: “Mary, Mary" tu- le fakaisin: ¥ksi varpaistani -pistdi esuin.” Tus omavaltainen jisen saatiin kaj sila hetken kaduttua avasi Mary oven ja pyyvai munud astumaan flsiin. Moudatin kehoitusta vieden ulltnahyveen ja muun saaltini muka- yam, Ja Ellen huudahti iloisesii: “Yui niin, te tottelematan paika, oletie napistellyt ruckakaapista.”’ “Miciiytiavan on saalava miellyt- tavaa.” * Fesistg! “Ri, ¥aan altruisti. Olen tuonut oincnahyveen ja sokerin teille,” = = = = E E a E = 2 z = F i 2 a E = : = = F: —) z E E = z = = i EL aL 1A PEFUNLLTAATUATARELSEOIAT eget AML ARIANA kaamme, mite evislaukussa on, — Tallaisissa tilaisuuksissa. Dirck taval- iigesti kunnmostautuu.’ K&Sannyin oveen pain. “Miss Finney, SIkaa nahké vaivaa — hailoo,.tuulenpa, et- ta han on jo mennyt." “Nitn, hin on jo lnuttavasti puolt- matkassa kylHin.” “Avatkaamme $115 pas.” Panderan li- “Kaikki surut ovat jo tulleet esil- le , sanoi han huokaisten, ‘‘Toivo- kaan ef enda ole jatelli.” “Nell, mind my6nniin, etth olen kostonhimoinen, mutta jattikiad tuo kaikki sikseen — aimakin tiks} pai- vaksi. Foiva on yalella lippaassa —- Toive kovaksi keitettyjien munien muodussa otin ne nuhuessani estlic — “vyotleipia, kyimaa kanan- poikaa ja — mita mahtaakaan tissa thermos-pullossa olla? Ob! -Ruumaa suklaata! Abyontakiaa- nyt, etta Toi- vo ob grea,” “Miln, kaikki naytt#a ihanalta, multa #1ka# unohtako teeta, Craig, Gikaa vain polttako itseinne.” PMULAALAFIVRIALAPEGPRCIAUMELMCIMEI Ara ko? _Sivu vaatimatonta, ja mind tarkoitin vain, ett hin tapaa, katsea Aaikkia’ su0- yaan silmiin, kuin olisi “hin heidan “yettaisensa, mutta siindhan ei ole va- h#akiiin réyhkeytti.” “Dirckilld on byvin korkea kasitws itsesetaan — }4 suite ming pidkn. In- hoan. matelevaisuutia.” | “Niin minakia. Hiinen kusvonsa. ‘tuovat mieleeni eriiit piirteét, jotka hyvin usein esiintyvat Aleissonier'n ‘iaistelukuvissa — tuon kaartinupsee nn, tehan licdatte — ne ovat itsetie- ‘toiset ja varmat.” Hin nojasi molemmin kisivarsin ‘Kemutuolin toiseen kidensijaan, ja hanen poskensa Jepasi rtstiin pannuil- da kasili: ‘Tieden TIoimotus kuvastui limpimind hetedllaé peitotla. Olimme ialemmat visynerth ja ‘hieman vellioja paiivan ponnistustea ‘jalkeen, ja kun katseemme sattumal- ta yhtytvat, lot han silmansi alas o- ‘mieni lempeadn, iinpimdn ilmeen vuokst, Suoneni alkoivat iyskytiia, ja kateni vapisi, kun suoristin koneel-— - disesti takkint liepeen., “Te naytitte pikku tytalta.” Han hytnyilt uneksivastt, “‘Niin- Minusta tuntuu melkein, kuin olisin haitiatartarun pikku tytto."’ “Kaunis prinsessa, janka ikea noi- ta on vanginnul.” “Nalta ei dina ole ikea, Vide UE ee eee . . a . oe . ~Reittio oli talon varsinainen asuin- huane -— huone, jossa kaikki kisi ja loisti puhtaudesta, niinkuin kaik- kialla New Englannissa. Ellen istui - keliutualissa poydan aaressa aivan lieden luona, Vydtdisista jalkoihin suakka oli han verhottu ruusunpunai- secn hoyhenpeittoon, joka katki ke- kanaan oamavaltaisimmankin var- paan. | Fan oh attanut Jakin paastdan, ja hiinen paimikkonsa olivat nyt yh- iq stledt kuin Mfary Finneyn omat. Hinen hampaansa eivat' enda kalis- seel, ja vari ali palannut hanen pos- killecn, Han rummutti sormillaan povtian ileista savelmaéi. Lieden toiselia Buolella oli suojus- tin, joka kokonaai -katki ne vaate- dle syyllinen kohtaioonsa, ef eovi hal- veksia, vaikka ei silld olekann voimaa ‘kohattaa eclamdiinsii. Se on vanhus, ‘on suuri.hitpea kohdella sith epakun- NIGILtaVastl; Sita vielA ra44k Gin tyus- sdkin, ei kunta ole siti tarkoittanut. Han katsoo kumpaistakin- naista, ne ‘muistuitavat Hkaisia vanhoja kanuja, nile on .vaikea puhua hanen mi- idan, silld hiin halveksii hei Skkia _koka sydimestain, Mutts yvanhusta Aanikjhernee Kttnnioittavact:. Tossa se taka yvarpulutta pddnalla, oudeon hienciumen ihminen, niin erilamen kuin han, jonka laut avai paksut, suu- ret kuin karbun, sen niker jo ha- néo suurista Kkirkkaanvalketsta ham- paistaan, hin katsoo ukon munan- kuoren chutta ohimoa, se on kuin si- “Olisi hyvi, jos prinsessa olisi sité mieita. Nim, te olette todellakin kaunis kultatukkainen prinsessa, jo- ka on eksynyt tmetsiss# —- ja junka noita on houkutellut linnaansa, Muis- tatteko, miti kusija-prinssi huudahti: *Rappunzel, Rappunzel, avatkaa tuk- kanne’.” “Kylla, niin sink tosiaankin ker- rottiin.” “NO niin tahtooke prinsessa ty (tad hanen toivomuksensa.” “MinkG tolvomuksen? On, tarkoi- tatteko — . “Niin, talitooko prinsessa avala tukkansa?” “'Todeliakin — Craig.” ' “Tehkia se!” “Onpa sekin ajatus —! “Alkaa peldtko.” Nostin teekatti- lan Hedelta ja tarjosin Ellénille ku- pillisen niin taitavasti, etta hin ta- puttr kasidan thitha® teeskennellen. “Halpatteko miéhiununin teeta kuin suklaata? Thermos-pullo-on sdilyt- tinyt sen yhta lampimind. No niin, ‘Kippis sitten, Nell, ja toivokaamme, ‘ettei milloinkaan enaa mikaiin veri- kora kay tediin keippuunne.” Han maistot teetaan vastaukseksi pikku puheeseeni. Hinen kirkkaat, ruskéat silmansd painvivat puclivm- peen, kun han olf ‘juonut Himpiman hyvin teen; wupumus otti osansa. “‘Wertkoira, th! -Mistaé lnulette sen johtineen, et1a se silla-lavoin syaksyi kimppuumme?” “Ein tosiaankaan ~— ehka sen luon- To. ate, SiS ena at Pat pameze Lo A as 7h ‘ae rk 7 Torn WE Farae | . ="! ma 4 re es a : a ee 7 - . . oe! - 1 ‘Ly ve peat a r 4) er a a "kL . ne . =i es oome hy oe Ae ee) eee 7 ' . 4 fa cee - J r | tJ ae . ot a uF Fr ay “ =, ‘1 1; = 1 . yt i oil 7 1 ma" et a : Fis i moe 1 cr, = te: iF nr o ES fi fi i he rad 7, 7 pak T ees VEL a eee tl. I- a o: . ree . rear rr. a °F al, 1 irc ee at Dy re eet: il clr Pate 1 1} Fee Deeg yd ee aH wee “1 _ ot ee, ere ek at hervad lasia, hanesti tontuit. ctta Rin VOL sarked Sen YRCCGHei seemieliaan., Ukon ranteet ovat hienot ia henuat kuin tytdn . .. Gnian hankin luke- nut Stomen satelisizsta i ldealaubis- ca.. Ne ohvat vwieralita, viernsta kan- Sad. ja ne patkivat ia halvekzivat ta- lofipoikaa. Fuozsa ne nyt ovat, Fuiossa: on Suomen aatelincia . . . ‘Pekka. Miakela katseise ubhoa it#e- fietoisena ja ystivillisen niikdiseni. Hin: ei tahdo vanhuksells pana. i- mar elimi ci ole epid oliat edes Pek- ka ABSRen isan elAmidn tcllii. Han kateelee ukon lapse!lisen piemin kaw Hhta lasik fa hiner micleensi tulee Kulnka tallniset kaget siicin kavan Ssitten oniistivai yksin sen merkillisen laigon, fonka hankin uyt jo osaa: Ker- jttamicen aidan, Pekka ATakel& hytyilee yeniviuth sesti vanhukselle ja sancn rengille: Laits hesonén: ras Uken. Hiin on jo tyonsa thssa maa- liaasea tehriyt. Wuuyterer, | VEE Han tuntee iloa ja itseluntea niin sanocssaan. He ovai techie tyunsa, mutta hin, Pekka Mikel, iluinen, voiniakas valistunut tolunpeika alhaa vasta. “Han on terve ihminen, hiu- kus ‘itsekiis, koska an terve, muita hyva, koska on voimakas. Pekka Mikel ajoi ohi tuon kau- riin Limame®, jossa valkea lumme kel- nahict Eajan uidessa, fossa taihtésct kcinuivat, ja tunst mielihy vin teke- Venstl udida - armantaessaan jatain stn ‘kaikth puolesta masilmassa, *jo- ta tue Tampikin lumpeineen ja kirk- Raine tahtinecn, ckaunaline miiotal- vijulti. kappaleet, jotka oh asetettu sen: taak- se kuivyumaan, “Voitteko nyt paremmin, Nell?” “Alainiosti, oli typerada etta minua Alutta ettekG todellakaan tahdo vaihtaa vaaiteita?” “Ei kittes, ne kuivavat yhta hyvin vikini, j@ sitdpaitst s1it® olisi alvan liian paljon vaivaa. Panen sptasaa- ini tihin poydalle ja — halloo,.poy- (hain on kateitu!”’ Han nauroi iloisesti hanmdstyksel- leni. “Mahtaakohan maatlmassa ol- la ainoatakaan miesta, joka ei vilkas- tu nihdessdan ruokaa? Tue+on tei- dan paikkanne ja tuossa on teekan- nu, mutta Mary sanoo, ettei hanella ole mildin kotona, niin etta han on mennyt kylaiin hankkimaan jotakin syulayaa.” “En jakea odottaa’, sanoin mma vaipuen eraaile tuolilie. "Tarkasta- heen, edusti. Han oli valistunut ta- lonpuika, hin ymmiatet sen, ajattel hain itzekseen. Hin osasi panna ar- voa kotiseutunsa kauneudelle, josta kansakoulussa oli puhutiu. Iilalla hiin oft} jauliogakin ja vei mokkiin, jossa pleni orpoe tyttonen’ ali istuniut mustasta katosta roikkuvan- tyhjan_ Fultaisen tahkan ‘alla. Ja Kun han palusi kotjin hin katseli' jalleen leve- Asti hymyillen hetlelmallisia Maitaan,. joiBa lasilohkarect kinimetsivat, riut- tz kyiin ‘akan kiepsahtiessa ‘tiella -. vastaan han otti kiukkuisen yleikat-- -— seellisen iimeen, jota han piti Arvonsa ° * uritevalle ja kunniditeltavalle itimi- -- sétte tirkeapa- _ S taisesta vaistosta — mikdli sita él aikuttanut tuo omituinen 34ni, joka kuului metsasta.” “Kunlitteko tekin sen?” “Kuulin, se niytti saavan koiran ijhan suunniltaan, en luule koko ela- mini aittana ndhneeni eldimen toi- mivan niin aufomaattisesti. Sen kat- seesta pédttien lnulin sen hydkkad van nunun kimppuuni — mindihiin olin sille yieras — mutta te seisvitte pari askelia labempini, ‘niin ett se kenties erehityi meist#.” : ‘“Miten kusititte’ tuon danen?” “Sen oltsi voinut aiheuttaa ‘ mHka hyvinsi — oksan Katkeatminen tai ehka joku tallipoika, joka‘metsdn toi- sella pudlella hopufti hevostaan.” Kun olimme syéneet ‘kovaksi- ‘kei- fetyt munat ja kananpojat, ‘tySnsin ++5 5 poydin syrjiin ja slirsin’ sittert ‘Elle ‘ nin :tuoleineen pdivideen ‘Wedert. da- reen; tein sen hyvin- -yatovestt, E Hele peitto pysyisi palkoiliaan. Sitten Kkohensin kekdleitd' -ja’ asttin ‘tuolini alvan haneh viereensd. | Han seurasi huvitettuna’ likkeiti- ni. “Fehin olette otkein taitava’ ta- lousaskererssa.” : “Niin, enké olekin? - aS ja minulla éli oma talous Sumatralla, ja ming. opin teKentiin- kaikki melkein ylita hyvin kuin Dirck. ~ dlfbin mye: “dyin apes: mietielei, ike “hah: ‘sitapaitst: miéles- lanl nayta olenkaah' palvelijalta:” ‘Toivdn, ‘etter an ' mattis tivoin ole ollut ‘tungétteléeva.”* WET tietenkaain, “mitipdia on koko hiinen henkildllisyydessaiin jfotakin “Tehkaa se”, pyysin hartaasti vieli ‘kerrah. Han loi minuun kainon kat- seen ja alkoi sitten aukoa palmikoi- jaan, Muutaman silmanrapayksen ‘kuluttua aaltoili- hanen ympirillain foistava hiusmeri. Vaivoin pidatin ahnaat kateni ka- joamasta tuchon pehmeadsn, loista- ‘vaan tukkaan, joka valkkyen kypsit Eastanjan varisend ulottui helakan- punaiseen peittoon saakka. Tylentie- hit mucdastivat lumozvia varjoja ja valejza, jotka muistuitivat tahtien Toistetta talvihamarassa. “Hurmaavaa™, kuiskasin mina ver- hoetulla danella. “Se on hurmaava, Nell,” Han tiymylli tyytyvaista hymya. “Minahan en ole koskaan Bnnen nihnyt sila nadin, vaikka monesti, mo- nesti olen sit# toivonut, mind tiesin, etta se olisi hurmaava.” "Prnssi on siis tyytyvdinen?" Mina kumarruin eteenpdin ja kat- Soin hdngén kauan. “Nell, teidan ja minum é€: pitaisi olla vihollista, stink on jotakin luonnotonta ja vastenmic- lista.” “Olen iloinen, ettd lopultakin alat- te patista siiti selville.” “Olen tuntenut:sen koko ajan; an- ko nyt litdn myahaista tuilla jalleen ystaviksi,”’ | Han painoi poskensa “yhteeniiitet- tyj& Kisifian vasten. “Craig, jos to- delakin uskotte — jos olette varma sitta -— mita on tapahtunut —" “Teidan hiusaaltorne ‘veivat pois - — gen, mika on tapahtundt. Mikadin ei maailmassa merkitse minuile mi- i = var ee te ie a 1 ie bee ea ee fy lp lg ge ha el eB fe 2 i REL EL EY eres pe he ee