meet ee oF, ior Se ii

Te BUSS ETN ast es pan anBC ae A Ve eC ae |
: ee ae oe “y wee OPT te Se
LAUANTAINA, JOULUKUUN 4 PAIVANA - 0. Siv 7 we
Ja maassa ratha eee *
3 Kit. F. A. ke fe
; oy on ehditty aikaan kunt latte sok, - es
i | mf svrikdn-aatoksen smieleen toi. - a
. oo “Maasse ranhal”: hundetacn. _- aes
 , jouluyass’ a an
ja thmisille hyo tahtoa mys. CS
“Iyshyy pommiit, ~ panuuniat pauhaa, 2 :
Re: ibnotttaa maasia. “thanga” rauhoa ve
_ - ja thmisille Baikille yvia- mmielta — | “3
a mutt. hranaatit ulin selodd Rielta, :
| On Acukatia raul je ievuit ‘mie, 7
.  yoike tulkita ‘Ste: sana, ei Bidlizn fore
> nité pienokaisethin maistaa saa, ae
kun hirvid valtaa dnastaa?- 4
fa adil, tii astu tredilin jean, |
heille kuiskaa Ruolo hiljaa:
“Kotinne rakkaat hajoaa
hun saatan teiddt kandan taa.’
< - a. oe Ne jollattad rauhan Wistystd,.
SES jotka iuovat.tuskaa, Rarsimeystd.
Oi; miten mielta Rirveltaa, ,
' &un agttelee tadtd eldinda!
“Mista sind tulit?”. ee
“Tuosta ikkunasta.” . *
; - Aune -nousi -polvilleen paremmin ve
- nahdikseen. Siind todeliakin oli Ur- Le
ho, hinen veljensi, jota han éi-ollut oN
ane nihinyt kolmeen vuoteen.
“Selita, hyvd. mies!”
! ‘Selita sind ensin minull
elut vaih- 3] A UNE, ‘mité tekisit, jos yht’- saikhein oni vedi vile Mutt ,
Vat, sano- akkia kuulisit tuolta tien- olet kobta jaassa.” . . :
) alma ril- sivusta volhkivaa valitvatar’ kysyi Se a
anomatta Urho melkein kuiskaten. .“Tallais aor _ Aune nousi ja aki ylleen impi- j-
ta ja All ta...” ja hin valitti j vaikeroi kuin ! ee ee / oman aamutakkinsa. Mina herasin be
‘ahaa? | a , Kirj. Elina kun kuulin ikkunari takaa koputus- -
itkupillin : ‘okin kwolevainens-! i: 26. ¢y ae a an —_ Cop go ome A talans pages
uolemaa- Aune haukkasi ilmaa ja jai Likku- ete cee apie a ey eps ‘a, » Sitten kuulin Sita muilta ikku-
it rl . "Of -
olsen ty- mattomana-. seisomaar metsapohulle. pe varjoihin Hianen Korvis- . Vol ws ee ole Mart , «Han notte es Pelkasin r Ja ajatus varisyt-
sta, kuo- Hanen’- ruskettuneet kasvonsa -eroit- saan voihki Ja sihist kaikki Jukemien- peitti kasitllaan kasvonsa ja. jadtava ti hanta vielakin. |
Pen, vaan § tattuivat vaaleana ldiskand kesdillan sa, tarujen kummitukset. zaubun cunne: valtasi ‘anet ude “Sama tyhmi tytté. kuin ennenkin
uisemmin simeydeasd _ “Mutta minka luulisit iia tien leen. Han muisti salapoltisikertomuk- - Tulin yojunassa tainne. Asemalia
nin. : “Ane, mita tekisit?” toistt Urho. Sivussa joka iin ane en ‘murhaajat ja. mielipuolet .. . sanoivat missa asut,- joten tulin: heti
- Aune varisi, “Hyit... En. mina “Ase! Minulla taytyy olla puolustus- rane : |
Muuro- Aune wetaytyi ‘ihemmiaksi velje- tie di. . Tule nyt!” | . ase Da me a. faiine, Koputin aikani ovelle, mutta -
seq ovel- din, arasti-katsellen. taakséen ja si-- i oo . as ‘Kun en saanut vastausta, ajattelin he-
-sef- viel vuilleen. “Mi-mind ---- - juoksisin ko- -. He alkoivat astella aukiota kohti: Han: hiipi:-keittiédn. ja otti halon. rattad sinut koputtamalla: makuuhue- >
sneen ett tin!” ‘Kuiskasi han. Ttku oll. hyvin “Siksi sind olet sellainen pelkuri, Au- Se kadessain han-meni. takaisin ik- neest ikkunaan. Mutta-kun en tien- oe
lin antg- - hella, - . ne, kan et-koskaan ajattele jarkevast! .kunan lio ja odotti. nyt mika. ikkuna. se olist, taytyi| ko-. i
nipin na- “Ei niin  saisi tehdi, -vaan: pitdisi mité.ja mikd mikin peloittava varje =. Nyt” kuului, sama arka. koputus ‘putella. kaikkiin cee
kunncl- menni katsomaan’ mika valittaa , | tat cute: dant on’, puheli Urbo ‘rau- keittion ikkunan takaa...Woi hyve - “Yj laupias taivas. ‘ take se kaik- :
etti 144 Minka Toulisit siella: olevan?” ‘hoittavalla danella, “Luet katkenlai- luoja, mika se on joka koputtaa? kj oli! * huokasi Aune | ]
éeksikin. Aune tarttul veljensi kateen. “Tu- sia’ yliluonnollisia nottataruja i kite Mrka? ....-
at tilata le, menn#in! © Tami. on kaikista pi- hoitat niilla mielkuvitusta’.  Hinen © hampaansa kalisivat _yh- “Tyimaani_ oi lihempana | sinua
lula mv mein paikka taH4 polulla. Mennain Ja niin edelleen Urho ouhel yh- teen. :kuin ditia, joten ajattelin tulla tar-
uin “To- tuonne aukiole pian!” Han ei voinut deksin vuotta- sitten. - - Sydan iyskytti ja. passa humisi ‘joamaan itsedni-teille jouluvieraaksi.
hammas- alla vilkuilematta olkansa yli ja tuon- Se tuli nyt niin selvisti Aunén mie- Kaikki tuntui ~menevan sekaisin. . Ja eikés.vaan olla balko kadessa mi-
n ja tie- ne tien sivuun suurten kuusien sala- leen tind joulukuun yon% kun hin Mutta yksi selva ajatus hypabti _ nua vastassa!’? Urho, et voinut: olta | os
raha ee L kauhusta varisten tuijotti makuuhuo-  esiin: “Mitahan Urho tekisi tallai- virnistelematté. ta | ha ;
kaasulas- ,  neensa ikkunaan! _sessa tapauksessa?” “Vol, mutta sehan on uskaa, et-. _
Jmaantu- eoetaen ane sinter ysta- Ulkona olf” kaunis kuutamoinen —-Ajatus nostatti rinnasta -hysteeri- ta tulit. Et ole meilld. viela kaynyt- i :
rt uorta tos 0 ; tae aansalempaavaa | ine pakkasyé. Han oli herinnyt-kum- sen naurun | _ kiiin, etka — eno kulta — ole nahnyt Vo
postiluu: . , matlliseen koputukseen ja oli ehtinyt Mutta se “tukahtui hanen kurk-  tuota tuoila kehdossakaan vielé.” " a
a valkol- “Pelkaan, ett volet oikeassa. Saam- nakemAan ikkunan-takana mielen kuun. Han kiljaisi kuin ammuttu ja “Vilkaisin sinne asken kun valai- .
ottavasll mepa sitten nabda . 3 nytkin! | _yaipui pyOrtyneend lattialle...Ikku- -sin huoneen. Se on. poika tietysti, os
| turbita, Run Alli oli painanut oven peras- yy. tuskin uskalsi hengittad. Jo- aan takana, aivan hdnen vieressaan, koska sitd naytti niin huvittavan si-
tuttavl- a rep tiymyilytti Emma Peuras- kainen hermo oli jannitettyna kuule- ~kohottautui miehen nyrkki.. nun pelkosi.” Be
stent o ennun wetran, Silla ban ob vuo~ jaan ja silmat tuijottavine nékemian © Han-ef-kuullut miehen huutoa, ei “Al kiusoittele! Poika se. kyla
onet oli- ‘envarma, etta muo molemmat “epa- | auhistuttavart tapauksen uu- Sité-kun ikkuna-nostettiin auki, eikd on..—-No mennadn nyt keittidin, lai-
ja huo- cnnistuneet’” . hmiset lihettivit tana siintuyan Sila tuo nytkki oli koput- ndhnyt kin sen kautta Mes kompuroi _tetaan -kahvivesi tulelle a jutellaan
tin All Jouluna _ tilauksensa ‘Tositoverin” anut hiénen ++ keuraansa! - huoneeseen . koke yi!”
* Tukat konttoriin, <2 : ~ Lapsi huokasi kehdossaan _.. Sen Kun han herds oli-buone valaistu- ‘Myshemmin Urho ei. voinut olla
Mutta suurempi ofi hinen hammas- jalkeen valahti biinep mieleensd tuo na ja lapsi innostuneena -potki: keh- kysymatta vieli toisen kerran: ‘Min-
antanut 'tyksensd Jukiessaan pari viikkoa jal- muisto entisajoilta. dossaan. “Aune huokasi syvain, kat- ka luulit minun olevan kun koputte-
Htaen © een wudénvuoden. “Tositoverista” Se sai hanet muistamaan miehen- ‘sell ymparilicen raukeasti —-sitten lin ikkunoithin?” 7
tuumaR finniteavan -sertomuksen ~kahdesta <: Bhkdna ce olikin Martti, joka. vavabti - "Aun puniastul: eiki vactanmut.
_ loisiaan Takastavasta aviopuolisosta, ha i k ae north Ehkipa Mart- “No, joke alat alla enticeltain?” COhcit heti rohkeasti kysynyt- bette
tyttone Jotka aina riitelivat, mutta muutamat » olikin tut hotiin tvimailta ai- . Vahvat kdsivarret pitelivit hintd. . ka sielld-on, niin olisit saastanyt pal-
witus by" ptkkuseikat ohjasivat heidin rikkinal- 0 OMKIT -— 1. sikonut Aani olf rauhoittava: ja niin aaretté- jon karsimyksia itseltasi.?
fa moa Stn elamansa: fositolalle. - -Eihan sec kaisemmin uae hetkeks} rauhoit- ini tuttu.. Han kiintyi katsomaan 1s viitsi, Urho. Minuz aivan tot-
, barras mikdin erikoinen sindnsi..oilut, sel-. Ajatus = oat vuoteeltaan ja as- kysy jad. ta hiiyett.. Mutta olen varnia,
aaa : Mistahan. kirjoitettiin . maailmassa at biljaa ‘kkunan | luo. Samaila kuu- — ; Urkol . etta ensi kerran kun jotain tuollaista .
ice ets 86s ett. Kirjoittaja oli tui kaa koputusta vierashuoneen ik- . “Niin — Urho. jp mink sind luu- . sattuu, otan selvan’ ensia ja pelkidiin -
a __ All Muuronen, se. oll li jonkinarvoinen Ne oo. Siteminun, a olevan?”, . oe : -sitten jos tarvitsee.”. is acer
jalkeet, ‘ Uutiney Emmalle.. - ce  kunaltat- : ; - on Sates

aaa cD i. Ti Lie i“ raya To