paiva Cambien haalilla Kesikuun ensimmiisend pet Sanni ‘Kaviestiiea3 ja Vieno Rau- man 65-vuotis-, Vendla, Heino- sen ja Paavo Karjanmaan 70- vuotis- ja Hilja Holmin ja Kat- ri Sirvion 90-vuotis paivaa. Nayt- tamo oli kauntisti kukilla ko- ristettu. myOskin kunniapoyta, jossa oli Miriam Jattenmaen te- kema komea ja Kauniisti koris- ‘tettu birthday cake. Ohjelmassa oli laulua, soittoa ja puhetta. Syomista oli palion ja hyvaa. Ahon Arttu soitti ja pan- tiin tanssiksi, vaikka meista suuri osa oli sellaisia ettemme endaa kykene tanssimaan. Sannille ja Vienolle, jotka nyt paasivat elakkeelle, toivon mo- nia onnellisia elakevuosia. Kai- kille paivansankareille toivotan paljon onnea ja terveytta. HAP- PY BIRTHDAY kaikille. Taalta lahtivat Suomeen hu- vireisulle Antti ja Vieno Rauma, Arttu Aho, Miriam ja John Jat- tenmaki ja Henry Onnela. Haus- kaa matkaa heille kaikille. Suo- mesta myoskin tulee tanne vie- raita kahteen taloon. Turistia ja paatteja alkaa olla lukkeella vaikka ilmat ovat kyl- mia ja sateisia. Ei oikein ole kamppaysilmoja. Autojen nume- rolaatoista nakee, etta monista maakunnista on saapunut lomai- lyoita. Maanteilla on nuorisoa sormi pystyssa kyytia pyytamas- sa. Minne kaikki ovat matkalla ja milla tarkoituksella? Laitan kesaisen tervehdyksen kaikille lukyoille. — Elna Puhuttele minua hellasti Meilla-on perheenjasenena 1a- hes kahdenkymmenen ikainen vanhapoika. Kun asuimme van- hassa aurinkoisessa puutalossa, se tyOnsi kukkia joka vuosi. Nel- ja visi valkoista, himmean sa- tiinipintaista kukkaa oli tavano- mainen Kertatuotto. Niita katsot- tiin, ihasteltiin ja kuvattiin. Kun muutimme elementtiker- rostaloon, vanhapoika loukkaan- ul. Se ei vuhtynyt parvekkeen varjostamalla ikkunalaudalla. Se teki kukkimislakon. Pienia plikkisia vanhanpojan alkuja se kylla pukkasi kyljistaan nopeam- min kuin ehdin niita ystaville lah- joitella. Olen yrittanyt kohdella van- haapoikaani karsivallisen kun- nioittavasti. Olen kastellut, lan- noittanut, suthkuttanut ja suos- tutellut, vielapa suuttumatta kes- tanyt sen ilkeat pistot sormen- paissani multaa vaihtaessani. Ja lopulta, kuuden vuoden psyko- terapeuttisen kasittelyn jalkeen vanhapoika antoi anteeksi. Ta- na kesana se kehitti yhdesta kar- vapallosta hohtavan valkoisen kukaan. Tasta pitaisi nyt tietenkin ve- taa yleismoraalinen johtopaatos: piikkisinkin kaveri puhkeaa kuk- kaan, kun sita kauniisti kohte- lee. [kava kylla, sita ei voi taa- ta. Ihmisissa on hiton paljon ko- vapintaisempia tyyppeja kuin ta- ma minun kaktuksenjukurini. Mutta yrittaahan aina kannat- taa. (UN-julkaisu) 12 Aikoinaan kun Port Arthurin (Thunder Bayn) liepeilla tehtiin metsatoita ja metsamiehet Hod- der-kadun paasta kavivat kavel- len North Branchin talvista ka- velypolkua myoten metsatodissa, eras miehista, ruotsalainen, nap- sutteli tanskalaista suutupakkaa ja aina silloin talldin roiskautti mallin tienviereen. Kun kevat- talvella lumi alkoi sulaa toiset metsamiehet kiroilivat: ‘‘Kat- teem Gopenhagen’’. Ja kun tama polku mydéhemmin tehtiin maan- tieksi, tuli sille nimeksi Gopen- hagen Rd. Nyt taman mainitun tien var- ressa on ISKUN parkki ja siel- la pidettiin vuotuiset juhannus- tanssit. . Vaikka satoi melkein koko pai- van ei se haitannut. Yleis6a oli saapunut tuvan taydelta. Ernest vannustansseista Aho Virginiasta kolmen tytt6nsa kanssa, jotka lauloivat kansano- maisia suomalaisia lauluja, joista yleisO naytti kovin nauttivan. Nuoret ja vanhat tanssivat kello yhteen yolla. Juhannuskokkokin paloi komeasti tyynesta ja satei- sesta ilmasta huolimatta. Yleisoa ilahduttivat Suomi- vieraat, joita oli saapunut kym- menkunta, joukossa Anna, Olavi ja Veli Kentalan kaksi siskoa. Erikoistervehdyksen toivat Is- kulle Kirsti ja Reino Kankaisto Nokian v- ja u- seura Pyrylta (TUL:n seura). Molemmat esit- tivat suullisen tervehdyksensa ja mainitsivat, etta olipa hienot ju- hannusjuhlat ja kiittelivat orkes- teria hyvasta tanssimusiikista. He ojensivat Iskulle kirjeen No- kian Pyrylta. — PV Kirja julkaistaan alla. mistelu- ja Urheiluseura Isku Suomesta Tydvaen Urheilu Liittoon kuuluva voimistelu- ja urheiluseura Nokian Pyry valit- taa terveiset kauttamme seural- lenne. Nokian kauppala sijaitsee noin 15 km Tampereelta lanteen. Sen suurimpia tehtaita on Nokia Osa- keyhti66n kuuluvat kumi- ja puunjalostusteollisuus Nokian virran rannalla. Asukkaita No- kialla on 22,000, joista kaksi kol- masosaa kannattaa seuraamme. Jasenia seurassamme on 2,200. Tana vuonna Nokian Pyry tayt- ti 70 vuotta. Seuramme toimii ak- tiivisesti, jarjestamme omia tilai- suuksia ja otamme osaa koko Laulu Wanupista Wanupissa kuuluu olevan sellainenkin kuoppa Jossa vain tarvitaan soveli ja kuokka, — Sieltd pitdis loytya hopiaa ja kultaa, mutta sieltad ei loytynyt kuin mustaa multaa. Kun yksi maini postaa niin toinen pddtda nostaa Ja valilla me pannaan polkaksi. Kun yksi panos postaa niin Jdasti toista nostaa’ Ja valilla me pannaan polkaksi. (Sanojen sepittajan nimi ei ole muistissa sailynyt). Puistot meissa Jos ja kun vihreat puut kuolevat meissa. Me istutamme uudet. Yha uudestaan. Istutamme ja toivomme yha uudestaan ja uudestaan ettel pakkanen pystyisi tahan uudelleen luotuun puutarhaan. Me tiedamme nyt mika voi tappaa runot meissa. Ja mika pitaa ne hengissa. Tiistaina heinékuun 8 pna, 1975 Suomea kasittaviin TUL:n ur- heilutapahtumiin. Harrastamme useita urheilulajeja ja voimiste- lua. Talla hetkella on seurassam- me keihaanheitossa maailman parhaisiin kuuluva Seppo .Huovi- nen. Toivomme Iskulle hyvaa jat- koa. Nokian Pyryn terveisten tuojat: Kirsti Kankaisto, voimis- telua harrastava ja johtokunnan jasen. Reino Kankaisto, kunnan- jaoston ja seuran tilaisuuksien jarjestystoimiin kuuluva. Nain lukijani Taasen ladhestyn sua, kiva kylldkin — ethdn tunne mua. Agmulla ndin nousen varhain, hetkihdn tddn ollen parhain. Luonnollisesti kahvia jJuodessain, lintujen laulujaan ndin suodessaan, ajatuksissain asiaahan monta. — oiskohan toista ndin unetonta. Kaverit nuo nukkuen koirat ja muut — nden polkuni varrella lehdettémtda puut, jotka matoset ovat paljastaneet ja nyt kddrineet itsensd kotelothin, joista ajan tullen avautuvat yoperho — sina ollen kantautuvat. — Sagittarius ~~ Mies on kuin villikissan paa kantoon ly6tyna, sanoi Kustaa kaverilleen. Tuolla on sukunimi suun ympa- rilla! —- Sanotaan Partasista. — lisalmi Auta luoja jos kerkiit, sano mies kun katolta tipahti. Itte vaan, sano hamalainen. Olhan yhtapoikaa niin kauan kun nisu plisaa. — Laihia SOd — Isanta on. - onkimies. Kulkee muutamien kauppojen: ohi huo- kaisten, etta saisipa kerrankin kunnon ongen. Saisi pyytaa isoa kalaa. — No, osta. Isanta vilkaisee varovasti per- heenemantaa. — Mutta se on aika kallis!? — Onhan ne isot kalatkin kal- liita. — Mutta sitten pitaisi ostaa varasiimakin? — — No osta. Tingitaan sitten jossain muussa. Vaikka tupa- kassa, — poltetaan vain joka toi- nen. | —Isanta hymahtaa. Tietaa, ettei toinen usko itsekaan. Mutta onki ostetaan ja _per- heenemanta istuu rannalla kirja kourassa. Silloin talldéin vilkai- see toiveikkaasti kalamieheen. Etta jos kohta nahdaan isoa ka- laa ... Siima on tarttunut risuk- kook. — Pirhana! — No? Eiko se lahde irti? — Lahti se. Lahti koko siima. Pahuksen huonoa siimaa laitta- vat valmiisiin onkiin. | — Onneksi tuli se varsiima. — Onneksi. Perheenemanta istuu ja lukee. Lukee, mink tarkenee, silla ilta on viilenemassa. — Pirhana! — No? | Siima on tarttunut risukkoon. — Minka takia sina aina hei- tat sinne risukkoon? kysyy per- heenemanta viattomasti. —Luuletko sind, etta mina heitan! Se menee. — Heita toiseen suuntaan! — Koko ajanhan mina heitan toiseen suuntaan. Ja jos sina, ju- kopliut rupeat virnuilemaan siel- la — — Enhan mina virnuile! —-— niin saat tulla itse heit- tamaan. — Enhan mina osaa, sanoo perheenemanta niin ndoyrasti kuin ikina taitaa, ettei isanta her- mostuisi ja jatkaa viela samaan savyyn: -——- Minua paleltaa jo. Eik6 lah- deta kotiin? | ' —- Ei kai me ennen lahdeta, ennenkuin on saatu kalaa. Perheenemanta kavelee lampi- mikseen rannalla, katselee puo- lukkamattaita maalla ja kalojen pommppimista jarvella. Siima kavaisee jatkuvasti ri- sukossa. ~~ Jos siina ongessa on joku vika? -~- Mika vika tassa voisi olla! ~—- Enta — enta, jos sina hei- tat jotenkin vaarin? —- No kylla kai mina heittaa osaan! _ Jo kauan sitten on aurinko laskenut, kun lahdetaan pois. Kalaa ei ole, ei isoa eika pien- ti, mutta kunnon onki on. —~ Suoraan sanoen, mina en ole koskaan ennen heittanyt tal- laista onkea. Taytyy kai katsoa, miten muut sen tekevat, tunnus- taa isanta masentuneena. — Tai sitten se vika voi olla ongessakin . — Saattaa tietysti olla. Taytyy oikein tutkia. Perheenemanta pitaa selkansa takana peukkuja pystyssa, etta vika olisi ongessa. Jotta kohen- tuisi onkimiehen mieliala .. . | — Taimi Tama runo on syntynyt siihen ican kun videttiin : suuria sarja- juhlia taallakin Vancouverissa. On meilla kyllin tarmoa, miestd, voimaa, tulta. neroja on meiddn naiset toimitellen kaikki touhut ahkerasti hddrdilee tuo tytt0 Fanny meiddan. Kulttuuritalon nadyttdmolla valon soihtu palaa. Akat siella haardailee, ukkomiehet madrdilee, ‘nuuskii, ténkti joka nurkan eivdt usko nuorten voittoon. Kovan kurssin akoille on Heikki-poika pannut, ettd oisi potkua lanteissa lihavissa notkeasti hypellessd tahtipuikon tahdissa kramppivalon daressa. Ukot tddlld huutaa huiskii selvadhdn jo kaikki tad, tytot, pojat, voiton vievat heilla kun on nuori voima ferve sielu, terve jarki. Eihdn liene valid kumpi puoli voiton saa, parastaan kun yrittadd ndissa sarjajuhlissa. Nyt ne pddhdnpiston oivallisen ovat saaneet, nayttamolle nahtavaksi Salon ruusun ovat panneet. Ravintolassa meilld tytot sievat, ndatit, sirot, kahvikullan tarjoilussa ovat vallan somat. Ukkojuron lumoaa sen sinisilmd viekas, poika nuori rinnalla on kuin tahti kirkas. Jussi pieni hiljainen se juhlassamme hddardaa. Antti saman mittainen eldimid matkii. Vihtori se viekkaasti lesken pddlle katsoo taalla juhlahumussa salaisesti vilkkuu. Arttu pieni, ‘‘karantii’’, nyt sovintoa jo haastaa: esitys munkaikki tdd akat ja ukot kuulkaa, Jos kiukku teissd majailee Ja halu kisailuun, niin yhteisvoimin suurin toivein sovinto solmitaan. Siellad tuomarit ilmoittaa ken voiton suuren saa. Kylla tata juttua riittdisi vaikkapa aamuun asti. Annan tilaisuuden isdnnille sanoa raskaammasti. Leskivaimot lemmen ymmdrtdd, heiddn kanssaan hyva olla, kun katselen Amalian silmid on niissd vetoa ja tulta. Meidan pojat tukkikdmpilld pitkda sahaa vetdd, tytot Ja pojat Clinton haalilla sarjajuhlia pitdd. Osastomme jdsenluku hilj-’’ asa kasvaa, tytét Ja pojat valistusty6td edelleenkin jatkaa. . | ~— K.A.R.