L Ulkaouate! ;

len Katensi
NUL pidelly
I tvita. ik
avai ol] ts.
A muort ki.
Wi hilica “yy.
a leq ly & [1
vhomkarsii}s
1allli, Jotka

Blunt ion
Kattilar ty.
MH leivdn-
Sy0dH. Tut.
Etia Mttacin.
essa kiin-
lt kuin taj

1 jake hi.
ws kidute

‘Aantit Hihtey
naan, stlig
hinen poi

jotakin -a-
ej, ajattel
ntanvt siti
lélle, uskei
an, €tth se,
. ol totta,
Porssa.
Stan .tui-
a. Talla.
kirjeenkan-
a puoldie,
& $y lissian:
fain, muita
tanest .tul-
LA ajaieila:
aan muuit

haan olisi
olieet hi-
mind *, sa-
atas tuoit:
tunnonys:-

n kuoliut!
“angalalur-
It 1iSeNsa.
nia muu-
(lain tun-
ata nApi
éita wiku-
rapsahtaen
irjehti ta:
ja biltal:-
kuin kuc-

Nui nants
( han os
3 olisi vo!-
ja mena
hyvansa.
nta putkas
omiyksiszi.
unrallii-
mit han
El mitauan.
sith, a7ni-
ratpul Tne
“Z ULLVLEIT:
hetkeks:

Kyneeri Is

FLaTt.
20 Hus:

mut tuliz
Oo, iin
ninua. i
aan ena
yeyiansi.
uTja, 0.7

OF Ise
kaa Ml
1 surmatsa
anfaan J2
Hin ejina

joss

yyJniisiini mySten, ja lieju‘ ja hiekka

viioivat imea- ja velivat -minua yha
> pnymaksi — ja silloin niin Skkia
fcitin kasvomne ja kuulin teidin ad-
avnde jactunsitr itsessani, etta minun
fiveyl viel -kerran elamiissa nahdi

teulit voidakseni sanoa teie: ‘Minun

wetib |

in painei pdansd isoditinsa pol-
vie ja purskahti itkuun, niinkuin
jacsena ollessaan, kun oli tehnyt jota-
ki pahaa, sarkenyt ruukun, repinyt
vititteensa tal jaanyt pois koulusta
caunina Kesapaivand. Ja niinkuin

‘alti oli tehnvt sUJoin, niin han teki-

nyikin: hao laskr katensa pojan ku-

_martuneen padn laetle ja silitteli lem-_
ozisli hinen vaaleita’ kiharoitansa.

“Sinysta tuntuu nyt kauhean yai-

keatta, polkani”, sanpi han ystavalli-

sesti “Rakkaus on johtanut..sinut
harhdan, Tytt6 ej ollut lahjasi eika

hugthuksesl arvoinen, Autta teit
katuatistl, kun ajatteit minua —"’
Suini fakertul hanpen kurkkuunsa.
Rinaldo #1 sanonut mitadin: hin oli
stint vha polvyillaan, pda isogidin sy-

used, ikadnkuin -pieni. lapsi, joka on

saanut nuhteita. Isoditi istui hiljaa,
ajatuksiin valpuneena, ja. hinen sil-
Tiinsd tuijottivat pimeyteen, 1kain-
leot han olisi koettanut nahda sen
paisan, miss hanen vanha katinsa ol!

ldaksossa Oljyypuiden. alla.

“Sinua aletaan bakea, rakas poika’”,

ftenoi han vilmein hitaasti.- “Et saa

Taalt@ sinut otetaan
kiinni kuin. varpunen verkosta. Sinun
ayviyy lantea po.” |

“Lihted? .Ja jdt teidat? Juuri
[esl etten voi teith jattiia, en sur-
mannut Hseani. tuglla alhaalla joes-
st? :; - 4
“Sinun tayivy lahtea’. totsti Non-
ut Tessa, “Odota — annahan kun
ajattelen.”’ |

isaditt noust, ja Rinaldo istuutui
mavfan hinen jalkojensa juureen
xuin lapsi:, han istul kumarassa, ja
koko hinen asentonsa ilmaisi masen-
Edellisesta il-

avi, ja koko paivdn han oli hiivis-
Kedyt ympdri ja piillyt RKaupungin
kujissa ja ympiristin pensasaidoissa.
Numa Tessa seisoi hanen vieressaan

Rusvot javkkina tuijottaen pimey-

roc,

“Sittin tavivy lahted taalti™, sanoi
ain vield kerran. ‘“‘Sinun taytvy se
eh.” |

Tamil yksin oli hinelle selva: Ri-
haldon taytvi poistua, ennenkuin lain
Oalvelijat tulivat ja vangitstvat hanet
anil, mita, han oli tehnyt. Pksan-
xuin viela olisi oliut nuori, nosti han
Rinaldon yvhtakkia: maasta ja sysdsi
Kenet tupaan. |

“Syd jotakin, rakas poikani, sina
‘uct heikko niilasti ja hapeasta™, sa-
Hu) hdn kaataen keittoa savivatiin ja
iikkasi leipa hinelle.

“En voi svéda, tuntuu kuin tukeh-
fulsinN'’) sanol Rinaldo heikosti, mutta
‘UaiL] ei antanut mydten, vaan syGtli
ninelle keittca lusikallisen toisensa
livkeen, niinkuin off’ tehnyt hanen
rivand ollessaan, kunnes Rinaldo hi-
essan otti lustkan hineltd ja sol

/
rl

“Fr
1 tog

“Mina olen viheliiinen raukka’,
“iuttsi han, ja kyvnelet valuivat pil-

00 hanen poskisan.

“Sind clet tehnvt yairin. mutta
“Sto vietteli sinut’', sanoi Nonna
lessa rauhallisesti, mutta vakavalla
Aiaellg, —_

Sitten igadith meni sisenrpaiin huo-
Mecseen ja Pani myttyyn pojan vahat
lina ja -pitovaaitect ja otti esille
Auton halpaa viinii, joka oli tarkoi-
wlu jotakin. jJublapaivai varten, seka

LAUANTAINA, MARRASKEUN 17 PAIVANS

vuohenjuustea ja leipskakun. Nuo

RKolme viimeksimainittua hin [lol mu-
kanaan tupaan ja asetti ne povdille

a

put,

Rinaldon eteen ja niiden viereen hin
laski muutamia hopea- ja: kuparira-

Ova.

“Mdm tahat olen siistinyvt mo-
mien vuosien kuluessa. En ole sinulle
virkkanut niistaé mitdin, silli olen tah-
lonut pitaa me kavtettavind, jos tudisi
vielitkin pahemp3a kuin meilli on
ollut. QOkta ne ja lahde Meazelloon,
mene veljeni Claudion luo Ragonan
saballe Camaldolin tualle puolen.
Sita on neljakymments vuotta, kun
naimine ioisemme, mutta hin € silti
ole mitiua unohtanut. Hin antaa si-

nulle tyGt ja. kalon. paasi-paalle. Jaa

sinhe

a7

kunnes taM4 asia an unohtu-

‘Rinaldo sysdsi tukan silmiltaan ja

.katsor hancen lanypun hetkossa valos-

sa. “Enta te sitten? Kuinka te ja
lapsi yoitie inlla teimeen?”’

“Kuinka varpuset elivat. vaikhka
kajkkien ihmisten kadet ovat niit
vastaan? Ala alattele minua, vaan
lahde matkaan.”

Rinalds tyénsi rahat kiivaasti Ino
tansa.

“Qlen kerran teilth varastanut,
Mutia sf é€) ena toistu, ei, el enaa
kertaadkaan., ”

Isoait) laski katensa hanen olka-
pallleen ja. katsor hanta kauan silmilin.

“Sing et ule minulta within varas-

Inout. Sing vain otit mita sinuile
kuuloi, Lisaksi olit aivan suunniltasi

etka tletanyi muita teu. Alene, pat-
kani, hetheakaain huk‘khaamatta, Oll-
siko paremipi mintile ja lapselle. etia
istuisit avytettyjen penkilla? Aiatteo
el sinua saale,”

Pikku ivti. joka ali nukkunut lat-
tialla, herasi ja nadhdessyan, Rinaldon
hyvpahti pyslyyn ilosta huudahtaen.

“Naldino!” puheli hin Kietoen ki-
tensa pojan polvien vmparl ~Sfina
glen poiminut sinulle miustvkoita isalle
lehdelle, etki sind ole ollut kotona
keka paivand.-

Rinaldo nosti hanet syliimsa. 14
kyynelet valuivat hanen = silmistian
pienokaisen tummille kiharoille.

*Trlkaa molemmat minun kanssa-
ni’. sanoi hin nvvoakien. ~“Renties
sien votn saada rohkeutta elaa. ©

“Ei, potkani. Me vlemme aina
olleet sinun jalkaraulanasi”, sano
Tessa. “Anna meidan nyt tehda mita
voinyme. Alene sind. ja pvhi nettavt
glnoon kanssasi.”

“lind en mene vksin’. sanoi Ri-
naldo. Han veti syvin huckauksen
ja kohotti katensd rajun epatervon
vailassa. “Jos menen yksin, otan it-

seltani-hengen. Oi}. kuinka mina nan-.

th rakastinxaan! ja nyt olen turmel-.
lut hanen kaunewiensa. ja yOt patl-
vil. niin kauan kuin eldn maan paat-
ja ja helvetissd, nden vain hanen kaa-
vonsa.

Isoaiti ctti lampun povdalta ja kat-
so. hanta.

“AFe seuraammc sinua , sano; han.
“Onhan samantekevid, missi Junmi
aavat levatu.-

Puolen tunvin kuluitua he olivat
jiittineet moékin, sulxenect aven ja
pannee: avaimen sillalle. Yannis
ovsiihivi herxek=i ja katseli tihtien
vilossa epaselviasti nakyvid vuoria.
Han koettt eroltaa. mussé alt vanha
kot, jota hin niin suurestt oft PtAas-
tanut. :

Tuuli puhats founaasta ja tai sitl-
Hi omukanaan honkien ja ruusujen
tuoksua. Hiin texi ristimerkin }t ru-
koili Jumalaa sitnaamaan naikan.

“Tuo minut takaisin Ginne. kun
olen kuollui, jos voit sen lehda , sa-

noi hain. Tamil oli ainoa valitus, jo-
ka haneltii paasi.

" . 1 a i ov L hog oo a
aS . Pete the Ta ra A
ee 5 . . 7 7a re rr ee . 1
: 1 mr rer rs i
ai
a
Siva

=F -

Pohjola -- ja nainen

WGcHTISMERICTSCUELLTOAGSHGNEEET HRDTLONGPAOREGLS38 TULSA HSEMUOE GE QUE LLRMERLIT UOUUCTCASNQMEN GL tht SP ORASMNRL NUE MAGES SRL SQEEL sti SMECEL EERE HG USES

ADIREN KARTANON HERR
HAD MPREAAS

Vista stiten kun askeleet alkotvat
kuuviua lahanipaa, ponnisti Josephine
panstiaseen vapzaksi Philipin svlei-
Ivstd. ‘\astusiamalt biin oli .ojen-
tanut huulensa Philipijle suudellavak-
si, Tiemuisan hetken Philip oli tun-
tenui Rasen Kisivarsiensa PHiristitk-
seu aihapaillaan ja Josephinen  sil-
Mien, sinisessi ayvyyvdessi hjin oli
ensin dihnyt vilahdukselta ihmette-

Iva ja epaluulaa ja sitten ayvempia

Ja-helompad- hettkim.” un ‘josephine ~

oh alistunut hinen sundeltavakseen.,
Tani hetkend hin unhoiti kaiken
Muy. patsi sen, etli Josephine olf |
imaissut salaisuutensa, hanelle ju sa-
maila antaulunut hanelle. Nytkin,
kun Josephine ponnisti kasilldan ha-
nen kasivarsiensa, ote tinakeni.

“He. ovat tulogsa ovelle,- Philip”,
huabettt . jasenhine . ponnistellessaan
hanta vastaan. “He eivit saa vllat-
tad Mesa Lain

Auni kajahtell hallissa jilieen huu-
faen Josephinea, jaloin. Philip noitsi
ARRLL nostuen fosephinen mukaiaan.
Josephinen ‘kasvyot ohvat aivan Kal-
peal, ja hdnen silmissaan oh viela
makein pekua. Kun askelcet tuhvat
lahemmitsst, tvdnsi Philip takaisi
hanen tuskansa laimpimat suortuvat
ja kutskasi kahdennenkymmennen
kerma: “Rakasian sinua!” kuin teh-
dikseen sen selyvaksi himelle sangil-
laan. Han klersi toisen kaslyurtervaa
Josephinen yinpirille Ja Josephinen
sarmet tarktulyvat hermosiuneegsi hie
Men suieensa. :

Silom od vetaistitn auki. Philip
ties!. ettit kanoysselliit seisol Adaren
Karkinao herr. suur) Karvalaskinen
jiitildinen, jonsd nuAkavastl lavtyl
kumartua pidstikseen huoneeseen ja
jomka silat mavitivill villetitii ja Rv-
ayvvilld. kua ne koalbdistuivad Philiptin,
Sellaisia miesta Thilip e7 ollut osan-
nut odaltaa, et liillwisia. ruumikasta,
metkein kauhean metsien Jumataa,
harmaayairtaista ja korkearintaista.
Hanen tuihea iukkansa rippui lakin
tlta ji hanen silmissdiin ol: sellainen
hehku. janka Philip vnemidrsi ja Jonka
kohtasi Derdamatta.

Han tune? Josephinen sarnuen kier-
tiiviin hetxiseksi Ittifemmin hinen ka-
tens vmpurilie. mutta sitten Joze-
phine hiljaa huudahtaen riistivtyi ir-
li, jalloin John Adare levitti kisi-
ASS. Sea

— - — 2 — — oe oe
= — ——o

LvilG unisest..

“Son tlelda vain Jumala’. vastdsi
Nuanda Dessd.

“Ale @itenemine SInMe, Misa sdaln-
me olla vhdessd’, sanot Rinaldo,

Ja nuo kolme varjoa kulkivat ylos-
pain pimeiissa korseammatla kasva-
ven puiden katveessa, vdlliden teita,
miasa he voivat kohdata jonkun,

“Tuo minut takaisin tione, Kin
glen kuollut’. sanoi taas vanha va)-
mo. fa hamest& tuntui, kuin ban so
olist kuollut.

Lies] ON kyilmi. avi lukittu. talu
twhjunk. Uanen elamansa oh nv
vnti lopussa, kuin jos hanen ruunts-
arkkiunsa kansi olisi jo maubatta Rim
mi.

Mutta hanen potsansa tarvits! lian-
ti: ja Ain kaiinsi rohkein mielin kat-
seenad puljaiseen pilin c:kd ena kat-
SQAMt LAdASCNSA, _ - *

Ja nuo kolme varjoa vaelsival €-
delleen vhdessa pitkin vuorenrinnet-
ti, ja pimevs peitli heidat. eika hei-
dan patkkansa enaa heita tuntenut.

(Loppu }

tella Jeania lfallissa,
Kahdirti halitisa’ ja Rataoi Josephi-"’

jalloin

“Mihin menemmer” kvevi pikku -

He sinvissaan,

vatiensa hiinelle ja taivuttl partaiset
kasvensa hanen pupleensa, kun Jose
phine kiersi. kisivartensa hiinen kau-
laansa. Hetdiin, takaansa hallin hi-

omivasta nakvivat vilahdukselta Jean

Jacques Croissetin tumoiat lathat kas-
va, mutha ne katosivat samalla, Tuon

seguninin Knoluessa sexaratuisen  sil-

mat koltasivat Philiniun kaiseen ja
niiden lime oli selainer, etth Philip
astui askeleen eteenpain, Hin atkol
kitruhtaa Fula Adaren sivu ja puhu-
Miutta hin’ tu-

neen ja hiinen isaiinsi. Josephine oli

attanul kukio ituldisen paasli ja pus.

ristanut hiinen partaiset kasvansa ka-
siensa valim., John Adare katsoi hy-

anvilen hiinen kaipeihin ja rukoile-

viin kasvoihinsa hellisti ja kunnioit-
iavasti, Hetsisen kulutiua jawHal-
nen.purskahti kovaan jy7isevalin nau-
roun ja katsai Jusephiven pdan vit
hilipiin. :
“Jumaia siunatkoun sieluani.. ellen
melkein uilsa pentn tyitasent luul-

leen minun tulleenykotiin tappamgan

banta?’” fbuadabti han. “Luullgxsent
hin alattelh mingn vihaavan tela
Senvuossi., C1U Varastitte lanet mi-
nulia siten. Alulin olen kokonaan
lukahduttinut vastenmebisyvienl tel-
(i kohtaan. Etre ole sellatnen miles
kuin lowlin teidin olevan kuwhuani
hukkaan ranskilaisen nimet.,.
Waa tt ett tell an hyyvil arvaste-
Titkyay.  Aaeilmassa ‘el ole aindala-
kaan turpeeksl evil milesta Ju-kul-
taselleni. Jao jus annmatte anteeksi
suaruuteni, nin pidin ulkomuadus-
tainne! |

Punuessagn hin oiensa katensa,
Josephine kataai kishkeasit
Philiniin. Hinen poskensu pumas.
tuival miesten kervehtiessi Latsiacin.
Hitn kateay Philipiin ja fiinen svdi-
mensa diked =svkKkia nepeamoiin. sill

han et allot uskalianut toivowsadn,

eta Pailty vinmiiridisi tianteen niin
ivdedisesti, Han oll pelannyr. etra
Philio viinellin tabi kaytiksellaiin jol-
fakin tevin inarsist itsensd. ALutta
Philip asast Halted isensa tuvdellises-
ti ja Josenhinen pesset puntslulvar
kaun!tstt.
hed taydelfizesti huomannutkyan, me
ten kirkkaart ja pelottavai Warlipqia
S)mit olivar. Hiinen pitka litan var-
hain harmaantunat vagdied, tunkansa
Gli Viel epajirfesrvksessit dakeisesta

“T\TMAVK esta ulos ja sob hanen piral-

leen leijeonamitisen vorman tuotia,
hun han svisol siind Addrea vastapud-

TE.

josephine meni ivnesil =vryadin
katsien fieihin. heidin humpaleen-
kath huamaamatia stta vipeda valih-
dyati, miki lemahti kuin salama ha-
Fe olival ihmeeliiset,
nanid moelemmal voimakkaat michet,
jotks ativar-hanen. -fa tHila merkella

he olivatkin hinen. Kumpuicenkio
aiken? helnis@ksi scisdessaanm sung

kisi kudessd; ja timiin hetken nulu-
essai. Vadikka se oltkin IWwhet, Jose-
phing nahi heldiin arvostelevan tui-
senaa niin Wiydellisesti kinin daniset
LkIngd Vain voivat. Sling ei ullut hi-
MCT michkestiain aiogstuan EvVivval-
eeVEld. tain jotakin svvempad ja th-
meellisempia. muka alkai niksii hei-
dan kKasvilssu2n,
van std kuin he olisival unhuttaneet
kesonaan hinen iusnilolonsa laval-
lian taisenet ja hetkiseksi Josephine
unhutti tilanteen  valheellisuuden.
Sellaisen iniclijohteen kiskystad. mika
punt hiinet hengittamaan nopeamauno,
hie kitrehti heidan luokseen ja pu-

*

"a0 "2 we oo . AL! t
ce ee eel PL
i ima. ee

‘ H i ee i

Chletie sa

rr

igi 2

ae Te ee

Hiin ¢1 o§hit emit tilta Het- -

Hiinesti ny tti aj--

=

rete rts
sae rloite .
Lite . all .

c
A

dag

oe te

seep ney ss

eis

rey

wu

ut
P+ Mngt iy

1
a
ur

a

oF ie

. . . 4
Pg Tee oe » hes "
. L | - . -— =: - . W . = ome . . . oe
_, 7 . . . . .

. * . ba el —_ = .
E: Cee ie r " ary -.
i i ee 1” wo .

ar

he .. be

a. .-pis
is Toei coe
ep Ee”

+E
a ia

=F. 4 7.
ao oe, he

ts

ee a

=

7.
-