m-auton edella ‘kuin ‘mies.. j744 —_———eo — a Opettajan (Jatkoa) Tuo puhe ei suinkaan: tytin. tie- mya hillinwyt. -. Mista - ‘Ranavaherra - al ymmartanyt | leikkia. Han harp- - pasi _hoikilla - pillikintuillaan ° ~e¥Egn 3j lapsen alas. nurmiketta. - oe | tramppa.” Hopeahelainen . keppi_ subahti. a | Kityed ckipu ja ‘siikihidys : - rgnsa.. satvat tyton paralitamdan. _ Hin ei oilut ‘ tietdakseen -teimnyt: amitiiit.: pa- | aa. Olikohart hin taasjoutunut bul-- “Fytté -pa- . iit” F Jun. ‘kanssa teketnisiin! | rchti wudestaan., "Val wield. sine -huuta-o ja herran Keppi- kohosi. toistaniiseen. I Toista ropsausta el -kititenkaan tullut. . Autossa dsken tullut herra- vehattayty! viliin pelastaen. tytn. Herrat mongersivat’ kiivaasti. kes- Fengan. Adita,;-sita ei-Fipuli tientyt. Hin painautui luottayaisena . pelas- ‘sjaansa vastaan. Hetken perasta me- ci Kanavaherra: puhisten taloonsa. — “Tekiké sinun “kovasti kipea#i?” Lsvi vieraS herra, ystdvallisesti ku- martuen nyyhkivan. lapsen- puoleen. Han otti hyville tuoksirvan- nenalii- nan taskustaan ja pyyhbki tyton sil- rat. “Koskihan tuo”, sanoi Tipull. “Sind olet reipas tytté. “Ajoithan Tassi Saat ramusia. Ne paranitavat. kivun. Ela vain mene enda tuon vihaisen sedan | narmelle. Hin taputti kevedsti-Ti- silia poskelle ja ment naisénsa Tuo, Jo oli Jussikin rohjenrut tulla pois Milostaan. Molemmat’Japset. izieni- vat sillalle katsomaan, mifén veési hoskessa kohister Hyppi kivien yli. “Kaisa tuonhe, katso!” Fussi nyh- ‘isi Tipulia kylkeen osoittaén “ka- Callin kdsken partaalte. Rantakoivun | riippuvien - ritvejer cuojassa vstavallinen herra “suuteli “areata naista- Tipulia - havetti kuin Hartikaista faa ‘inakeasti_ kon’ kuulivat ‘wanhan maan tytin' sanowan “yes ‘gukt”, tai intain sen tapaista. -Mutta kerran variha neiti gattui kuwleniaan sivusta tuosta naurin -aiheesta ja-sé lotkkasi ninen, entisen- kansakgulunopettajan tumteita. -Hin. paatti:pubdistaa ee ton kielesta pois etelin murteen. Syksyn tulen, kuin Hin: ei. padssvt eiaa kovin usein aiskotinollisiin . teh- aviinsi, silld hanella oli pahs Tel- matismt jaloissa, alkei han pitaa As- alle koulua. — Kun ulkona-vinkui-tuuli ja tuis- Kutt lunta, istui vaitha' meiti. ahebla m<"mitysuenia ja Asta -piiuladtikon pada. Mr tuokkia niin useth, taista-oli-ne aihanmaan tiiliuunit, -jolsta el .tar- inut huolehtia -sen jilkeen kun ne 2(ran pdivdssa Himmitti. | Tuo koulu olikin-ditioa vathtelu “38d yksitoikkoisesea @ldnidssi, Iu- Lunottamatts “sisHigeotaa” NWaAtin 2 Minnien : yalitti: {Minnie oli -tue eekerittaren kisga). “Asta oli “kansa- poulun kivnyt- dipi-vanhassa’ maassa, aten hanelda. ei ollut suurempia vai- euksia muussa kuin kieliopissa: Niin- a hiin paisikin’ tavaninwkaiset-kah- san luokkaa -kahdén. talvent aika- HM. sila han oli ahkera oppilas, opis- ven sitkedsti, 9 -- iin oli kulunut ensimmiiset kak- b Yuobta Canadassa,’ Vain! pitnet vie- sihit isoistin luna: cen suurisimat athtelut htinen yksitoikkoisessa eli- “sain, —. (Jatkun) : ” Thaar foimitusta. - “Mine. opetta sine. naura, O° nursni takda : ‘Pak yeiin. - fanut! - Juokale. , punkilaisnulikasta. Naan parempikin herra, vaikk‘el tien- -valjastetdan. Tuota jamimitysvehetta. tiy- . A ee ee ree ett rete oae . ey, , Ae a te trie cha Te Su ae a ly nee “a Ee ae a oe es ae on a me nah ria, ae ran ati es ee ee wot pe a “4 wk Pa ee ‘ed mr ine ae i ied pe: ( as Sri ed aT ees | ah eee etic age coin sits SS ate aa a a Te RS ES = tn ¥ .. iat Wy ida 1 ogee me rao Paar har : PE ay i a ra . WE . rane '. - — oar 1 . J a tal) 11 . " . . ‘LAUANTAINA, HELMIKUUN 12 PAIVANA. \ ilikko hyvit bumalat. Hanti aina hyvailyt | dhavettivit. 2B sellaista viitsinyt mi- | tenkadn- Edtsda., - - Sessia - ‘¢é1 ‘havetainyt, ‘Fyontien . kidét yy wo. Hiekka-ponahiti, feurt han teimpa-- ; yyniarpaate. mydten : housiin- taskathin “hin wien hele seta. “Siindt Bain olisi sei- soa toHottanut ties -kuinka-kauan, el: lei daiwa: olisy- hautden tollut niessen ‘anavan partaalle. . “Saikeun tuo: hetta: pols rikan tiei- din ‘silmista? . Moaesti ian -yritti”, Sanoi: Jussi juostessaan, “Mit rkkaa hin nyt olisi pois ot- Pussailivathan ‘nua!’ “Ela! Eivat nin isét ihmiset pus- saile.” a 7 “Herrasyaet pu ssatlevat. Mutta ethan sina sitd asiaa tieda, kun olet talonpalka.” - “Pussaatko -sind isoksi: tultuasi?” | *Brnultagasti.” ' “Pussaisitko minwa?” “Sinua! Keka sinua pussaisi! Et- hin kayti edes nerdliinaa.” IT. 2 Taunen | ja Tainan ‘tmukana tuli - Erkki ‘Eronen, kaupunkilaispoika, viettimfiin kesiins# Lepikkemen koululla. -Hanen varhempiensa ta- lgssa_oli Taunon ja Tainan kouluko- ti. frkki oli yksiteistavuotias herra, ‘Piivakaudet. ‘thin ‘soitteli viulua. Vdlipaloiksi-kiusasi Tiputia. Tipuli ei pitanyt hituistakaan kau- Oli mitka ‘olevi-. nyt, miten hevonen ‘karryjen eteén Sitten hin -sanoi :Ti- pulia “Ripuliksi. ‘ Osasipas, -senkin rakki! Ei ikinad hin ottaist miehek- seen tucllaista. pitkakeipista zkiota, mainselia. Tipuli lajittelt . miehet kahteen ryhmain: Sellaisiin, jotka hin: ottaisi miehekseén,.ja seilaisitn, jotta han ei ottaisi miehekseen. Erk- ki ja Jussi kwiduivat atmotta jalkim- miiseen ryhmian, “pussaile herta” edelliseen. Monesti Tipulin mieli teki ‘kynia Erkin hiuksista, mutta ei uskaltanut. Poika oli- hantd . p#atinsa pidempt. Kannella vanhemmille haf el vwiitsi- nvt, sill eivithiin hek#an voineet vie- rasta poikaa kurittaa. Taina rupesi mys Vviljelemaan Ri- oulimimitysta. ‘Tipuli eli kyHa: tot- tunut, etta sisaruksensa kunnicitti- vat hinti: kaikenkarvaisilia: haukku- manimilla4. Mutta Ripuli-san aa hin ei tulisi karsimadn, ei ainakaan Tai- nan suusta. ‘Sisarelle oli dannettava pieni nipistava OFeMNUS. Haivytonta oli miuuten. sekin, etta Taina kohteli hanta. kuin kapalovau- vaa, jolla ei ole mittkiinlaisia aavis- tuksia taysikasvuisten, Lolmetoista-~ vuotiaiden neitojen kotkotuksista ja hommista miesmaailmassa. Isaa, 41- tii ja Taunoa sisar visusti varot, mutta Tipulin han aliarvioi. Ohoo, Taina, keikkanokka! Tipuli valmis- taisi sinulle ilkein heraamisen, prl- taamattomuuden unesta. Pdivdllispovta. Pusut. paivillisel- Ja. - Emsimmmiiiset’ mansikat. viekoitte- livat jatkiruckamaljakossa. Painos- tava pulcsuoni oli tyrehtynyt. .Ruo- kasastiat vain: kalisivat omatia imeet- _témalla. tavallaan. = .“Syvdameni on kuin haarukan ket- histima .peruha”, -huokas: poydan alapiadssa istuva Tipuli.: Perhe hetasi,-naurahti virkistynee- “Keaikki- Karrehtivat | sesta! | ei pient kertaus gle haitaksi, vel. huvitettuna, oo te eee Velho Taulisti. silmaris’ kattoon nein, : ett vain valkuaiset nakyivat, ia jat- koi ‘kimedsti: ERB Va- sydintini kalvaa ja syd. En ‘tieda, onko nyt: paiva : vai. yi. U- ‘aohidan mdan ja‘kaiken muntn, muis- . tar’ vain: ‘piérieti. iiansikkasuut . Tainan hymy hyytyi. SRiukun’ pus na -kihahti~ poskille. ‘Exkos. ollutkin - tuo vihelfiitien penitka inkenut a- nen kirjettain, pantanayt “viela “sen nked padhanesi ja’ nyt dateli- Sita per- heen ‘tigmuks?-huhi ‘hyvakin: teatteri-. lainén. ‘Utikaavat | siltiiykiset “eivat - syntiseen teliorneet. -Poydidalainen, | | Vaienfava potkukin sattui poydanjal- “Kaan, | ‘Tipuli ja thoi: ‘fartipsy a, yity - valid: riemuila: | “Ah sid: suldineri marsikkahith, — _ Kuinka: noiri hennot-kivsata: mua. Jos vanhempasi vaanivat ‘sua, niin Jahde - kanssani Ameriikkaan! | jostain.toisesta? -Varoitan sinua moi- ii hyppasan.” Sitten .tuli: paussi. Se Nowsi. i. peru nayadista ja lensi taytti. vauhtia vas- ten naurusta levenevaad.suuta. Koko pethe kohottautui sarkahtyneena sen- tin verran, painautuen sitten entista lujemmin -penkilleen. “Taina'” jyrahti isd. . "Painal” saesti ani, Saina!” totesi Tauno. “O-o-0n hi-ha-vy-ténté jhii lu-kea thii, ihii toisen ki-rje_ ja sitten ihihii ju- -utkaista se wutt-uual’’ ulisi Taina. Hin. ei olfut. yhtiiin isow neidin ni- koinen. | Katsokaa tyhmyytta, joka. niajaili kolmannelle siirretyn neidon passa! . Olisipa pitinyt suunsa kKauniisti su-. pussa, niin perhe ei olist ikind.arvan- nut, misté.Tipuli rampsyn oli oppi- nut, Oma suv, oma sui tikanpojan surma, Isii julisti perheen sotatilaan. Ku- ‘kaan ei saanut sanoa halaistua sanaa- kaan, Aiti yritti puolustaa Tainaa, muita isi heitti haneen niin keisaril- lisen silmayksen, ett 4iti vaikent kuin myyri., “Tytot, tilinteon hetkit on koitta- nut!’’ sanoi ish ruoka-amenen kajah- dettua. Taina seisoi sorretun ja hi- vitetyn -nakoisend akkunan edessa. Tipuli oli jo ehtinyt puyoctiautua etei- sen ovelle.saakka, josta arkaillen pa- lasi. Mita. varten Juit ‘Tainan kirjeen? *Waksoin vanhan kalavelkani.” “Mika kalavelka Se sem moinen on?” “Han. haukkui minua Ripuliksi.” ‘Nea sind teit hadnelle?” “Fn ole totellut kaikkia hanen maa- riyksiadn, En kaivanut: maasta kir- kiheingd, vaikka han kaski. Han pel- kaa ndet mullan pilaavan. kyntensi.” “Onko asia niin, Taina?” “Oo-0n” ‘“Hyva! Tipuli, on ruma-tapa lu- kea salaa toisten kirjeitd. Kumpnon “yité. ei Jue vierasta kirjetta, vaikka - se olisi piydatla fevall#an, - Paina ta- mi mieleesi vastaisen varalle! Ran-. gaistukseksi tastd? kerrasta saat kit-. kei kaalimaan. Mars tyohén!” Tipuli pujahii eteiseen liukkaasti kuin sisilisko kiven keloon. ‘Painit- tuaan hetken omantuntonsa kanssa,_ kuunneliako vai-ei oven takana, han meni pakkotyshonsa. | ) “Vanhako .olet, tyttseni?” jatkoi ish orkeuitaan, © . . Ke ylahiin sind Seq. tiedit. hte “Kyla mina tiedan, mutta itsellesi 115. Sa- no ikasil” ~~ | ‘Kolmetoista vuotta,”’ “Val. pidatks | Kaiken syyn raskaan, paallesi | lykkain ja kosken kuebuthin varmas- ‘niekan - vieressi. ‘le . vote, iu “s ee ee oe ee pia ey are Re re Re en a men . a . : . . . : woe wnat wl ms defer pe ees “Oletpa tostaankin jo iallinen. Ae Lo hh Sig “ otke. foddlla antaa- ‘toivorikkaan sul-. Jo a Te hasesi. hypita koskeen?” ft - Ysar 2} “Anna hypati, 5h: on isasi neuvoi . Vedelld ‘on ihmeéellisen virkistiiva voi- ‘Taa.. ‘Se? antaa elamiin’ rohkeutta. Toi- sekseen. Onko. ‘sinusta soveliasta, = etl: Hori, “naimista ajatteleva jeiti 2 UUEIE heltta. rnokapdydissi: Pemuoalle ko ‘Ria- _ re | - sallista pikkusisattdari?* “Ayil Péri nanhefito ormnistui ‘Kuiterrkin - ‘erino- a maisesti, ‘Se. on rnitiusta ° lieventiivid “asittihaara. ~Sikét saatkin Hevan ran- -‘gaistiksen ‘tatidittomiuudestasi. “Kit ke ‘yksi ‘porkkanapenkki kasineittd © °° ‘fai kaksi kasinest kidessi!” Taina Kitki ‘Raksi penkkia. Mutta : vihainen han oli ja sthahteli kuin kuu- ma yauta maralld sorniella koskettu- ‘na, Kaalimaan puhdistaja sai silloin talléin niskaansa kimpuit sisarellisesti heitéttyja tikkeruotioja . Tipuli sai ensiksi- raiigaistuksensa -— karsityks]. :Floisin mielin Hin keikat- teli keittidin. Aiti, olé hyvi, anna voiléipat ” 218 **Rakas fapsi; juurthan sdit.”* “i tullut vatsa tayteen. “Pelko vei ruokshaitun.” ‘Kohta oli-Tipulilla kadessa vatsan- sa pituinen voileipi. Han. hipsutteli vierashuoneeseen, missd- Erkhi soitte- li “Pient&. Ingaa”. Villikissa rakasti soittoa. .Hiin osa- si itsekin soittaa virsiad harmeonilla. Kun. isd .valisti -oli kokouwksissa . tai matkotila .ja -aiti piti-koulua, soitti Tipuli rvkousvirren. _Hauskaa se oli, _ mutta ei ldheskin niin hauskaa kuio sottteleminen -yksin hdmiirissd Tuo- kassa. Ajatusleikki alkoi siloin- ai- van itsestian. Kuninkaat, . prinssit, haltijat, keijut voi nahda than elavi- ni, Ne olivat vain vakavia kuin kir- kossa ‘eivatka suostuneet hauskeihin kepposnn. Tipuli kyyristyi Kynnvkselle kuule- maan ““Pienen Ingan” tarinaa, ‘Han osast sen laulaakin. Nyt, nyt. han naki Pienen Ingan. Se kaveli kukka- niitvlla hakien mansikotta sinikello- jen . sitmeksesta, AMutta -kenpa oli tuo,- joka mustalla ratsulla rinnéetta riensi Ingan luo? -Kuningas Kaarle Knuutinpoika! Kuningas laskeutui Fatsultaan. Han halusi sunudella Pienta. Ingaa kuten ‘‘miellytiava her- ra’. kanavaila suuteli komeasa naisia, Marjatuokkonen putosi Jigan kades- ta. “E.aiskis! ” Se oli todellinen liiskivs, pd Jesahti. lattialle. Soitto katkesi. | ‘Kipuh, nita viskot -leivastasi?” Tytén silmat valahtivat. ti leipapalan Jattialta.- “Ela hauku!” “Onpa sinulla kannikka kadéssasi, vhti. pitkd kuin atsekin, Aina sydt, mutta. et tule sen. pulskemmaksi. " “Tipuli raivostui, Yai - hiuli, poika saavansa: sattid miten halusi. .Yh-. - della loikkauksella. han :seisoi wile . - Voileipa- ratsasti : viulun kieliNa voipuoli-alaspain. “Viulmi!”. parahti. poika: ‘‘Mene oyt kantelemaan, niin Saat yhtS: pitkan voileivin kuin viulusi- kin! Tule sitten riemuitsemaan. piis- kajaisista! Mutta muista, ett -