RR ’ xy Re x. bs. bt 4 a 1 3 Xa %, % my i as ie, oS Ag . % - E1k6 voitaisi ajatella, etta minulla on joku, jolle aion tasta lahtien olla uskollinen? Seija savahti. Poskille le- hahti puna. Hanen katensa o- jentautui nopeasti poydalla ole- vaa kirjekuorta kohden jota han tuon tuostakin oli silmaillyt. - Hank6? kysyi han sitten. - Greta Berg? Aarno nyokkasi. Olkoon niin, vaikkei han nykyisin ollut varma edes siita, rakastiko Greta vai ei, Oli iltoja, joina han kaipasi kithkeasti Gretaa luok- Seen, seuraava paiva Ssaattol taas tuoda pdainvastaisen tun- teen, Padasia vain, etta Seija us- koi kuulemansa. Uskoi, ettei han Gretan tahden endaa tullut Lahdenmaahan. Seija nousi ja meni eteiseen, Hanen kasvonsa olivat kalpeat ja hanen katensa vapisivat, kun han napitti paallystakkiaan. Aarno katkseli hanen |/ah- t6aan vaieten. Ei ollut mitaan Sanomista. Seyan kaynti oll erehdys jota ei olisi pitanyt ta- pahtua, Heidan suhteensa ke- hittymiselle ei ollut mitaan e- dellytyksia, Se vahakin, mita ehka kerran oli ollut, oli lo- pussa. Ja he molemmat tiesivat sen. Se koski hanen ylpeyteensa, miettt Aarno katsellessaan Seijan jalkeen. - Han ei voi ymmartaa, etta hanet voidaan torjua... Mutta nain ajatellessaan Aarno erehtyi. Oli totta, ettei Seija hanta rakastanut - tytt6 tunsi olevansa kykenematon rakastamaan e- naa ketéan - mutta loukatusta ylpeydesta ecivat talla kertaa johtuneet kasvojen kalpeus ja varahtelevat huulet. H4n oli turvautunut tana il- tana keinoon, joka hanen nak6o- plirisséan oli viimeisend, ja se oli pettanyt. Eika Seija tiennyt, mita voisi tehda taman jalkeen. 14. luku. Sind iltana olivat palaneet revontulet, joiden veroisia ei ennen muistettu nahdyn. Keskitaivaan pyorryttavas- sa kupolissa loimotti liekin- punainen keha, joka lahetti ym- parilleen kirjavahameisen re- vontulitytt6jen saaton. Lahdenmaa ole revontulet huomannut ulkosalla myohaan illalla pistaytyessaan ja kehot- tanut talon naisvakeakin niita ihailemaan, Niinpa Seijakin meni huo- neeseensa, sammutti valot, siirsi pienen nojatuolinsa ikku- nan aareen ja katseli taivaalle. Siind revontulien roihua katsellessa han muisti mum- monsa sanat: Kirkkaat revon- tulet tietav at suuria tapahtumia. Pahoja tapahtumia... Pahoja tapahtumia, ajatteli Seiyja itsekseen ja kéansi kat- seensa pois taivaan varileikista. H4n painoi pdansa kasivartensa suojaan ja viipyi siind kauan mietteissaan, 10 -e@] enaa Kir. E. Kaltio my a oe 8 v ] B ey By j % x int ay B v i ¢ Fy he ai Ry ay L BY a oa 4 : BSS 2% se ‘ ¢ = s Pe } es Se Ss 2 y 3 } : : : .s Boe ‘ & S: Sy j 2 : < & L 2 4 hee + e. x 3 xa f x x. be By a BS ‘ RS j = 2 : ex a ae ys % Be i x ' & BS Mh Bs eS | a | ea . Bs \ = A & 4 im re ae cs ee 2 , a : 3 ‘5 BS 4 , Ey Bs i aS ¢ 5 $ "4 * a - ei i as Hanella oli nykyisin niin kummallinen olo. Oli, kuin han itsedan _—_ tuntisi. Yht'akkia han saattoi herata kuin unesta tajuamaan olevansa turvallisessa kodissaan, eika siind nimettOmassd, oudossa maailmassa, johon mielikuvat hanet nykysin veivat, Mika minua vaivaa? ajatteli han itselleen karsimattOmana. Miksi kaikki ei ole kuten ennen? Kaikkihan voisi olla ativan sa- moin, Istuessaan nyt pimeassa huoneessaan han oli jallecn ker- ran iloinen siita, ettel kukaan - Aarnoa lukuunottamatta - tien- nyt mitaan hanesta ja Markus- ta. Han oli selvinnyt asiasta pelkalla saikahdyksella ja tar- kemmin ajatellen se oli hanesta jopa luonnollista. Seija Lah- denmaalle ei voinut koskaan tapahtua sellaista, joka jarkyt- taisi hanen turvallisen maail- mansa pois raiteiltaan. Eika kaikki sittenkaan ollut kuten ennen. Oliko han sairas? Se ajatus oli viime paivina ka- vaissyt usein mielessa. Tuntul pahalta ja tukahduttavalta, vaikka mitaan paikkaa ei sar- kenytkaan. Ehka oli aika... Ja silloin hanen tajuntaan- sa alkoi hiipia mahdollisuus, kauhistuttava mahdollisuus. Milloin hanella olivat vil- meksi vaikeat paivansa olleet? Eik6 siita ollut jo kauan, lian kauan ~ aivan liian kauan’? Akkia, kuin salamana iski hanen mieleensd varma tieto suta, miten hanen laitansa oli, Han nousi hitaasti, meni ikku- nan dareen ja tuyotti ajatuk- settomasti ulos, - Revontulet tietavat pahoja tapahtumia, sanoi han puoli- daneen. Hanelle oli tapahtunut pa- hin kaikesta mahdollisesta. Han, Seija Lahdenmaa, saisi lapsen - lapsen, jonka isa oli itsemurhan tehnyt murhamies. Kauhu puristi rautaisella : ; ; : BB é % < Ps. ¥ Pos : mr aN My a RS BY = x & 3 ye : mm, BS [ on ES F i : 2 * =: BS y x é 4 a. Be : i's: me OR he g S 7 we ee OF 3 Py 3 Be c a ¢ mg $ Sd ae F s * : 3 : a4 otteella hanen sydantaan ja han hataantyi vha enemman, Miksi tama mahdollisuus ei ollut ai- kaisemmin juolahtanut hanen mieleensa? Kuinka pitkalla uu- den elaman kehittyminen oli? Seiia laski kuumeisesti pai- vid ja viikkoja, muisteli inhoten tapahtumia niittypirtilla, het- kid, jotka olivat olleet taynna kihkoa. Han ritsuutul ja meni vuo- teeseensa saadakseen olla rau- hassa. Ei ehka sittenkaan ollut viela myohaista pelastaa mita pelastettavissa oli - pelastaa ylpeys kolaukselta, joka oli ai- van llian suuri hanen kannetta- vakseen. Seyjan mielessa alkoi keh- keytya suunnitelma, johon han tarttul innokkaasti ja kehitteli sen valmiiksi yksityiskohtia myoten. Aarno... Hanen taytyi saada kiedo- tuks! Aarno pauloithinsa, mak- sol mita maksoi, Se oli ainoa mahdollisuus, eika han nyt Saanut epdonnistua. Mies et enaa rakastuisi haneen - sen Seija ymmarsi - Aarno tiesi hanestd lian paljon, mutta ha- nen olisi saatava jarjestymaan edes yksi ainoa hetki, jona mic- hen itsehillinta pettaisi ja han tahtoisi saada Seijan omakseen naisena. Jos se tapahtuisi, olisi help- poa saada Aarno menemdan naimisiin kanssaan, Lapsi saisi Aarnon nimen, se ei syntyisi isatto6mana eika kukaan voisi aavistaakaan sen oikeaa isda. Tietysti Aarno lapsen syn- tyman aikoihin paasisi selville siita, ettei lapsi mitenkaan voisi olla hanen, mutta e1 han sita kenellekaan kertoisi. Kukapa mies haluasi toisten tietavan hanen olleen narri, joka ott vai- mokseen toisen miehen lasta odottaneen naisen, Luultavasti seurauksena o- lisi avioero, mutta se ei Seyaa surettaisi. Tuhat kertaa mie- luummin han kuulisi itsestaan kuin lutkan nimea. Mutta kaiken oli tapahdut- tava pian, hyvin pian. Ei ollut aikaa tuhlattavaksi. Seija hy- pahti ilosta kuullessaan Aarnon Aanen salista jo seuraavana paivana, Nopeasti han vaihtoi pukua, siveli punaa huuliinsa ja loihti kasvoilleen viehkean hy- myn. Onneksi diti ja Leila alysi- vat jattaa heidat kahden, joten tilaisuus oli mita parhain, Mutta silla kertaa Seija ei viela paassyt pitkalle. Aarno ei suos- tunut lahtemaan edes hadnen huoneeseensa eika viipynyt kauan. Seya ei toki menettanyt toi- voaan. Yksi hetki ei toki mer- kinnyt mitaan. Aarnohan tulisi pian uudelleen, jo sunnuntaina. Mutta illat kuluivat ja Aar- no pysyi poissa, Seija hataan- ty. Hanen oli itse tartuttava asioiden kulkuun, Siksi han ment koululle jossa suunnitel- man toteuttamiselle olivat epai- lematta mitaé parhaimmat edel- lytykset. Kukaan ei hairitsisi heita. He olisivat kahden koko talossa. He olivat mies ja nai- nen, Niin, se tapahtuisi tana 1l- tana, ajatteli Seija varmana. Siksi hanen silmansa sateilivat hanen astuessaan siséan. Han ties! olevansa kaunis ja hou- kutteleva ja hanen nuori var- talonsa oli kimmoisa ja sopu- suhtainen. Siind ei nakynyt viela merkkiakaan aitiydesta. Palatessaan koululta lyhyen vierailunsa jalkeen hanen oli pakko my6ntaéa epaonnistumi- sensa. Siihen oli syyna seikka, jota han ei ollut osannut ottaa lukuun: Aarno rakasti erasta naista niin paljon, etta tahto1 olla hanelle uskollinen. a Aarnon katseessa oli ollut niin paljon ylenkatsetta, etta Seija kasitti turhiksi enem- mat tamankaltaiset yritykset. - Mika sinun on? kysy1 aiti sind iltana Seijan istuessa kal- peana, verett6min huulin noja- tuolissa kievahtamatta. - Ei mikaan. Aarno ties! Vuonille tulleen paketin lahettajasta enemman kuin sen saajat tulisivat koskaan tietamaankaan. Kuultuaan Martin kaden katkeamisesta han oli voinut kuvitella, miten ~ Hittoako se silla tyOsuhdeturvalla? Eihan silla kohta ole téitakaan! ‘kayttévan eronneen rouvan- vaikeaa Vuonion perheelld toi- meentulo koko talven olisi. E- raana paivana han oli sattunut kauppaan yhtaé aikaa Aulin kanssa, istunut sivummalla ja ollut lukevinaan lehtea silla aikaa kun tytt6 suoritti ostok- siaan. Niin vahalukuiset ja vaatimattomat ne olivat, etta Aarno ei voinut olla Leilalta kysymatta Aulin lahdettya: - Joka kertako han ostaa mahdollisimman vahan ja mah- dollisimman halpaa? - Nin han tekee, my6nsi Leila. - [nmettelenpa, miten on mahdollista tulla toimeen tuon maaraisilla tarvikkeilla. Mutta Vuoniot eivat mielellaan tee velkaa, koettavat panna suun sakkia my6ten, kuten seta sa- noo. Sina iltana Aarno oli kir- joittanut aidilleen, joka kuulut pariin hyvantekevdisyysyhdis- tykseen ja voisi kerrankin 1a- hettaaé apua suoraan tarvitse- valla varmana siita, etta apu menisi oikeaan paikkaan. Han kertoi muutamalla sanalla per- heen jokaisesta jasenesta, jotta jokaiselle tulisi jotain sopivaaja han saattoi kuvitella, miten in- nokkaasti aiti oli alkanut toi- meen, suunnitellut ja ostanut. Aiti oli myds ottanut vaarin hanen neuvostaan, ettei lahet- tajaa mainittaisi, Auli tuntisi vain joutuneensa kiitollisuuden- velkaa hanelle, eika Aarno tah- tonut sita. Han tahtoi vain auttaa, eika pyytanyt saada suita ktitosta ja varmaan didillekin riitti tietoi- Suus siitaé, etta oli voinut Iti- astaan antaa niille, joille ela- ma oli antimiaan niukasti jaka- nut, Naina paéivina Aarnon aja- tukset olivat askarrelleet epa- suhdassa, joka eri yhteiskunta- luokkien valilla vallitsi. Han kasitti mahdottomaksi poistaa tata juopaa, mutta mieleen juo- lahti, eik6 edes han voisi o- malta, haviavan pienelta osal- taan tehda jotakin vahempi- osaisten hyvaksi. Han ymmarsi nyt, etteivat kaikki velttoutensa ja laiskuutensa tahden olleet vastuussa huonosta menestymi- sestaan, vaan etta siihen oli vai- kuttamassa pitka syiden sarja, sen voimat eivat riittaneet. Han muisti tehtaan ty6- miesten pienet, matalat raken- nukset, jotka havelidasti oli ra- kennettu metsan suojaan, ettel niiden rumuus hdiritsisi insi- nddrien ja muiden tehtaan joh- tomiesten silmia. Oliko han ko- tona olleessaan pysahtynyt ker- taakaan miettimadn, millaiset olot noissa hdkkeleissa vallit- sivat, Sosiaalisilla uudistuksilla o- list siella varmaan kiitollinen, janoinen maapera. Ehka viela joskus... ajatteli Aarno ja syventyi paattavai- sesti vihkoihin poistaen mieles- tadn ty6tdan hairitsevat ajatuk- Jatk. Sairaalassa kavi kuoro lau- lamassa vanhoille potilaille. Jal- keenpain kysyttiin erdalta mum- molta miltaé laulu tuntui. - Ka. Manjhada se slinaé muu kivu ohel.