rune

Te ee tte gL Ee
ce Pe ar FF .

ee ee Ce cS lh
ee Stated |

= ‘a : Eiki as oa

- “ aL Pe =. “u . " 1 r

ie eee ey eet ae revert rr il Se . meee 1 "
F, _ stent - 47, oly La Le eT i Hie i “oat ac

fh ape ee ee Cae

4
=

"Saat

—_——e
= . aa

dag Ald ie
brs ;

eo re Sn
fem:

ooo
7 OF

. ne 1 - J
. Sr . . = . mT -
: a ee : e*,- Fe at re
Maa abe Robe ee ei te acetens “ara : Ty! etd
mea Pl - : . re oe 4 "2 - -F, ! .
mo 1 7 pr ,

“ae
- oon ol reo ly "oe 7 on So ode ice Ts ha E-7 Be
ee a TSS ae ORD tt fh ME ee . r
tot. ~ a . moe" I ro. m0 re eT tn we cee ee ee a r
. Se eh '... ., pee BD ST ee TEA i
. ee perl _ ws

r

. - .
in

- ” 2

.
. lor.

tal : "1
ore oe be ted ty ee ere a PP a
1

t
. . - : ee - ue hte eee ea a Sy

rae ee ae er i a ie Pee tes ert ie “ . ry wd rey 1 wtb ote ee 's oo . ae Le!
cr ce ce ea te tea we tet eed a ea
a ae ee a eer ee es

er ee ee gage yg ey Cee ee el te BL tel Le 7 . . . .

om. : . . l
. . . ” .

a
2 Be
23 i que an yy

ee ais

7
es Py
oF ot aeer

_ 8 re
oe
mot

ul woo : =
a
ete eT ot

fit

. . .
7 it
ee er)

pots:
i .

. . . Ld
Sle

ay m
Ra ah Re: Sr me.
= a ce a
ee a. Lo. et | r

1

Pe an ee o opty “Le L . ae
re ao Tm ope ee . . : .
ee ee ee i ee oe nt pee

; healta painajaiselta.

“Ly

Siva 19

Jatkoa

Han katsol puuta. . Nyt oli kaikki

so nakyvissa kuin kimmenella. Hinet

valiasi halu sydksyi ylés kuopasta ja

-ryémia puun luo. ‘Han tahtol varmis-—

tua oliko se niin kuin hin ajatteli-
‘Koko hinen elimansa tuntui nyt kau-
Pako etelasti,
matka Chicagoon. Koulu, vuode peit-
toineen ja lakanoineen, kuuma kahvi
keittidssd . . . Sitten asepalvelus, matka
‘hiljaisen valtameren yli, maihinnousy

Pusanissa, kylmyys, . kuorma-auton ti-

rind, kun hejtd kuljetettiin pobjoiseen.
Ja vibdoin: timd humiseva ammunta,
iskut kasvoihin, vaaleaverisen luutnan-
tin kihedt huudot ja hiinen pistoolia
‘piteleva, kitensii: “Seiskid, el askelta-

‘kaan taaksepain, senkin mustat koirat! a
Oliko kaikki niin vai-eiki: ollut mitian? :

‘Ebkipa hiin-olikin yha vield siella, Liz
villessi, Eteli-Carolinassa laiha neeke-
ipoika, joka jucksee huohottaen kesii-
sesta helteesta ja jonka sydin on pa-
kahtua ,... .. # L

— Voi taivas, voi taivas!

Tima jarjen pimentava hiljaisuus,
tama autiomaa hinen ymparillaan. Tun-
tuu kuin aiyot hajoaisivat kappaleiksi,
ei ymmiitrd kuka on, missd on ja miti
tapahtuu. Kunpa Chey Glisi: oikeassa,
jos he tulisivatkin taas, korealaiset, ku-
soittotaiteen, Beethovenin, musiikinys-

tivien ja monen muun malja.
—-. Tuhannet kiitokset  lampimasta

vastaanotosta, sanoi. Zoofilov -‘pyyhkien

liikuttuneina kyyneleitaan.
—— Hyvat usiset ja herrat, huust i itp

ressaari, joka oli jo latkinut melkoisesti _

sisiiinsi. — Juokaamme nyt sen kun-
miaksi, miki on limmittinyt Zoofilovia
paremimin kyin meidin vastaanottom-
me. Kohottakaamme kuuluisan Trupa-
kinia sudennahkaturkin malja!
Zooftloy hyppasi pystyyn olin rajus-

ti, ett® tuolikin kaatui.

- —. Seis! huusi hin. — Mini en jak-
sa enga! “Hakekas tinne tataari! Tuo-
kaa tataari hetil

— Halioo! puhwi Trupakin puhelin-
torvi korvallaan. Onko se Spiridonov-
nae Mit’ kuvluu? ‘Minfille nyt ei
kuulu muuta kuin. huonoa. Tbmisiin
mind olen niin kovin myrtynyt.. Olen
tiissi pohiinut, kannattaako heille teh-
di ylipaansi mitdin hyvaa.- Ajatelkaa-

han, viikko sitten mind annoin sille on- -

nettomalle Zoofiloville sudennahkaturk-
kini, annoin hyvastS svdamestini, mut-
ta han... voitteko kuvitellakaan, mita
han teki? Ei enempaa eike vahempid

kuin myi turkin tataarille ja joi rahat.

paheellisten ystaviensa kanssa .. . Kan-
nattaako timidan jalkeen? Mith? ... .
No niin, ndkemiin.
Trupakin cipusti torven paikowleen

ja asteli murheellisena eteiseen.

=— Mina labden tasta ulos, Palaska.
Ajattelehan. Palaska, miten minun hyva
tydni on palkittu! Se sudennahkaturk-
ki — se on nyt mennvtti kalua. Hyville
teoille ef nykyHiin endd anneta mitdin
arvoa. ‘Thmiset ovat muuttuneet villi-
pedoiksi: |

Tultuaan kadulte ja istuuduttuaan
ajuvin rekeen Trupakin haisteli tugkion
raitista ilmaa ja virkkoi:

— Aikamoinen pakkanen,

_ —WNiin, nipistelee se. |

_-— Koybhan thmisen, jolla ei ole turk-
kia, on nyt ulkona kolkkoa.

'— Aivan oikein, herra. —

—Mutta se, velisenit, pahinta on.
etta thmiset ovat nykvaan muuttunect
villipedoiksi ... ‘Minun tuttavapiiriini
on kuvhmut eras muusikko, ja joka
Aeynnillain hin ruikutti: “ Anna, anna
minulle sudennahkaturkkisi!”  Hiinen
oli naet kytmd, ei hanella ollut muuta
suojaa pakkasta vastaan kuin ohut tak-
kipahanen ... No, mini annoin hi-
nelle turkkini, mutta voitko, veliseni.

— ‘Kuvitella, mita han teki .. . ?

Voi maailman pzhuutta!

STEPHEN GAME:

Musta paholainen —

ten be ovat tulleet aina ennenkin, le-
veind dinettémiing rintamana, aalto
aallon jalkeen, heittiytyen mazhan ja
nousten, nousten ja jalleen painuen J4-
hestyen, lahestyen yha . . - Silloin han

 painaisi poskensa kivaaridiin vasten,

tuntisi kidellian Hipasimen ja kivai-

rinperasta tutisi filleen ainoa kimtea,

kestiva esine koko maailmassa. Jo-
kainen hanen kasvojensa lihas varisi,

jokaista solua hinen aivoissaan sirkr,
hin niki itsensi selvasti milloin taalla

puolimidin tukin kupeelfa, milloin juok-

semassa “hengistyneend. mityHa Lizvit-
tessa, joka on Eteli-Carolinan valtios-

sa. ,
Hianen hampaansa Wivat loukkua.

Veri jyskytti chimovaltimossa kuin va-
sara ja hikivirrat valuivat otsalta. Het-
kisen hinesti tuntui kuin hianen kal-
| Mennyt
tuntui jo havidvan miuistista palaten
vain harvoin unissa’ yhdessa punapais-
ten lintujen kanssa. Tama mennyt oh
jalleen Hisna, t34l4, tissii peloittavassa
Se oli hainessa
” itsessdan, hiinen ahdistavassa rinnas-
srt.
Mutta siind on jotakin, miki toi hel-
potusta.  ‘Hiin niki-kaiken ja ymmiarsi
‘wihdoinkin. Nyt on ryémittiva  kuo-
pasta — fa silloin kaikki muuttuy hy-
viksi . . . Han labti ryémimiin. nelin-
kontin, ensin kyynarpaat, sitten. vatsa,

‘Jonsa repeiisi saumoistaan.

korealaisessa pellossa.

saan. Oh mahdotonta kesthi

sitten jalat, han ryémi. ..
— Lemt

Cheyn, kasi puristui jas hinen

~ Léysin hinet
Kiri. AUNE

ONKO foiveeni fiian suri tid,

ettd ichtcemme Relpaisi lauluni taa? |
failei kelpaa, minkds sille vei,
sen puki kuitentin tion,

Ennen md runoje kirjoittetin,
snuresta onnesia haaveilin.

Surin lapseksi luutin ma itsedin,
nutia sitten haaveeni tayttyi din.

.
Afikas sina. Jos Rerron sen teille,
maditinaile tdten sen ilmoitan.

Std alati olen kiitellinen,

man tuuomaani tata olisin vesindin.

Viins —olin silloin  yésart,

kai siksi tein pddtaksen:

jospa kirjeenvaihtoon uskaliais,
chkd vathtelua, lohtua svddmen saa.

And lehtcén Ratsoin ja kurkistin
kennel kirjeystdvdkseni valitsen,
ja vastaus saapuikin aikanaan,
tadi Riire vasiahan &irjoitiaa.

Ndin jatkui kuukausi, montaéin,
tuo Airjesotamme suloinen.
Siften iid jo tavattiin

ja vittetseen onnchen uskottiin.

Lopuksi &ivt sitlen niin,

ella duliasepdn liikkeeseen asteltiin.

Nyt RaAle tuo Rertoo vain,

eit’ uskea voi onnehen suurem paar.
*

Astti nyt etcem pulma nioinen,

$¢ olf &uliani karvatur kz,

Maa nyt silfe tekisin,

‘SH inumin vot sekd paivds.

Haton’s-yatio_on aika velt,

se retkatsi Auoleni suuren tdmgn.
On sic karstoja, heritsimid, 7
seka ru&keja, jalan poljetiavia.

Nyt keritsen ukkini karvaturkins,

farstaen villoisia Aiclosia,

joisia &chraan lankaa rullittain,

kudon sukkia, kdsineid ja buseroita
fam potsia.

Lauantaina, maaliskunn 14 paivanad, 1953

-yottemans levaten.

jatkansa ympdrille. Chey yritti vetaa
hanet takaisin kucppaan. Lem. tahtoi

chuutaa, syyt#i . kaikkein. hiijyfmmat

haukkumasanat teverinsa niskaan. Mut- -

ta hiinen danens’ ei totellut hinta koko .

hiinen olemuksensa oli keskittynyt yh-
teen ainoaan ponnistukseen: piasta ylés
kuopasta, pdasti pois-Cheyn luota tasta
kauheasta hiljaisuudesta.

Pelko kymmenkertaistt Chey voi-
aa yksto

kuoppaan ja silloin tapahtuisi jotakin-

hirveati kunhan vain harmaat ihmis-

aallot - valkaisivat “alleen vyorya puron |

takaa.
~ilem potkaisi kaikin voimin toveri-
aan: tunsi, miten raskas korko painut
Cheyn vatsaan. Kadet, jotka olivat
kuumeisesti
kaansa, herpautuivat.

palaneitten pensaitten lomitse. ‘Han
ryémi rajahdyskuoppien, romukasojen
ja terdssirpaleitten keskell2. Han pai-

nautui maata vasten, hanen silmiansa -

naikivat vain kylmin paljaar, kama-
ran, hinen korvissaan jyskytti valtimo.

Puukin olt hiiliynyt niinkuin kaikki
qmuukin ympirilli. Mustana ja elot-
tomana runkona se ndytti sunnaitta-
malta taivasta kannattavalta pylvaal-

ti Lemist& kun hin ryémi sen juurelle.-
Oksasta roikkuva esine muistutti . nyt

vielakin .enemmian sikkid, mutta tuosta ..

 sakisté pistivat-esiin falat..

Lem’. Kimbley” makasi ‘hetken her-
Kaikel tuotui nyt
hyvin yksinkertaiselta — sekin, etta
hin’ makasi puun Juurella ja etter hi-
nen tarvinnut muuta kuin nousta ja
katsoa. (Mutta han virvytteli aivankuin
jotakin odotellen.. “Mitdin erikoista ei

tapahtunut, vain kevyt aamutuuli kos-

ketti puuta ja oksasta riippuva’ esine
liikahti yhtakkia,; Lem sapsahti, han
muisti jostain syysta, etta oli jaitinyt
kuoppaan kivdirins# ja niinollen hinen.
ainoana aseenaan oli nyt vyisté riippu-
va veitsi. ‘Hin nousi hitaasti polvil-
leen. ‘Nyt han niki pitkit ruumiista
roikkuvat vaateriekaleet, harmaat: rie-
Raleet, jotka olivat kenties aikaisemmin
olleet valkoiset. -Rasyja, vain rtisyji.

Niin hanhan oh nahnyt ne jo ei-

tg

=

ices Th

*  * VANCOUVERIN KULLERVOJEN *
ARVOKAS OHJ ELMAI TAMA

CLINTON.

Vutte tahan tilaisuuteen,

RAVINTOLALIPPU 75c

+ PTNGO EOLA HLH VACANT ODOR UCL

Faunis kiitos sukulaiset ia ystivat
Alpo Sileenille, mrs. Elno .Laineelle

cuanrulte, jotka jouduitte niin ahkerana touhuamaan kahvinkeitoss

USA.
Ejitos kauniistsa ka litte keranP’ :
hvipdydista ja rahalahjasta jonka o avast Tot

tarrautuneet banen jal- —
‘Hin oll vapaa.
Lem Kimbley ryémi pellon potkki, —

TNE

fenkin, “Vain. hanen Oiat
vat Suistaneet hanet
minka hiin oli jo kauan —
‘fa. nyt han seisoj ni Wilk |
"Sareliy’ koreéalaisten nihde,’ «. i.
maan olf ymparilli paljon. 2 Va
kin be. avaavat banti ti ot ty
ta bSnest®.se oli yhden
-asia olf, ett hanen voles pg
tuivat, ett hinen pilins’ s
ta tassi riippui vain —_-
realainen, joka ei hints ta, ta i
', ‘Han ponnistautui :
raintyi askeleen ee ‘
sof vainajaa suoraa kasvoihi )
puoliksi ivallisena puoliks:
mittéminid~ Han ei tuntenut vi th
14 kuollutta ruumista kob
ollut vahalla: tehda binet =
yoni; hiin - tunsi. jotain sama
ta’ kuin Japsi, joka vakuuitauige
ettd nanlassa triippuva lakane ej de
k##n harhaniky, vaan tutty }
:Jakana, .. “s

Lem pudisteli itseaan, olkaig x :
lonsa ja astui askeleen etgenns:

olf nyt: niin l@helli hiriettyi, itt
min jalat hipaisivat hanti. Fina
_si‘katensd koskettaen riekaleit, in
ti peittaa nilla mustuneita atpia,j 7
nakyivat kuolleen jaloissa. 3
“ Whtakkia inet valtas hala 9
Fuosta tiehensd aivan samoin ‘in

neekeripoika Lizvillen kaupungigg
14-Carolinassa, juosta taakseen by
matta, niin kKauan kuin jalat ie
Hanen jatkojensa lihakset jinityig
hin olf jo valmis Suorittanaan
miisen: hypyn..-

— Voi taivas!. piisi. yh i

rintansa; syvyydesti.

‘Han tiesi, ettd jos hin tahve'
semaan, niin se ei lopu koskaao §
ihminet: voi juosta silla tavalla, i
han hanerr joskus pysabtya,

Taivaalla jyrisivit jalleen pom
neet; ne palasivat pommituksa a
tettuaan takaisin tukikohtiinsa ed
Nyt hin ei endd uskaltanut bel
katsettaan, Hin labestyi varow
puuta, kosketti kuollutta, balk
puunkuorta ja nuuhkaist nalanest
rya.. Sitten hin alkoi varovaistl
vuta runkoa pitkin, tuuma u
~oksaa kohden; josta oli tehty. uy

—

1

Piastyiiin oksalle han istuutui sq

‘tautur narua kohti. |
Nyt han naki mustat, sora
set kuolleen paassa. ianen avd

r

HAALILLA

2605 EAST PENDER STREET, VANCOUVER, BRITISH COLUMBIA. :

Sunnuntaina, maaliskuun. 22 paivand, kello 7.30 ial

'Monipuolinen ja hyvi ohjelma iauluja, Hanurisooloja ou
esityksia, kaksi hauskaa kuvaelmaa y.m. 3

Mielenkiintoista, ette varmastikaan tule katumaan kun st

a * renver

4

ee
on

KI TOS -

slith tosiyllityksesti, jonka oe
Meille taytiiessimme 50 vuotta. Kiitos tamiin yllatyksen jarjes

ceka pee:

ja tyttareliemme Einille s5¢%s ner

kaikille osanottajilie, niilekin jotka civat voineet Saapua, mutta

Toponsa littnaan.

Ostimme jo muiston, joka sailyy ja on aina muishuttamassa ystavyydess

~ Teita kaikkia yst&vallisestt. Etitthen,

LYDIA JA EINO KORPELA ota
| ‘Kaministiquia. "4

™~

pti heikko ajah
iat ole kihar:
ofi tuuheat m
4 myos roiki
a, etelii- Carol

eh " Kimbley .
jt oli terava Ja

nopealla Hikk
1 ymparilta,

» ja by ppasi al
nahtaneen Ful
ues makasi
yneena. “Turi
molemmin put
ainer facies!
een mukavarny
;gukaista tar
1 kiyden, sil
i olisivat RMN
rinnalla. MZ
solmut eivat @
Lem otti pitka
a ja levitfi Sen
hartemen ja

+ milter kokoni
oy rinnan, vat
amatta.

sm Kimbley la
, ikaivol esille
ikgide. “¥hiak
a kummaltakin
i siestad Ko
hin sammutti
b nousi ylos ja
in sinne, mihin

utta kivaarl o
aad siti ketua
Mutta silla p:
hdyskuoppa,
iista SaVUS.

n, istuutui, kie
H parilte ja las
~ Jestain kauk
ranleaverisen lu
“Pysykiid paik
set!” Lem ei
n--Ensin hin
danekkaammet

mutt kovemir

man hants: wal
a Sellaisena, 13
vangiks!.
ka viel sa
ul ole kett
ttu-tedeliakin
mainen kuin
tin Barriessa
im kaksi ajok
A -jai-oli heikh
pst Jaiktin.-ja hy
juntapoliisi R: