nin nelppeg, nvdikasivat tolset ja al- koiyal kilvan selittaa kertteja ja ikke ‘}a, valtteja, valtillisia ja valtittomia pe- lei, suuren ja pienen peleja ja laskuta- ooja kussakin ja kuka ties mita, Iitu- titi niyti olevan givan puastaan pyo- rally etka vahingossakaan bydGayt ezille oikeata kortiia. Aingkaan miesten mie- fastii, Hiinen kasvonsa alkaivat loistaa higstiikin eiki. vain mi¢hhyvasta, mutta huncwaltakaan puulen ef annetty perik- si. Ja peli jatkhui. ahvinjuennin pil- fern vauhti vain lisiidaty!. ane Mind olin ja aikaja sitten vasynye ko- ko hommann ja juju nyt laiskanlinnas- en sukdaanappeja imeskellan. Olin jal- _ lesen syventvpyvl seuraamain rakkaan tohtori Watsonin ja ihmeelliser Sherlock -Holmesin henked salpaavaa seiihatlua ee. kanmmmottavassa, pimeassi ja himiihi- ne kinverkkoisessa talossa, missi Ovi | Se avaitui itsest#an kaamealla kitinalla, Yaahustavat askeleet Mahenivat ... yk- .. kaksi... si. Ja sitten kavaheia kirkaisten pystyyn ja sain suklaanapin vaaraan kurkkuun. Samoin off tehnyt [itu-tati korttinoydis- pe si, sili eroituksella, ettei hinellé ollut ee suklaanappia situssaan eihi siis Surkus- aye saunkazn. Olimme molemmat Kuulleet fae os korviasirkevan rrvsihdyksen. Kat sen bene a lienevat kuulleet toisetkin tai sitten hei- 3 cd din korvansa olivat hirvein paksut. QIi- eS. nit olin aivan varma, etta se oli ttse sar- an vipiinen paholainen, jonka juuri olin ae ‘ odottanut astuvan ovesta sisiiin. AZité Sf . Jitu-titi alattel, en tlennvt, mutta eh- : dittviimme keittiadn, misth dini olf kuu- a lunut, seisoi siellH vain Kalle-set# kat- ib if sellen kadet levallian eteensa f[attialle. ce Hanen edessfin lattiallz olt roykhio sir- Bis. jetty i astiotta, miiden peitteens tarjo- mane tin, ylésalaisin. | a 4 Vielikiin en tiennyt mits: Htu-titi : aa ajattelH, mutta Kalle-sediin ystiiville tuh we varntaankin hirvea thava onna pikku ye vaimojaan, -koska he suoriutuivat koti- is matkalle vallan harvinaisella fiukkau- 7 della heidiin ikiisiksiin miehiksi. Pyyte- ot livatpS vield tuhaunasti anieeksi, ett eae plivai viipyneet niin myéhhtin, Titu-ia- | ae ti hymyili herttaisesti ja kiitteli heiti Bl nautiniorikkaasta illasta, kuien otkean Br Sniinnin tulee ja kuuluu. : faeo | “iutta oven sulkeuduttua heidin jal- a keensii Litu-tati jysahti ensimmiiiselle phe tualille kuin ritti. Tai oikeammin, jau- ae chosiikki, Ja nyt sain vihdoinkin tietaa cee pit tithe kulta ajatteli, Hin ajatteli " ae sanszen paljon ja tol sen esiin mite Jen- vee nokkaimmin. | fe -Koskaan, milloinkaan, ef ikind olluat co hin sellaista iltaa elinyt. Norttipelit 7 ee — ne sai heittid peflolle! Hinen her- cae 7 . Mansa olivat pDiloilla, atvan ehdottamasti pap 7 Lo lopussia, Nortit tamssivat vielakin piiri- bee mo leikkia —- iissit, kympit, kuninkaat, vie- Ba lip sotilaatkin kehtasivat Iipedimit- pare . | tomdsti yh Ayppi hanen silmissin, aa Oih. han alt tadella kuolemanviisynyt! Saaen Kuutlitteko, ei kaskaan hii eng hahrai-- <7 st ajatella korttipeli#, ef sini ilmoisna ¥ Third | Be Be Sitten han niivtti akkiag mustavan je- aa tain. Hiinen silminsi suurenivat, Hin - voihkaisi, Hanen kaurlit astiansa' Se 7 oi viimeinen pisera, Ja litu-titi purs- oe auhti svdintaliikuitavaan itkuum. 3fi- ea mikin olin hikuttuuut, Apua anacn, ce meikein Keynelslmin katsahdin Kualle- Be setiiin, Ja mth luulettekaan minun Ewe huomannsen? Niin, Binen silmissiiin ee oe vilahti hymy,. todella itsetyytrvhinen Loe ee hin! | pei Ht Hin kiersi Kisivartensa nyyhkivin bye fitu-tidin hartioitten ympiarille, ojenst CE de hinelle taskustaan neniliman. Pas “No, no. kultaseni — sehin olf va- pees hinko.