os & ft ra mG Vier: toinen vilkka. Lampimasti ja somasti..viilkkuivat..appelan., tulet, | viksta. Nyt. juotin appelassa. ilta- _ tahvia. Inga.itunsi. sen -hajun,, Sel. laista. kahvia eivit osanneet. muut _ Keita kuin anoppl,. Aina han. In-. eallé pisti kahvin!mukaan.pullaa. ja nikkuleipad.. Sairaalle. mielen Ahy- vikkeeksi.. Ja Matin. kamarista loisti.himmed... valo. Uunista se levisi.. Matti. lam-. mifti kamaria. Olisipa mukavaa Joj- toa. pehmedlla -karhuntaljalla tulen, : edessa, atti nostaisi hanet syliin- si, kysyisl: “Vieldké tytéllani on 1ka- va.” Vilu puistatti Ingaa. Huh, miten kyima tama. neitsytkhammio on, ‘kyl- mi kuin pohjatuulen. pesd. . Kukaan ej ollut koko syksyna sen uunia lim- mittanyt. Vallyjen valisté taalla sai lampimansi hakea. Savolaisen tu- vassa oli laiskankin Jammin, Voi, Matti, tule hakemaan Inga-kotiin! Kolmas vukko. vieri loppuun.. Fi tainnut, Aiatti Ingasta -valit- taakain, Tloinen-taisi-olla, kun pad- si eroon ruikuttavasta, vikisevasta muijastaan. Lyhyeen-loppai. Helmi- cenkin rakkaus. Jatin. rakkans taisi olla samaniainen. Vetajallé han nyt- kin Riitan kanssa nauroi. Rlitta!? Matti tienee huomannutkin rakasta- vansa Riittaa. Tyttéhin aivan ju- maloi Mattia. -Hién Matin sukat par- si, hdn Alatin housut.paikkasi. napin kadotti, Riitan- kanssa han Jleikkia Jaski, Riittaa. han. kiusotteli. Hanta, vihittya vaimoa, arkaillen: 1a- chi", vastasi Ellen. “NO, mista tunnette Albertin van- hermmat?” uteli potka. “Enhan sanonut etta ‘heiddt tun- pen, sandoi Ellen vihdsen harmis- [12 pojan teravyydesta. “Anteeksi, sain sen kdsityksen.” Potka ei allut olleenkaan julkea huonoista pukimistaan huolimatta; ia Se-ibmetytti Ellenia, joka muisti kuinka havytin-tuon. pojan titi oll adiut. “No”, Etten helty? ja melkeinpd sal bymyn jaykille kasvoiileen, “tun- an Albertin @idin —- ja isin -— mon- - ‘1 vuotta sitten kotikaupungissani.” “Minua olisi pitdinyt sanoa etté Alberta titi on peissa”, mietti poika, “vaan vartti on minulle suuri raha. Olemme kéyhia, vaan kunnollisia ih- misid, sanoo ditt — ainoastaan Alber- tk-tatt on — yahan-selizinen.. Niin - amakin iti sanoo, ja Alberta-tati-on Manen oma siskonsa. Waan toiset reista eivat ole seliaisia — Conrad- (nO On maailman paras mies, ja kaikki muut hetsta-ovat hywidi.” Ellen huokasi kiitollisuudesta: Nyt hinen ¢i slis tarvitse nad sith nais- ‘a, ka oli hinelta yhtakkia- vienyt koko elamadn onnen — ‘joka oli jat- lanyt hdnelle -ainoastaan nami kyl- mat, yksitoikkoiset yvuedet muistok- — Vaan minkdlainen olisi Mat- i> | He olivat-nyt saapuneet -ransisty- heen hékkelin eteen, jonka alkumaali ol; 10 «-vuosikausia ollut rautatien - NOeh peittims.- Ellen nousi eturap-. PusHle da olf: soittaa kelloa, kun op- Aansa haneile: ‘huemautti: “Ei kannata — se ei ole Koskaan SOUnUt “yt Eten alkoi koputtaa, vaan Al- bert tyOnsi oven auki. “Ist ej voi lull ovelle —— Adin on sairas.”’ . Jatkuu,. Rij. tan pudleen Matti aina kadntyi, kun. hestyt, : Kyllé - Riitalle: riemua riitti, kun han-talosta lahti...V'armasti olisi Mat: -. ti aikoja: hanet. kaynyt . kotia hake. . massa, mutta. Rita esti,. Nytk han: tietysti-kielteli. Mattia, miksi he: ~ Muuten.ndin hirvein.kanan seisojsi- Nytkin pa -yllattad heidit. . Inga hiipi-kuin kissa aitoviertii, pu-. helijain luo... Omin korvin ban-tahtot. kuulla heidau puheensa. “Maiti-Kulta, sinun thytvy men- na‘ hakemaan Inga-kotia, Koko ky- la -nauraa- teille’, sanoi. Rijtta, . “Naurakoot! lind -en-mene hake- maaan. Joka svytta suuttuu, hin Jah- jatta leppyy, sanoo isi. Hin on oi- keassa.” “Sinung taytyy. Sind olet niin on- neten, QOlethan Jaihtunutkin, Vaat- tees] Lippuvat pois paahasi. Ja , Kuvle, Matti. Mind lahden pois ta- losta, etten ole nugren- emiuntasi tiel- re “Sinako: pois kotoa! Alahdotenta! Mihin sing Japsiparka menisit In- Ga-saa tottua Kohtelemaan sinug st- carenaan.” — “Siti han ei tee milloinkaan. ATut- ta 4/4 sina minusta hudlehdi! Hoida omat asiasi! Ala myoés isds1a va4ll- ta! Avdene hakemaan Inga! Uskon, etla han olsi jo aikoja sitten tullut kotiin. jos el alisi nlin ylsea.:. Et saa vaatia haneita lukoja. . Matti, mene}. ene minun tahteni!”’ “Sind alet hyva tytto...” Fnempad ei Inga kuullut.. Han-oh iInnoissaan astunut risun padlle. Se rasahti poikkit, Matin Jause mys. ment porkki. Ldantyivat katsomaan ragauttajaa. “Slind paha, missa mainitaan”, sa- noi Riltta ja lahti nauraen, tlehensa. . vii. Han. ef valittanyt Ingan torju- Vista kasista. Hin. otti- omansa ja ver tupaan. | Inga. olf taman jalkeen kuin,stusi ihminen, Han hadri tdissa talon ih- misen tavalla, Itkut ja ruikutukset iiivat. Renenkaan ei tarvinnut hanta passata, lokseen hin huomasi, mi- ten hinen osalleen kuin itsestian jou- tuivat helpoimmat tyGt ja ruoasta parhaat palat. mo Mutta Riitta oli tikkuna Ingan sllmissa. Kun Riitta tui huomesseen, kirkas- tui jokaizen mieli, Jloinen kompzsa- na singahti heti banta vastaan, Han lennatti komman korkoineen takaisin. Anuatarvitseva -huliuili Ruttaa. Ilo- mielin hinta tyGtoveriksi maanitel- tiin; ~Ei banelle ollut. velveliisuus todellinen apu vaikerssakin § toissa. Vaikk’ei hanelle koskaan parhaita palwia tarjottu, huomasi hullukin, etta jokainen oli valmis uhrautumaan hanen idhtensa tarvitlaessa. ‘“Hara- Canhattu, vilkkusilma, kiuru, kar- pasenmuorl', sling nimityksia, foita tytté sai papin antaman nimensa asemesta kuulla. Jos Rittta suvaits! pitid joskus suunsa kiinni, vaivasi koko perhe paataan, miki tyton miel- ta mahtol oikein painaa. Ingalla ol ° muodallinen etusija pojan vatmona. -Riftalla oli iodellinen etusija pienen, ‘iloisen olentonsa tahden. Ja sita el Inga jaksanut nielia. Riitta oli ha- nestii kiero ihminen, joka liptuilien, ‘liukastellen valvoi etujaan. Alaksoi miti maksoi, mutia Inga patti sy- sata Rittan pois tieltaan. Inga etsi. yhteentirmiaykstd. Ritta Runnes Kartkki romahti Nolemmmat juttelijat. ~~... , hentia arvostella, vyytta entista. enemnran. 1 nemista vedeta. valtti niiti, Jos joskus Inga sai sa- nan sijaa, taipui Riitta kuin ruoho myrskyssd, nousten taas Hoisesti tuu- lessa iehumaan, “Meilin Riitta onnii estepelj”’,; ke haisi isintéa emdnnille sihmaa, vilaut- taen.. Niin elettiin, ja tuli sitten.: kevit. Koivut - aukoiyat_. hiirenkorviaan. Ruoho -nousi.. Lipnut palasivat par- vittain, YO oli paennut, Valo ja impd-oltvat Suameen saapuneet... Kevan ..mukana .tuli Savolaisille. .. vieras. Eeva, emannan sisaten.tytar,.. ? Haneha .. ol; leikattp umpisuoli, ja tuli hin vil-. -koksi, :-pariks)-tadin luo.tofpumaan. . Tapahtui thme. : Neiti Eeva léysi . armon Ingan.kasvojen edessi, ja nuo-. rista: naisista tuli tuossa tuckiossa y- - immat. ystavat... Eeya tiesi..kertoa . vlioppilasneiti. Vilpurista. . niin paljon ihmeelisia juttuja kau- pungista. Hanella oli Kuiskittavana kummia kertomuksia nuorista mie- hista, jalden .rakastavan ‘sydiimen . han. oli tahiomattaan, tietamattaan. joutunut murskaamaan,. Oikein teki hyvaa saada olla heista hiukan rau- hassa, Inga. kuunteli -henked pidattien. Thuommoisen tavyoittelun - kohteena hankin off -unelmoinut- voivansa olla, raunioikst, Nyt hinelld taki oli ystiva, joka-ko- meili. silla kukkulalla, minne han ei itse piassyt, Eevasta taas-ei ollut mikdan sen hauskempaa kuin omata - ystava. joka inailun valke silnissa kuunteli hinen kokemuksiaan ja. hiu- lan -kadehtikin banen onnelhsta o- Saahaa, Riittaa ci Eeva sietanyt. Tytto ol rohiennut nauraa. pain -silmia, kun Feva. oli kertonut Hanelle . erdista ihailijastaan, ia siind oli aivan tar-. peeksi svyid ylenkatseeseen. Taval-. linen maalaistytt6é ef saa ylioppias- Kateus ja ihailu ovat ainoat tunteet, mitka saavat ha-. nen sydimessadn likkua. ylioppilas- neitia -kohtaan. Riittaan lujitti Ingan ja Eeevan ysta- “Sang emannalle!” yilyttivat pal- velfiat Riittaa, silla heit& syrjasta kisin harmittivat ne laukkaukset, jo!- iq molemmat nuoret nalset antoivat Rijtan niella, “Wield mita! Olen toki siksi jar- kevi, etten rupea fiitaa rakentamaan, Jos tissa jonkun taytyy vaistya syT- {34n toisen tieltd, on se minun tehta- vi. Ja mina tiedan alna tayttda vel- wollisuuteni”, vastasi RBitta hymyil- len, mutta hymy ej ollut ilomen hy- In. Lauantaina sattui harvinainen ta- paus. Inga lahti Eeva-neidin kans- sq sannaan. Tithian asti han oli kay- nyt yksin saunassa, jos millom kavi, ° yleensi se tapahtui harvoin. Riitta sai maarayksen iulla saunottamaan. Hin totteli. Saunottaminen ei ole hipedllisti hommaa, Mita arvok- kaampi kylpija, sita arvokkaampi pit! caunottajankin olla, Saunassa Eeva naytti Ingalle arpea, joka punaisena Selyasti erosi valkeasta ‘yhosta, Riitta latttchi vesi#, hautel vastoja ja kuunteli kyip#ain juttuga. “Kestiako tuollainen arai vuoden nabkassa, vai haviaakeé se jo ennem- min pois?” kysyi hin yhtakkia viat- tomasti, Feva hymiahti halveksivasta: Kat- co iyhmyytta! “KyJia se koko ian kestaa.” “Val giin. Sitten taisivat Viipurim tahtorit ottaa umpisuoien suun kavtta {alti meidin nuorelta emiinnalta vil- me syksyna”, vastasi Rittta: | Han jahtoi Ingalle huemauttaa, ettel han- Ingan vatkeassa ¥htelnen ylenkatse . Sivu § - SS valTressa. ei Ollut yhtan -ainoaa ar- pea -é] neulannupin kokoista, Inga istui kuin puusta pudonnut - lauteia.: Riitta oli jalieen temman- nut hanen salaisuutensa. “Onke sinultakin umpisuoli leikat- tur” uteli viel Feva kaiken -hyvan lisaksi. Rijtia tirskabti, Mutta. silloin oli Inga; lattialla. Hiin sieppasi kipon . . penkilté, upotti sen kiehuvaan pataarr. Kuulnj kolaus.ja idiskays, “Herra Jumala!.”’ kiljahti Eeva, jo- ka laiskdyksen, kuultuaan vasta ta-. jusi Ingan, tarkojtuksen. Riitalla oli | kuitenkin .. nopeampi,. jarjenjucksu . kuin ytioppilasneidila, ja kiinnipau- kahtava .saunan ovi sai lalle.- “Inga, mika. sinua vaivaa?” Matti kavahtj istumaan sangyn laidalle, kun “Se minua vaivaa, etti piadtit ale . lai patkalla ja talli hetkelia, kumman on poistuttava talosta Ritan iai mi-- mune??? 446, mutta Inga...” “Ej mitaéiin muttia! ‘Johan sina-nyt rupeat. puhtumaan yota suurelligest? kuin Rustaa Vaa- sa, yeitti Matti leikkia. “Hyve! Sitten lahden mini. En- ka tule hakemallakaan takaisin, en- nenkuin Riitta on poissa. Alina en tahdo,. etta sinun rakastajattaresi hyppii minun silmilleni.” Inga aikoi rynndta pois, mutta Matti sai hdnet kiinn. “Sina et lahde minnekaan, ' Inga riuhtot kattian. hellinnvt irti, veti Gan vansaila ka- delldin aviomiest’a korvalle, jotta ku- mahti. latin silmat venyivit vil- rniksi. Sininen suonj kohosi kul--: | maan. Han tarttui Ingaan sylin ja heitti hanet sdnkyyn valrvoin kasi- Varsin, | “Ala liikahda sielta nyt, jos et ha- lua kebvoilista selkasaunaa’, sanoi Matti hiljaa, mutta niin hampait- tenga valistd, ettd nahi kerrankin pa- han veren olevan plenessa miehessa naa llimmdisena. - “Kerran. mind olen Kelvannut 5i- nun hapeasi hantausmaakst, niin palkkioksen; vaadin, etta pysyt sita vartioimassa ja annat Riitan olla rau- hassa, sill han on tuhat kertaa pa- lemoi ihminen kuin sina ja mina.” Taldat olla haneen rakastunut, Loska nein puolustat?”’ ‘“‘Tospa olisinkin hant# rakastanut, niin koko eldémamme olist toisenlai- nen. ,.!” “Kylia minusta eroon paaset, jos Riitta on kerran parempi.” “Sink kestat siell4, missa olet! Varo karkaamasta tai kiusaamasta Ritttaa, silloi ei mikain mahti saa minua vaikenemaan! Afuista se!” Matti oli hirvean nakéinen. Part kertaa Inga. yritti-nousta sangysta, mutta mies tyrkkasi hanet sithen ta- Kaisin kovathourailsesti, “Sind olet raakalainen, moukka. Mina en salli itsedni kohdeltavan kuin lasta’, murist Inga. Matti et ‘attimisist’ valittinyt. Han lukitst oven ja heittaytyi peittoon kaariyty- neen vaimonsa vier¢éen. Kumpikgan ci virkkanut mitédn, vaikka sydin oli, faynnd ja uni ei silmain tullut. Kello nelia koputti vanha emaniz hiljjaz ovelle. Matti kavahtt avaa- maaan. | “Aitt, mitd nyt? Alia itkette?” “Ritta on mennyt?” “Hawi Juoja! Mihin!” “Sortavalan diakonissalaitckselle, 1s vei hiinct dsken junalle.” kuman. huwhtelun,. joka oli ainttu Riitan se-.. Sano ‘het! Sa--. . man katon alle me emime mahdu.” Kun se eb . “4 . t =r" ee ae . a - se 1 - r r ss = rr a . 7 “ ao a ri aed foun ' . r ree. eer by wre de we _ a a ee —_=-= “1 _ — pias ma fo Tn: = _ ‘7 L ae 14 == a . ‘a Pare wo al =e 7 Vo t Or ee eT en . . ie : os a a a Se tl bye Fy a L r oe : Ls F.! ra 3 = J = pet r a per . Ly! . =. . r = a " 7 a ae ae . = = 7 i aya 1 : pal Ate eat a “Mr EE = File ao fretas = *F > - : on Lf f= el ag sree en aa 4 ar -- z r Pall rar ! Corie ead ' vei ft ert rs ee Se F i ‘ ru a art Sas er ar ae. T.3a0 ee ee ete ql Wee oe . ' Sots a Se ee ne ee pee re — _——_ oo aya" ae on -_—= oa ait ee - sat Pos oe 1, bak a . “7. on au wild” » al = ar my . = Ft loa ae =a 1 eh ce es ees at 1) +, i.” 4 Sk) Tt “4 Tr ae yl -e u “re! . km om, . . i ee we =" a vh “a7 “ 4 11,72 nn re oe Se ee CO a4 “ee Toss 1 t a a . we woe na, Pe Oe er tte IE = ral x. berlin ae ool . “h wo L 1 a "to an _ . : emt “1 . ro aT re 7 a! . Al . | en . . .