Kun puhetta riittdad
siitd hyvdd kuulijaa
kiittad.

Kunniaa sitten kuka
niittad.,

Viisastelut sindnsd
itsekukin mindnsa.,
Kivasti tuo aika
muultuu,

Mieltda jo tuo nuoruus
puuttuu.

Nuorenahan onnemme
tilalle ovat tulleet he.
Hehdn ennen aikanamme
niinkuin muinoin ;
lapsenamme.

Verrata joshan voisko
kerrata muistia soisko.
Tosissaan se turhaa on,
lisdiks vissiin sopimaton.

Aikakos se mukaan viekin
muistoiks viela sivuilt
Liekin.
Lehdetkin arvoa kantaa
jos kirjoituksen lukea
maittad.
— Sagittarius

Arvasi itse

—- Kuka sinulle on sanonut,
etta mina olen hullu?

—  Eihan sita kukaan ole
sanonut, itse mina sen arvasin.

Miksei meissa
ole solidaarisuutta?

Kun maidon, voin ja lihan hin-
taa korotetaan, me tietysti pur-
naamme. Silloin meille sano-
taan, etta pitad olla soladaari-
nen pienviljelijdita maidontuot-
tajia lihantuottajia kohtaan,
heidankin on saatava kohtuulli-

nen korvaus tyostaan. Mutta

kun sitten kuuntelee naitten
pienviljelijoitten omia_ ker-
tomuksia, huomaa etteivat he
juuri lainkaan hyddy naista hin-
nankorotuksista. Meijerit ja
teurastamot lohkaisevat
korotuksista leyjonanosan, vero-
tus haukkaa liséa, ja loppujen
lopuksi pientuottajat joutuvat
itse ostamaan ruokatarvik-
keensa korotetuilla hinnoilla.
Kun kahvin hinta kohoaa ja
kansanelakelainen siita murisee,
hanelle sanotaan, etté pitdd olla
solidaarinen Afrikan koyhia
kahvinviljelijoita kohtaan. Etta
jokaisessa kahvikupissamme
maksamme heille lisaa elintasoa
ja koulutusta. Kuitenkin suuren
kahvintuottajamaan Tansinian
presidentti Julius Nyerere vii-
meksi viime syksyna kertoi tele-
visiossamme, ettei afrikkalainen
kahvinviljelya hyody meidan
hinnankorotuksistamme. Val-
koisten hallitsemat kansain-
valiset kauppaliittot ovat
laatineet hintaja_ tullipolitiikan
niin ovelasti, etta jos afrik-
kalainen koneistaa kahvinviljel-
miaan ja tuottaa enemman,
putoaa kahvin hinta maailman-
markkinoilla. Mutta kuluttajille
se el putoa. ,
Uskon, etté tydllaan elavat
ihmiset olisivat solidaarisia
toisilleen, jos ensin saataisiin
poistetuksi ne saalistavat vali-
kadet, jotka katkaisevat soli-
daariisuuden ketjun. |
(Lainaus UN:n Hammastikku-
palstalta 6/73)

Sen tapauksen muistan
pienempia yksityiskohtia
myoten. Ei siksi etta minulla
olisi mikéan niin ihmeellinen
muisti, vaan siksi etta .

Silloin oli syksy, ihana vuo-
denaika. On ihmisia jotka
nakevat syksyssa vain harmaan
taivaan, puuskittain puhaltavan
tuulen ja sateen, aamusta iltaan
lotisevan sateen. Onhan sita’ sel-
laistakin ja on melko usein,
mutta minun mielestani syksy on
vallan muuta. Sanoohan runoili
jakin, etta aina syksyn tullen han
heraa eloon. Nain ollen toisille
syksy on lakastumisen, toisille
uuden elaman aikaa.

Alanpa vaikka siita, etta sina
iltana onni hymyili minulle.
Tyon jalkeen pistaydyin par-
turissa eika ollut mitaan jonoa.
Kun olin leikkauttanut hiukseni
ja tulin ulos, niin ensinnakin
panin merkille, ettei siella
satanutkaan, vaikka sadetta oli
lupailtu aamusta alkaen ja
toisiksi nain heti taksin vihrean
valon.

Pysaytin auton ja sanoin osoit-
teen. Kuljettaja virkkoi anteek-
sipyytavasti hymyillen:

— Voin vieda tiedat vain silla
ehdolla, etta tiedatte miten sinne
ajetaan.

— Mina kylla tiedan, julistin.

— Ei sitten muuta kuin menna
huristetaan. Olen vasta hiljattain
ryhtynyt taksinkuljettajaksi
enka ole oikein perilla kaikista
kaupungin kolkista. Minkas
mahtaa kun on viela niin nuori,
sanol kuljettaja hymyillen.

Ajoimme rantakatua, kaan-
nyimme Komsomolin kadulle, ja
silloin mina nain hanet.

Hancila oli yllaan vaalea
sadetakki, joka oli tiukattu
kirealle vyotarolta. Toisessa
kadessa oli punottu kasilaukku
ja toisessa sateenvarjo. Han
seisoil pysakilla ja odotti bussia.

Sain tietaa myohemmin, etta
han nimensa on Marina.

— Luovitaanpas tuonne
katukaytavan vierelle, sanoin
kuljettajalle.

Me pysahdyimme ja mina
tyOnsin paani ulos taksin ik-
kunasta.

Marinan lisaksi pysakilla
seisoi nuoripari. Suta naytti ole-
van samantekevaa tuleeko bussi
vai ei. He eivat nahneet muuta
kuin toisensa. Siella seisoskeli
myos jokin arvokkaan nakoinen
herrasmies. Han hyraili hiljak-
seen jotakin savelta, nautti rait-
tiista ilmasta eika myoskaan
nakynyt pitavan kiiretta.

Mutta Marinan koko olemus
ilmensi adrimmaistaé karsimat-
tomyytta.

Tuijotin haneen
hievahtamatta ja lopulta sain
odotuksestani palkinnon: tyttd
katsahti minuun. Mutta niin
kalsea ja valinpitamaton tuo sil-
mays oli, etta tunsin saavani
kylman ryOpyn niskaani. Olisi-
han hanen pitanyt vaikka
ihmetella, etta miksi auto oll!
yhtakkia siihen pysahtynyt ja
mita tuo nuorimies ahmi hanta
silmillaan. Mutta han ei ihmetel-
lyt eika ollut koko asiasta kiin-
nostunut.

Tytto seisoi ja tahyili ymparil-
leen, mutta ei suvainnut enem-
paa edes vilkaista minuun.

Silloin paatin saada hanet
kiinnittamaan minuunkin
huomiota..

— Miten monta_ kertaa
sanomalehdissa on kirjoitettu,
etta talla linjalla on liian pitkat
bussinvalit, huomautin.

Rakastunut pari ei Kallistanut
korvaansakaan, arvokkaan
nakdisen herrasmiehen hyraily
katkesi vain silmanrapaykseksi,
Marina hymahti ivallisesti. Ja
oikein tekikin. Kannattiko to-
siaankaanvalittaa siita, etta jokin
hupsu istui autossa ja arvosteli
erillisia epakohtia elamassam-
me.

— Teilla on varmaan kiire,
sanoin. — Tehkaa hyvin ja. tul-
kaa autoon, volmme vieda teidat
perille.

Tytto empi jonkin aikaa ja vil-
kaisi kelloonsa.

— Taidan tosiaan tulla, han
sanol vihdoin valinpitamat-
tomalla aanella, ilman mitaan
innostusta.

Jonkin aikaa ajoimme aaneti.
Mina istuin kuljettajan vierella ja
tytto takana. Olin ihastunut ha-
neen heti ja thastus sen kuin
kasvoi kasvamistaan, vaikka
tyton omahyvdisesta kaytdk-
sesta paatellen mina kiinnostin
hanta yhta paljon kuin viimetal-
vinen lumi.

— Tehdaan silla tavalla, etta
viemme ensin tiedat perille ja sit-
ten minut, ehdotin.

— Ei, ei, vaitti tytto kaan-

-tamatta edes paataan minuun

pain, — ensin te ja sitten mina.

.— Mutta teillahan on kiire,
sanoin iloiten etta oli loydetty
puheenaihe. — Minulla ei ole
minnekaan hoppua ...

Tytto ei vastanut. Ja silloin
virkoin, ettei vain paussi paasisi
pitkittymaan:

— Tana vuonna on ithmeen
ihana syyskuu, eiko olekin?

— Kylla, tytto myonsi. —
Kultainen syksy.

Olimme taas aanett.

— Olkoon sitten, yritan olla
mieliksenne, sanoin.

— Milla tavalla?

— Mina ajan ensin
maarapaikkaan ja sitten te.

— Se sopii minulle paremmin,
tytto sanol.

— Luonnollisesti, mina sen
kasitan. Saattaahan kayda niin
etta kun ajatte kotinne eteen
jonkun tuntemattoman michen
kanssa samassa autossa ja siella
on odottamassa aviopuoliso,
niin siita syntyy myrsky ...

Tytto hymyili, mutta miltei
vitteellisesti, pelkastaan silmil-
laan.

— Tuo on kovin nalivi temp-
pu, han sanoi. — Tuntuu vahan
epamukavalta kysya suoraan:
oletteko naimisissa? Parempi on
kysya vaikka etta eiko se sat-
tumalta olekin tied&n avio-
puolisonne, joka on tyossa
rakennustaidehallinnossa.

Katsotaan sitten etta mina
olenkin juuri niin kysynyt. Mitas
te vastaisitte?

Tytt6 hymyili, nyt jo av-
oimesti ja hyvaksyvasti.

— Mina vastaan etta ei.

— Ja mita se merkitsee?

— Sina on kaksi mahdol-
lisuutta. Joko han tyoskentelee
muualla...

— Tai?

—- Tai.mina en ole naimisissa.

Olimme taas aaneti. Katsoin
syrjasilmalla kuljettajaan. Han
teki tyotaan, ohjasi autoa, mutta
kasvonilmeista voi paatella
hanen kuuntelevan kiinnos-
tuneena keskusteluamme.

— Nyt suoraan ja sitten en-
simmaisesta kulmasta vasem-
malle, selitin kuljettajalle. —
siella naette ison uuden talon.

Volga pysahtyi talon portille.

— Perilla ollaan, sanoin ja
ojensin maksun kuljettajalle.

— Te olette perilla, mutta
mina en viela, Marina tasmensi.

Mutta mina avasin jo
takaoven.

-—- Auto ei mene kauemmas
niin etta tehkaa hyvin.

Tytto ei hievahtanutkaan.

— Onko tama tiedan mieles-
tanne onnistunutta leikinlaskua?

—- Autoon tuli odottamatta
jokin vika, selitin. — Toveri kul-
jettaja, eikds se niin kaynyt, etta
tiedan uusi autonne meni rikki?

Kuljettaja hymyili. Han katsoi
minua ja Marinaa ja levitti sur-
kean nakOisena kasiaan.

— Rikki meni. Ei kai auta
muuta kuin romuttaa.

— Sina sen nyt kuulitte.

Kuljettaja odotti. Han nakyi
olevan utelias tietamaan, miten
kaikki paattyisi.

— Pyydan ettette ihmettelisi
etteka olisi vihainen, sanoin. —
Mina tietenkin kasitan, etta
olemme viela niin vahan tuttuja.
Teista tuntuu ehkai hassulta,
mutta minun tekee kauheasti
mieli kutsua tiedat meille! ...

. Marina pudisti paataan.

— Voi alkaa toki kieltaytyko.
Meidan perheessa on tandan
juhla ja olen varma, etta teilla
tulee olemaan hauskaa.

Tytto katsoi minua pitkaan ja
tuli autosta ulos.

— Mina voin siis menna? kul-
jettaja kysyl.

— Kylla kiitos.

Kuljettaja ajoi pois, ap-—

rikoiden uteliaana, mita viela
tapahtuisi. Han oli niin kovin
nuori, — niin kuin olimme me-
kin.

— Omituista ettaé kaikki kavi
nain, Marina sanoi. — Mina
kiirehdin kotiin, meille odote-
taan tanaan vieraita, ja nyt tuli
tallainen mieluissa yllatys....

Kun  olimme  nousseet
kahdeksanteen kerrokseen, han
katsol minuun kiinnostuneena.

— Paljon kiitoksia kutsusta.

Menimme asuntoon.

— Kaikki oli aivan kuin sil-
loin, Marina sanoi hiljaa. |

— Ei silti aivan. Sina iltana
satoi, virkoin.

— Niin, silloin oli sade. Ja sil-
loin me_emme olleet viela
naimisissa.

Marina hymyili, nykaisi minua
korvannipukasta ja juoksi keit-
tidon.

Oli jaanyt enaa niin kovin
vahan aikaa. Vieraat olivat
luvanneet tulla kello yhdeksalta.

— Suom. Tyyne Perttu

Liisa: — Kalle on aivan hulluna mi-
nuun!

Leena; — Kalle oli hullu jo ennen-
kuin tapasittekaan.

sBastaste sore ateagerteakeoteofeofeate fee fete feats oleate oe
Uutta kuului

Eras tilanomistaja palasi pit-
kalta matkalta. Palvelija oli
asemalla vastassa.

—~ Mitas uutta kotiin kuuluu?

— Eipa mitaan erikoista.
Teidan lemmikkikoiranne vain
kuoli.

— Mika sille tuli? —

— Soi liikaa paistunutta
hevosenlihaa.

— Mista ihmeesta se sita sai?

—  Loysi palaneen tallin
raunioista.

— Minka takia talli paloi?

— Syttyi palavasta kartanos-
ta.

— Mita? Onko kartanokin
palanut? Miten se tapahtui?

— Anoppinne hautajaisissa
putosi palava kynttila lattialle.

— Onko vaimoni aiti kuollut?
Milloin? :

— Heti kun sai tietaa tyt-
tarensa karanneen toisen miehen
kanssa.

i * *K

Viisastelua

— Kaikki talonpojat ovat
tyhmia! eras paroni kiivasteli
kerran rengilleen.

— Mutta kaikki tyhmat eivat
ole talonpoikia, renki vastasi.

* Ss *K

— Mika sinun pojastasi tulee

!

kun han lopettaan yliopiston,
pastori kysyi talonpojalta.

— Jos paa kestaa hanesta
tulee lakimies, ellei kesta saa
jaada vaikkapa pastoriksi.

* * *

Isanta pakeni vaimoaan
poydan alle. Naapuri poikkesi
taloon ja rupesi ihmettelemaan:

— Missa sina ystavani istut?

— Olen isanta talossani ja
istun missa haluan! oS

Ma ilmamiehen ripitdn,
Kiinni saatua kai kepitdan,
Han sadetta on luvannut,
Ei piskon-pisaraa antanut!

Lehmat niityilld laihtuvat,
Ruohon tuoreudet haihtuvat;
Heindd ei tuu laittaa latoon ...
Farmit joutuu perikatoon.

Koivuista jo lehdet lensi,
Rumaks kuivuus poltti ensin;
Perunoita ei renkad nostaa,
Tdstd puoleen tdytyy ostaa.

Porkkanatkin tukehtuivat,
Hellesddlld pellot kuivat;
Kukat kuihtui, kosteus puuttui,
Kotikummut karuks muuttut.

Milloin loppuu tama pouta?
Pianhan alkaa talven routa;
Kuinkas routii kuiva tuhka?
Mikds seuraus meita uhkaa?

Ilma-miestd vaihtaa pitda,
Muuten ei tuu yhtadn mitddn!
Kukahan me sinne pantais?
Joku joka sateen antais?

Uuno Kaksonen

13