Sate te ee eae aot

ey es
Sie .

Uraui val holusapeen kukbo
simthebdoassaan,

Fmon &elldlla lananola aurinko
soi halle suubhojaun.

Lain poen Ruban rinfaan speeye |
kaihon,. katfuun tutta:

_ “En emo-rakas tuntcilein. saa.
vastinetia siite!” -

Saaput it yrsky tuutinen ja

“"" “ bugmas kukkasen:
— “Ah, tule lemmen lethkihtn
s@ iumene vatkotnen”..

Myrsky soitti hanneltanse, —

| tulibieleh sets —

lumpeen kukha Aurmeissonsa
keinui,. karketot:

— Murtw kukan dento var sis |
ferdichdet raubes, |

'. » Haute suurt, Aauta syod -.

lumpbehclle aukes.
“MYILIA SARI.

. , = = alae

. ENSIMMAINEN jaivanlasti ca-

nadalaista vehn#d vudden 1939 syk-.

syn jalkeen suoraan Saksaan lati
Montrealista virme Jauantaina.

fimaan Mikon ehdotusta. Ja Mikko
palasi taas -omilin -mietteisimss, Han-
hin el voinult jarjestas pysyvdd ko-
tia toistaisekei, ties: Kuinka pitkiin.
aikoihin. '“Kivela tarvits] nuehensd ja
han oli luvannut talon hoitaa. EI siis
kavoyt muuttaminen jarven taakse,
vaikkana — ,

— Jos sind tekisit jonkinlaiset pul-.
rustukset, toimitti isinta. Hin alkoi
Inndstua tuohon agjatukseen: uusista
“portaista. — Tekisit sellaiset, ett mi-
ndkin saisin nlista selvin.

— Kvill4 vaan, pianhan: mind sel-
laiset teen, jotka niin’ omiksi tar-
petksi kelpaavat, tuumi Mikko.

-- Kuinkas sina sitten ne uudet ka-
marit sijoittaisit? kysyi isdnta viela.
— kahdet portaat,. eivatha- kummat-
kaan johtaisi uuteen osaan.

Kumpikin nauroi tuolle ajatukselle.
Mikko vastasi, etta kylIk sinne silti
pidstaisiin, vaikka ef portaita ole-
kaan. Hiin arveli, etté pubkaistaisiin
ovi saiiin, nykyiseen isinnan huonee-
seen, ia Myoskin siité awe e-

heittia,

o— En mina nyt oikein niise ‘al.
lan paille”, sanoi “isinta. — Mutta
mennaan sisille plirtimian se, eita
nien.

Mekko Punastui horvia: myoten,
Asia oli niin, ettei ham ennattdisei sii-
hen horemaan ennenkuin iflapdivalla.
Olist vabdn asidita, kun on oliut niin
pitkin sikaa poissa,

— Vai niin, vai on! Isinnan suu
meni mutrulleen, ‘silmit alkoivat. sir
niga. — Jauupa juu, tottakai sinulla
On asivita. Ja kun Mikko yhi-seisoi
Sling hamilladn, toyttast | isanta hanta
leikkisdsti eyikeen, mikst
he“kkarissa sind et: sila: het! sanonut?
Et kai sink sitten kerkea puroile-
kaan poikkeamaan, vai- mita? kysyi

~ En mina pyt oikein . .

— Sitzhan mindkin, tuumi isanta
lauhkeasti. —- Mene nyt jo. Ja
mMuistakin panna asia lukkeen! huusi
ban vielg Mikon jalkeen.

Mikko ej. vastannut, paurol vain
flkansy ylitse. Han kiveli harvak-
“en maita ‘katsellen tielle, muita.
Paascvain nakopiirin ulkopuolelle,
Pleti hag juoksu'ks}. .

Jatkuu,

ay atin Pr “+ oti Reatain-y tail aera | agar ‘oper Tans

yo
1 .
an |

2. ie sige ot te s - rh : ATL ~~, : iT, = 1 sa = Te - ls
f icp Oe ale ee a ee : :
ee LF os oem ian . vu fe ee ae Tag re I
wb ae Je moe : tote to. . .
i = . . cia

. on as .
. 1

LAUANTAINA, HERSEK DC! 14 PAIVANA

Vapautiava huokaus kohosi hanen

Elisabeth uskalsi tuskin hengittia. kuin nyt, Silla Silloin' se on tapaktu- ‘Tinnastaan, Hun astui naista vastaan. °

. Clisiko se malhidotlista ? Ja totta to- nut, olet pettinyt korkeimman

tisesti, nyt han sen sanoi: “Lapsi rakkauden. ja. uskollisuuden. Rakkau-
‘Xuulau aidille, Ei yksin didinvuoksi, den minuun . . .. uskolHsuuden isaa
Sala har on tuskalla synnyttanyt ha-- kohtaan’... silicin luot katseesi maa-
net. Vaan vielikin enemmin lapsen han, ja jos saavutat onnen, niin mak-

nuelen, kun hin. naki toisen kasvot.
Ne olivat kalpeat kalseasta vuori: |
tuulesta’ huolimatts, joka leikitteli..

itsensd vuoksi, Silld diditén lapsion sat kalliin hinnan. onnestasi whraa- ympavili of owe ne aie men : :
Fl: . — . . i a o* gt on
onneton olento. “Lapsella on oikeus mualla ylpeytesi ja velvollisuudentun- han ei uskaltanut ets " h -
_ olla kaskaan antamatta anteeksi niille tusi wae a pohumagan |

siita,. mika heidin: valilliin: nyt oli.

sen vuoksi: jos tahdot | jatiaa on minut, ei uennyt, ous muon rouva. yhi. ol
Glin ota Edith mukanasi!” polvillaan: hanen vyuotéensa- adressa,

E_lisz beth- nous. Adnettomind, j- @anettGmisti taistellen ja sieluntus-
kdinkuin huumautuneena hiin seisoi Xissaan piidsten- lopulliseen ratkai-
Sling, Randa astui hjinen efeensa,  Suud.

He astuivat rinnatisten piven rantaa

le tuuli nostatteli valkestz vaalitoa,
¥Yksitoikkoisena laineet' loiskivat ran-

laski Kdtensd hinen olkapdilleer: ja 7 OX. taa vasten.
Rabson baad hellastt silmiin, Paljailla kallioilla, hiukan syriiis- Sitten Elisaheth pysihtyi, “Hyvi |
Suninie minun e tarvitse sanoa, sd hotellista, sijaitsee ‘Matterhornin etta tapasin teidit Hala? _. banen

muta se minuile merkitsee! utta juurella Schwarzsee. Pieni, synkki
| yhdentekevid. Hyvg se on. Kun lampi, joka mustanvihredand hautoo
koko elima. om poijettu ja: havitetty, talliokattilassaan. § OhitsekuJkevat
niin ei pidd:tarrautua kitnini enda mi- oppaat nayttavat «itd matkailijoille
hinksign . . . sila siitd. sinun pitaa ja kertovat, ett& eriis heidin taverdis-
olla: taysin selvilld;. Elisabeth, sing taun oll joku aika sitten hukkunut
_teet minusta kuolemaan. saakka on- siihen. Se tosiasia, ett opas vai huk-
néttoman. epatoivoi 1 , , ee
cit van rar ne, Se tne hee eo oh Hi, net pte ie
niin syvasti kun vain. minun laiseni malta ja yilettivaltd, etta heidan on Ratsol Ranta suoraas sii,
lnminen voj rakastaa ... mind ra- vaikea. kasittad miten muukafainen othe tars sanoya? a Se
kastan vh2 viel sinua svdanve- vain valinpt imiattoméastt kas on patilla sanaliakin sanottu: Jai-
oe eee re 8 ptamattomast) nyokkaa. kay pyvisti, mkas, rakas vstiva...”
remi tahtoisin sinulle uhrata ...e-  talle kertomukselle paatadn ja‘ silmai- ,
leesi. taiftoisin. polvistua ja suudella Jee puoleensa vetiviiin majataloon..
kasidsi .. Ajattelehan, millaiselta Tandin hella oli vield erikoinen
minun luonani ndyttda, kun-sind olet syvy nayttii matkailijoille tvynta ve-
poissa. K-otini on havitetiy ... denpintaa, jota ef edes kesipdivan
Kaikki on tyhiaa . . . kaikki, kaikki, kirkkaus kvennyt valaisemaan. Her-
mika minulle oli rakasta, on poissa ra, joka yksindan Joikoili auringon
. mita tekemista minulla sitten e- paaktamalla kalliolla ~- aivan niin
nia On maatlmassa .,. Ja ajatte- . .. tuo parrakas herra, musta side
lehan Edtthia!... Usko minua... pdiin ympdarilla . . . oli samainen, jo-
syvat yiljet jdavat sen ihmisen eli- . ka muutamia pdilvid sitten oli lumi-
maan, jooka yanhemmat eroavat vi- myrskyssd svossyt alas ja kuin th-
hassa toisistaan. Pienokainen kas- meen kautta pelastunut. Hénen to-
vaa ja Jonakuna paivana han kysyy  verinsa he clivat jo etlen Zermattissa
sintlta: Miksika mina olen vieraiden - haudanneet: Mutta tama toinen oli
ihmisten parissa? Missk on puisto, hyvissd voimissa. Hin ei vain pu-
jossa kerranleikittelin. . .missa ko- hunut sanaakaan kellekdan ja istui
lini? Ja missa se ystavallinen mies, kaiket pdivat jossakin ulkosaila kat-
joka kantoi minua kiasivarsillaan ja sellen alas laakseon, aivankuin hin
syleili ja suuteli minua? Ja sinun tav~ = gJisi odottanut sielta jotakin. ‘Tosin
tyy vastata hanelle: Talo on tyhja, |... kun oli iskenvt tuclla tavaila “Sila te kysytte minulta?. . .rakas
sinulla ei ole katia. Tsisi on poissa. piansd kiveeiniin eipd ihme, vaik- ystava - ‘ nyt -. . tara hetkena,
Sina et saa nabda hanta. Mina olen ka jonkun aikaa pysyisikin hiukan kun me vimelsen Kerran maailmassa
turmellut hanen eldmansd ja sinun-  omituisena. Sellainen antautul ii. saemme foiemme ... me volmme

dinensd kuulosti yhtd rauhalliselta
kuin tavallisestikin: “taalla me voim-
me kaikessa rauhassa sanoa kaikki
sanottavarnme!’*
‘Ja mita sancttavaa teihe on?”
Lyhyt, pelokas silmanripays. Sit-
ten. Elisabeth. tarttul akkia paroain

Paroni tunsi katkeraa, sydanta vih-
lovaa tuskaa. Mutta se ei ollut ha-
nelle mikdin yllitys, —

“Mind pelkasin sitd .. .” sanoi
hin kamealla adnelli, “. . . ja sit-
tenkin. . . ja sittenkin, . .”

Elisabeth piteli vhd Kiinni hinen
kasistdiin. -Paroni tunsi, nuten hin
puristi solakat sormensa hanen omi-
aan vasten, koettaen kaikin. voimin
hillita Kalpeita kasvojaan.

“Alkaamme turhaan kiusatko toi-
siamme” — Elisabeth. pudisti paa-
tain — “etka huolita kauan siita pu- -
hua. Asia on paatetiy. Sen tdvivy
niin ollat”

“QOnkeo se lopuilisesti harkittu>”

Surumielinen hymy levisi Elisabet-
hin kasvatile.

kin elimasi, silli minulla ei ollut vol- — Jeen. sanoa, ettad me rakastamme toisiam-
maa pitdd sitd uskollisuudenlupaus- Aanet kaikkosivat. Opas ja mat- ™e..- Sen tiedon me otamme mui-
ta, ‘jonka vapaasta tahdosta olin hé- kaili#ia astuivat hotelliin. Han oli kanamme, kun me nvt croamme te
nelle vannonut .. ." taas yksin omine ajatuksineen, Se on meidan aarteemme ja kalleu-
Viereisesta huoneesta kuulur Kir- Tai pikemmin: Hianell& ali vain temme, ei kenekain iimisen tarvit- -

Hin odotti. Kak- se tietal, kuinka vaikeaa se mieitle

kasta lapsen naurua. Hoitaja pai  yksi ainoa ajatus.
P ~ th

hinet levolle. Elisabeth kohottipaa- sf kokonaista pitkad paivad ja yota OM. - -

tiin. “Riittaa”, sanci han soinnut- hin oli vain odottanut. Paroni ei mahtanut sille mitaan.
tomasil, ‘jata minut yAsin . . , tuon- Joka puolelia hohtavan valkoiset Kyyneleet, pitkien vuosten jdlkeen
ne... alpit ympdréivat hantd. . Viela paiva ensimmatset kyyneleet kohosivat hi-

L Elisabeth oli Hihettanyt hoitayan )j valoisa tialla ylhadila, vaikka nem silmtinsa tukahduttaen hanen
pois ja polvistui lapsensa vuoteen da- Jaaksossa iita.jo hamirsikin. Alutta aanensa.

reen, Edith ei nukkunut vielé, Suu- tingan nuo tutut jattildiset ervat pu- “Emmeko koskaan saa nahdi. to.
ret lapsensilmat tuijottivat vakavi- huneet banelle mitdiin. Valinpité-  siamme enda, Elisabeth?” ;
na ja kirkkaina kauniisiin, karsiviin§ mgttomana hiin katsel pilvien purt- “Ehkapd monien vuosien jalkeen

kasvoihin, jotka olivat kumariuneet = timiaai Monte-Rosa-huippua sek i kerran, kun olemme vanhat ja har-
hiinen ylitsensi. Elisabet painoi. pydreaii valleoista Breithornia oikeal-  maat, Mutta nyt . . . mitd se aut-
silmiluomensa alas. Him pelkdsi ja puolellaan, sek vasemmalla pa- tag, jos viela kerran istumme yhides-
tuota puhdasta, kysyvda katsetta, jo- hankurista. Finnal-Rothornia, jaista = sa ja sanomme toisillemme miten on-
ka tunkeului armolta syville hanen’ ent-Blanchea sekd rumaa Domi. nettomat me olemme. Siita ei mi-
steluunsa. | Vksinpii hinen paha- viholiisensa, tai- aan parant... Emmehan me tah-~

Taaskin han kohotti tuskissyav vyasta: plirtava Matterhorn aivan DH- do tsHila teeskenella ja uskotella toi-
Latseensa. aw tunsi noyryyiiavdd wen takanaan, junitui hinesti tanaun sillemme, ett voistmme unohitaa toi-
nelkoa timin pubtaan ilmeen edessa. niin: vieraalta ikatinkuin han ¢1 Kos- semme. Me tiedamme. kumpikin, et--
Timiin hiljaisen, tuskatioman viatlo- Laan olfsi kamppaillut sen kanssa tej ce tapahdu niinkain pian." Mutta

muuden edessi, jota nuo syvat lap- kuslemasta ja elamasta- 8 aikaa myoten me ajattelemme' toisella

sensilmat kuvasivat. ~ Han odotti ja odotti. Hitaast hi- availa toisiamme kuin nyt er
Oliko tuo banen japsensa.. .ha- mira kobosi laaksosta kastn. ; tuskajla ja surulla, vaan levallisesti,

nen oma mininsa? VYotmakas tunne Tandan Elisabeth tuskin enda sad- kuin rakasta vainajaa.. .”"

antoi hdnelle vastauksen. puisi. Paroni nousi vilusta viris- ~° Ja taaskin paroni puristi epitoi-

Sinun panempi mindsit Se, mika ten ja varjosti epardiden kadella sil- yoisesti Elisabethin kattd. “Fiké mi-

sintussa on hyvaii ja puhdasta ja i= miaan. tian elonmerkkisd, Elisabet? .-.
tohimosta vapaata. Koittaapa alka, Sorarinteelle mesty3 solakka, pit- «ko .. . yhtZan mitaan?”
joltoin et voi enda katsoa minua niin- ki naisenvartalo, joka katseli hetken “Ej mitaan”’, sanoi Elisabeth le-

 Alppiromanssi Bee" “=f

‘He ajensivat dineti toisitieen katea, 5 t
Epamiairainen tuska valtasi paronin |?“ ae

Biisabethkin oli hyvan aikaa vaitic a f.

pitkin, jonka mustanvihredlle painal- :

k
SP renee at ee a ae re .
te ee —_ act phi ae ok ay —T 3 “re ot ar as

-
le

gnome

rt
—_

- I
- = -_
- ae ress 1
ori eit Pe ae
Pare ee ae z
7 = aa
aa eke Sane

ee et alps ak

yg eee oe

7 7 = y oE .
ere dae ot
. t 1 . .
esd rb ne ee os 2 ie

. th La
nertps . owe = 4 = - Lee es
"L- at dh aa : he ait . a oa pd Pe 1 _