uU chau Oven tne

_ Kaunolta joka hetki, mutta sita :
eitullut. :
Nain kului viikkoja ja ‘etka

sia ja vain yhden kirjeen han
sai, jossa Kauno kertoi aitinsa
olevan hyvin heikkona sairaana
ja etta isansa ei ole paastanyt
hanta mihinkaan. Sanoi etta al-
tinsa ei kesta enaa kauan, mutta
jos han poistuisi, surisi viela
enempi. Kauno kertoi kuinka on-
neton oli, kuinka elama ei ole
mistaan arvosta kun Mari ei ole
hanen kanssaan. Taman kirjeen
sailytti Mari povellaan. Se oli
ainoa valonpilkku elamassaan.
Hanen onnensa oli mennyt Kau-
non mukana.

Kului nelja kuukautta. Mari ei
voinut odottaa enaan, vaan paat-
ti menna Kaunon luo ja sanoa
miten asiat ovat, etta han on tu-
lossa aidiksi. Ei han jaksanut sita
salaisuutta yksin kantaa. Talossa
sanol menevansa kotiinsa kay-
maan, mutta palaavansa pian.
Laittoi vaatteita vahan nyyttiin
seka ruokaa ja niin lahti Mari
jalkasin matkalle. Kaunon kottin
oli pitka matka. Sinne kulki nyt
Marin matka.

Kahden paivan matkasta vasy-
neena oli han vihdoin perilla.
Eraassa talossa han kysyi Kau-
non kotia. Loydettyaan sen tuli
Mari araksi, silla talo oli mah-
tavin koko seudulla. Kumminkin
han meni verajalle, pani parem-
mat kengat jalkaansa, jotka oli
kulettanut mukanaan, piilotti ka-
velykenkansa puun alle. Pian
naen Kaunon ja silloin on kaik-
ki hyvin, tuumaili Mari. Mutta
han ei uskaltanut. Odotellessaan
siinad. Komeasti huoneen eteen
ajoi Kaunon isa ja hanen seuras-
saan laakari, joten Mari juoksi
puun taakse piiloon. Siella han
pulotteli kunnes sai tilaisuuden
juosta pakoon, nakematta ollen-
kaan Kaunoa. Mutta han aikoi
kirjoittaa Kaunolle kun paasee
takaisin.

Niin laksi Mari kavelemaan
sinne mista oli tullutkin. Hanen
kavelykenkansa jaivat sen puun
juurelle, mutta ei voinut enaa
palata niuta noutamaan kun
muisti ne. Muutaman paivan ku-
luttua han saapui uupuneena ta-
kaisin ja mieli masentuneena
turhasta matkasta. Muutaman
paivaan ei han jaksanut tyohdn,
eika olisi jaksanut veilakaan,
mutta talon emanta tuli ja ajol
lypsylle, tai muuten saa lahtea
talosta.

Tuli kevat, aika kului ja yha
vaikeammaksi tuli olo. Emanta
moitti ja haukkui kun oli sel-
laisessa tilassa. Ei auttanut muu
kuin menna takaisin koyhaan
kotiina aitinsa luo. Kauno ei ol-
lut vastanut Marin kirjeisiin.
Suta Mari ajatteli, etta Kaunon
isa pidattaa ne.

Hanen oli vaikeata mzenna ko-
tiinsa kun tiesi miten niukkaa on
siella toimeentulo. Mutta han
tiesi, ettei aitinsa hanta pois aja,
vaan auttaa.

Ei ehtinyt nuori karjapiika olla
kauan kotonaennenkuin synnytti
tyton. Han karsi kovia tuskia,
silla kuukausia han oli ikavinyt
ja surrut kohtaloaan. Siita joh-
tui, etta lapsi oli hyvin heikko.

-Mutta Mari hoiteli hanta hellas-
ti. Aitinsé auttoi minka jaksoi.
Eivat he voineet hankkia laaka-

rid lapselle, silla se olisi maksa-

nut rahaa.
Mari huomasi

miten 4dAitinsa

Mutta. yalieka heidin - petty:

myksensa olikin hirvea, niin nai-
set alkoivat heti miettia seuraa-
vaa askelta. Neuvonantajiensa ja
oman harkintansa jalkeen he tuli-
vat sithen johtopaatdékseen, etta
asiasta vedotaan Kuninkaalli-
seen Privy Counculiin Lontoo-
seen. “

Samana vuona parlamentin is-
tunnossa Ernest Lapointe ilmoit-
ti, etta hallitus aikoo tehda muu-
toksia perustuslakiin, etta naisia-
kin voidaan nimittaa senaattiin.
Mutta kuten maassa hyvin tie-
dettiin, Quebec. ei tulisi stihen
koskaan suostumaan, eika siita
asiasta sen .enempaa puhuttu-
kaan koko istunnon aikana. Mr
Rowell ja Mr J. Boyd McBride
kehoittivat naisia jatkamaan jut-
tua loppuun asti.

Oikeusministerid Ottawassa
lupasi avustaa naisia jos nama
haluvat vedota Ylioikeuden paa-
toksesta. He laativat kaavak-
keen valmiiksi Privy Counculil-
le esitettavaksi ja ilmoitivat hy-
vaksyvansa Mr Rowellin heidan
asianajajakseen ja maksavansa
hanen palkkansa ja kaikki siita
koituvat kulut. Marraskuun 20
paiva saapuivastaus Canadan oi-
tuttavat harvensivat kayntiaan
heilla kun han oli tullut kotiin.
Syyn han hyvin ymmarsi. Silla
“‘rikos’’, minka han oli tehnyt,
oli anteeksi antamaton. Se oll
ankaraa aikaa Marille.

Han tunsi sanomatonta kai-
pauuta nahda Kaunoa. Han
tunsi, etta Kaunon kanssa olisi
kaiken jaksanut kestaa.

Oli kalunut kaksi kuukautta
kun nuori aiti huomasi, etta lap-
sensa el enaa kauan jaksa elaa
ja pyysi isansa hakemaan 14a-
kana. Laakari sanoi ei enaa voi-
vansa mitaan, apu on jo myo-
haista. Kysyi, miksi ei ennen ol-
tu hanta kutsuttu.

Nain jai nuori aiti toivotonna
lapsensa sairasvuoten aareen.
Han piti sita. koko ajan sylis-
saan, puhellen lapselleen. Ennen
aamua, ennenkuin han ehti kut-
sua toisia, heikko elamanlanka
katkset. Pois mennyt aidilta lapsi.

Jonkun aikaa taman tapauk-
sen jalkeen han sanoi aidilleen
ja toisille hyvasti ja sanoi [al
tevansa uudelleen estimaan tyo-
ta. Ei han voinut samaan taloon
menna, missa oli onnensa pai-
vat viettanyt ja menettanyt. Meni
kaupunkiin etsimaan palvelus-
paikkaa, kun tunsi, etta Kaunon
neuvot olisivat hanelle apuna
kaupunki elamassa.

Ei han kirjoittanut kotiin olin-
paikastaan, silla han tahtoi olla
yksin, kestaa yksin mita eteen
tulee. Kaunis oli karjapiika, vaan
ei sama nainen, joka oli kamaris-
sa toisten tyttdjen kanssa kuis-
kaillut ja haaveillut onnesta ja
elamasta. Moni huomasi hanen
surulliset silmansa.

Han sai palveluspaikan, mutta
ikava tuntuikaupungissa. Han
kaipasi maalaiselamaa ja yha
vain Kaunoa. ;

Kului nain toista vuotta, kun-
nes eraana paivana tapasi An-
nan kadulla. Anna oli ilosta pa-
kahtua nahdessaan Marin. Kai-

kesta he juttelivat. Sitten Anna —
Sanoi, etta Kauno oli tullut ta-
‘kaisin ja etsinyt joka puolelta.

Oli kaynyt Marin kotonakin,

Cianeal ottaa asian kasitelti- oN

vaksi. Albertan maakunta oli ko-
ko mahdillaan asettunut puolus-
tamaan naisten asiaa ja oli ni-
mittanyt Hon. J.F. Lymburnin
avustamaan Mr Rowellia. Ennen
jutun alkua saapui se iloinen uu-
tinen etta Quebecin maakunta
oliluopunutjutun vastustamises-
ta. |

Heinakuun 22 paiva 1929 al-
koi Lontoossa. No. 1 Downing
Street istunto, jossa viisi sisukas-
ta Canadalaista naista vaativat
itse Kunikkaalisen Ylioikeuden
harkitsemaan oliko nainen ‘‘hen-
kil6”’ ja tasavartanen lain edes-
sa. Itse Lordi Kansleri Sankey
oli istuntoa johtamassa ja Viisi
korkea-arvoista tuomaria oli asi-
aa harkitsemassa. Mr Rowell ja
Hon. J.F. Lymburn olivat puo-
lustamassa naisia ja Eugene La-
fleur edustamassa Canadan Yli-
oikeutta. Jutun kasittely kesti
nelja paivaa, jolloin molemmat
puolet toivat esiin kaikki mah-
dolliset seikat siita.

Lokakuun 18 paiva Lordi San-
key saapui antamaan jutusta tuo-
mionsa. Puuteroidussa peruukis-
saan ja upeassa viitassaan han
luki, tayden Kuninkaallisen Yli-
oikeuden lasnaollessa; ‘‘Heidan
Ylhaisyytensa ovat tulleet siihen
johtopaatokseen, etta sana ‘‘Per-

-son’’ (Henkils) tarkottaa molem-

pia sukupuoliaja sen mukaan nal-
set ovat oikeutettuja istumaan
senaatissa, eika oli mitdan estet-
ta heidan nimittamisestaan siihen
virkaan.”’

Mr Rowell ja Hon. J.F. Lym-
burn olivat riemuissaan ja kii-
reesti lahettivat sahkdésanoman
Mrs Murphylle, joka kiireesti il-

moitti siita toisille tovereilleen.

Kun asiasta tuli yleisesti tie-
doksi alkoi tulvia onnitteluja ym-
pari maan, jopa itse silloinen Li-

VUORO-
KESKUSTELUA

— Minkalainen on terveydentila-
ni, tohtori?

— Taysin tyydyttava. Toinen jal-
kanne on tosin hieman pohottynyt,

- mutta se ei minua huoleta.

mutta ei siella tiedett missa Mari
oli. Kauno ei ollut saanut yh-
taan Marin kirjetta eika ollut
aavistanutkaan Marin kohtaloa.
Han oli surrut kovasti, kaivan-
nut kovasti Maria, kertoi Anna.
He olivat luvanneet Kaunolle
auttaa hantéa loytamaan oman
Marinsa. Mutta suta oli kulunut
niin kauan, etta Kauno oli toi-
vottamana poistunut Amerii-
kaan, isansa yllyttaesta, etta siel-
la on monenlaiset mahdollisuu-
det.

Anna huomasi, etta kertoman-
sa kovasti koski Mariin ja katui,
etta oli niin paljon sanonut. Mut-
ta Mari kiitteli ja niin tytot hyvas-
tellen erosivat.

Niin nuorena sai Mari kokea
suurta iloa ja suurta surua. Lie-
nevatko koskaan tavanneet toi-
siaan ei @itini tiennyt kertoa.
Mutta toisin olisi voinut kayda,
jos ei niin nuorena olisi tarvin-
nut lahtea kotoaan ja olisi saa-
nut oppia ja neuvoa 4idiltaan
silloin kun nita eniten olisi tar-

-Vvinnut.

— Eva Violante Pakkala

beraalinen paaministeri W.L.
‘Mackenzie King lahetti heille on-
nittelunsa. Siita oli kulunut 13
vuotta kun nenakas mies Edmon-
tonin oikeustalolla oli sanonut
Mrs Murphylle, ettei nainen oli
““henkild’’. Mr King myéskin il-
moitti, etta jos naiset olisivat vie-
l4 silloinkin havinneet juttunsa
niin han olisi ehdottanut parla-
mentille perustuslain muutosta,
joka olisi antanut heille nama
Oikeudet.

Mrs Murphy ei kuitenkaan ol-
lut ensimmainen nainen joka ni-

mitettiin senaattiin, vaikka han’

olisi sen kunnian parhaiten ah-
sainnut. Sinne tuli 1930 Cairine
Wilson, liberaalien nimittamana.

Joka vierailee Ottawassa par-
Jamenttitalolla, nakee Senaatin

oven paalla noiden viiden naisen

nimet, jotka uskalsivat ryhtya
vaatimaan naisille tasa-arvoi-
suutta lain edessa. Heidan voit-
tonsa ansiosta monet virkapai-
kat ja ammatit aukesivat naisille,
jotka olivat ennen olleet miesten
yksinomaisena etuoikeutena.
Niinpa jo vuona 1940 Montrea-
lin kaupungin peruskirjaa muu-
tettiin niin, etta naiset saivat oi-
keuden tulla valittua kaupungin
valtuustoon ja samana vuona sin-
ne valittiin kolme naista, Miss
Elizabeth Monk, Miss Cathleen
Fisher ja Madama Theodule
Bruneau, jotka kaikki olivat ol-
leet naisten aanioikeuden puoles-
ta taistellessa sen innokkaita toi-
mitsijoita.

Toinenkin taantumuksen muu-
ri murtui kun Quebeccin laki-
miesyhdistys paatti seuraavana
vuona hyvaksya naisia jasenik-
seen ja silloin Miss Elizabeth
Monk ja Madame Suzanne Fi-

_— Sepa se! En minakaan olisi
huolissani, jos kysymyksessa olisi
teidan jalkanne.

: * ok O*

— Paata pakottaa, jalat ovat kipei-
a, lihaksia jaytad, etten tieda mita
oikein tekisinkaan ...

— Vanhuuden oireita, Teilla onjo
ikaakin 76 vuotta. On mahdotonta
olla ikuisesti nuori.

— Kylla mina sen kasitan. Mutta
kun mina suostuisin jaamaan ikui-
sesti vanhaksikin...

Koko vuosi

on toki kansainvalinen nais-
ten vuosi, sita emme unohda.
Tamakin asia on aiheuttanut mo-
nenlaista vipinaaé monenlaisissa
plireissa, Torked on tapa, jolla
eras kaupallinen naistenlehti
kayttaa naisten vuotta mainok-
sissaan. Lehtea tarjotaan naisten
vuoden kunniaksi uudistettuna ja
sitten kerrotaan, etta siind on
enemman kauneutta, enemman
muotia, enemmaéan romanttiikkaa
ja enemmaéan ties mita soopaa.

Kylla siinad on kansainvalisen
naisten vuoden tarkoitus ja mer-
kitys kasitetty aivan vadrin ja
aivan tahallaan. Tuo kaikki

_hOmppa on: yhtena syyna siihen,

etta naisen asema on se mika
on. Kas, kun ei kukaan viela
ole keksinyt panna pystyyn Miss
Kansainvalinen Naistenvuosi-
kilpailua.

Tiistaina heinakuun 1 pnii, 1975

(Hammastukku — UN)

lion olivat sen ensimmaiset nais-
jasenet. Monta muutakin uudis-
tusta saatiin pian taman voiton
jalkeen. Mutta tallaisessa maas-
sa kun Canadassa, jossa Ykonil-
la, North West Territorilla ja
kaikilla kymmenella maakunnal-
la on omat lakinsa ja, jossa yh-
teiskunnalliset ja taloudelliset
olosuhteet poikkeavat suuresti
toisistaan ja ovat mellkein kuin
olisivat eri maita, kaikkiuudis-

_ tuksét ovat tapahtuneet erilailla

ja eri aikoina. Viela nytkin on
paljon. asioita, joihin kaivataan
kipeasti korjauksia, eika naisten
tasa-arvoisuus ole laheskaan
kaikkialla todellisuutta, eten-
kaan tyOmarkkinoilla. Siihen tar-
vitaan, jatkuvaa toimintaa niiden
epakohtien poistamiseksi. Sama
palkka samasta tydsta on maas-
sa laki, mutta kuinka monessa
paikassa sita noudatetaan, halli-
tuksen omissa viroissakaan. On
myoskin viela monta alaa, joka
on naisilta suljettu, kuten papin
viratkin, jossa ei ainakaan voi-
mat tule kysymykseen.

Tassa jutussa on vain pienia
tietoja niista kamppailuista joi-.
ta on kayty naisten oikeuksien
puolesta ja vain muutamia niis-
ta naisista on tassa mainittu jot-
ka ovat olleet siina mukana, mut-:
ta heita kannattamassa on ollut
satoja tuhansia edistysmielisia
naisia ja miehia, joiden avulla on
saatu ne parannukset, joita meil-
la nyt Canadassa on. Ehka tas-
sa on virheitakin mutta tata ei
ole tarkotettukaan viralliseksi
historiaksi, vaikka kaikki siina
onkin osa kansamme historiaa,
etenkin juuri naisten toimin-
nasta.

nineu.
Sdkeita

Mina rakastan kirjaimia
kuten lepoa ja tyota.
Rakastan niita murheiden
aikaan ja silloin,

kun onni on myota.

Niin kuin hyvia ystavia
mina rakastan sanoja viela.
Toivon ettei missaan
milloinkaan niita

pois minulta veida.

‘ * * cs
Viihdyta minua, viilea kuu,
kun on yo ja ei ole unta,
eika hievahda pihlajapuu...
Ripota latvaan sen,
vaalea kuu,
utusi valkeaa lunta.

Lohduta minua, unteni kuu,
ja valaise polkuni kaita!
Puhkeaa kukkaansa
pihlajapuu, ja silloin

my6s mina sinulle, kuu,
kiitoslauluni laitan.

Eha Lattemie
3