“ Kunnon sotamies SHVEIKIN FeO oe linsd Matejka, jc oka miet be « seen, etta ratsumestari saisi ha- seikkailut maailmansodassa — Teista kylla lahetetaan tiedonanto oikeuteen, ratsu- mestari sanoi lyhyesti. Vaapeli, pankaa molemmat miehet put- kaan, varhain huomenaamulla heidat viedaan kuulusteltavak- si, Lukekaa iavitse Putimista lahetetty tiedonanto ja lahetta- kaa se minun asuntooni. Pisekin ratsumestan oll sangen virallinen herra, johdon- mukainen alaistensa vainoami- sessa ja erinomaisen taitava vir- kakysymysten kasittelyssa. Hanen piirinsa santarmi- asemilla ei voitu milloinkaan sanoa, etta rajuilma olisi men- nyt ohi. Se palasi jokaisen rat- sumestarin allekirjottaman kir- jeen mukana, joita kaiket paivat saapui nuhteineen, kehoituksi- neen ja uhkauksineen kaikkialle piirin alueella. Sodan puhkeamisesta |ahti- en olivat raskaat pilvet ajeleh- tineet Pisekin santarmiaseman ylla. Siella oli tosiaan aavemai- nen tunnelma. Virkavallan uk- konen jyrisi ja sen salamat is- kivat santarmivaapeleihin, ker- santteihin, miehist66n ja apu- laisiin. Jokaista tyhmyytta seu- rasi kurinpidollinen oikeuden- kaynti. — Jos haluamme voittaa sodan, han sanoi santarmiase- milla toimeenpanemillaan tar- kastusmatkoilla, on jokaisen a:n oltava a, jokaisen b:n b, mistaan ei Saa puuttua edes i-pilkkua. Han tunsi olevansa petok- sien ymparoima ja han oli suo- rastaan vakuuttunut siita, etta jokaisella santarmilla oli sodan aiheuttamia synteja omalla- tunnollaan ja etta jokainen oli tallaisena vaikeana aikana teh- nyt ainakin jonkin virkavirheen. Ja ylemmalta taholta hanta pommitettiin kirjeilla, joissa puolustusministeri6 osoitti, etta Pisekin piirista kotoisin olevia sotilaita siirtyi sotaministerion tiedonantojen mukaan viholli- sen puolelle. Ja hanta vaadittiin tutki- maan plirinsa luotettavuutta. Seudun naiset saattoivat mie- hidan sotavaenottoihin, ja han iesi, etta nama mienet olivat vakaasti luvanneet vaimoilleen, etteivat antaisi tappaa itseaan hanen majesteettinsa keisarin puolesta. Vallankumouksen pilvia al- koi keraantya mustakeltaiselle taivaanrannalle. Serbiassa, Karpaateilla meni kokonaisia pataljoonia vihollisen puolelle. 28, rykmentti, 11. rykmentti. Viimeksimainitun mukana myds Pisekin piirin sotilaat. Ta- han vallankumousta edeltavaan painostavaan ilmapiiriin saa- puivat Vodnanyn rekryytit nei- likoineen. Prahasta lahtevat so- tilaat matkustivat Pisekin ase- man kautta ja heittivat takaisin savukkeet ja suklaat, joita Pi- sekin ylhdisGnaiset ojentelivat heille harkavaunuihin. Fras rintamalle meneva pa- taljoona oli lapikulkumatkalla Pisekin kautta ja muutamat juutalaiset karjuivat: Hurraa, alas serbialaiset!’, mista hyvasta he saivat pari sellaista korvapuustia, etteivat voineet pitkaan aikaan kadulla nayttaytya, Ja sillavalin, kun tallaisia valikohtauksia sattui, jotka sel- vasti osoittivat, etta sellainen kuin kirkoissa toistuva ‘Herra, suojaa meita’ oli vain kurjaa kultausta ja yleista kuvittelua, saapui kaikilta santarmiasemil- ta tuttuja vastauksia Putimin santarmivdapelin tyyliin, etta kaikki oli mité parhaimmassa jarjestyksessa, ettei mussaan harjoitettu sodanvastaista ku- hoitusta ja etta vaest6n mieliala oli roomalainen ykk6nen Ja so- tainnostus roomalainen ykk6- nen a-b:n kera. — Te ette ole santarmeja, 44. Matkalaukkukalat (Ostracionidae) eliviat trooppisissa merissé ja nimi viittaa silhen, etta ne ovat suljetut lujasti yh- distyneiden kuusikulmaisten *levyfen” muodostamaan erdiinlaatuiseen panssarlin. Tima peite tekee ne koskemat- tomiksi, ja ne kelluvat vedessii veneenrungon tavoln. Vahva panssari antaa niille viirfkkiille kaloille tehokkaan suojan vihollisia vastaan. Vain pyrsté ja evit ovat jotenkin liikutel- tavissa. Ne ulvat eteenpiin takaevien pienten Ilil:keiden avulla, rinta- ja selkieviii kiiytetdiin kaiintymis- ja tasapai- noelimini. Ne kelluvat uimarakon ansiosta rakon ollessa ai- na tiiyteen varattuna. Tletyt lajit Intian valtameressa ja Tyy- nella valtamerelli tulevat 45 sentin pituisiksi ja tavataan nii- té noin 100 metrin syvyydessii. On luonnollista, etti matka- Sa smainnaaua cobitbaaOobanah anaanaaenana toma tntaitanamaahaaanaan Dhahans vaan miaatiaispolilseja, ratsu- mestarilla oli tapana sanoa kier- tokaynneillaan, sensijaan, etta terastdisitte tarkkaavaisuuttan- ne tuhannella prosentilla, tulee tei ia taydellisia pas- TENiieds timan elaintie- teellisen havainnon han lisasi: — Te vain kélléttelette mu- kavasti kotona ja ajattelette it- seksenne: ‘Haistakoot pitkat paskat sotansa kanssa’. Taman jalkeen seurasi aina onnettomien santarmien kaik- kien velvollisuuksien luettele- minen, luento yleisesta tilan- teesta ja siita, miten tarkeata oli nyt kayda kasiksi asioihin, jotta saataisiin kaikki hyvaan kun- toon, Kuvailtuaan loistavin va- rein taydellisen santarmin, joka tyOskentelee Itavallan monar- kian lujittamiseksi, seurasi uh- kauksia, kurinpidollisia ran- gaistuksia, siirtoja ja haukkumi- sia, Ratsumestari oli vahvasti vakuuttunut suta, etta han oli tarkedssa4 asemassa, etta han viela saattoi pelastaa mita pe- lastettavissa oli ja etta kaikkien hanen alaistensa asemien san- tarmit olivat tylsia keljuja, it- sekkaita lurjuksia, jotka eivat ylipaatansa ymmartaneet muu- ta kuin jotain viinasta, oluesta ja viinista. Ja etta he,koska o- livat pienipalkkaisia, ottivat vastaan lahjuksia saadakseen juopotella ja siten havittivat [ta- valtaa hitaasti mutta varmasti. Ainoa ihminen, johon han luot- ti, oli piiritoimistossa hanen oma santarmivadpelinsa, jolla oli tapana sanoa majatalossa: — Tanaan minulla on taas ollut aikamoinen hitsi sen van- han kelmin kanssa..., x B nen puolestaan vaikka pyyhkia Ratsumestari tutki Putimin santarmiaseman lahettamaa -tiedonantoa Shveikista. Hanen laukkukala ei pysty liikkumaan nopeasti eteenpdin, | _takapuolensa noihin raporttei- hin, silla hanta odotti Otavan kapakassa korttipeli. — Sanoin teille askettain, Matejka, ratsumestari aloitti, etta suurin idiootti, mita kos- kaan olen tuntenut, on Putimin santarmivaapeli. Tuo sotilas, jonka se juopporatti kersantti toi tanne ja joka oli samoissa kasiraudoissa kuin han itse, eihan se mikéan vakooja ole. Han’ on aivan varmasti ihan tavallinen karkurt, V Vaaneli kir- Cor MR, MB Rm. joittaa tassa sellaisia mielett6- my yksia, etta sylilapsikin huo- maisi ensi silmayksella, etta mies kirjoittaessaan on ollut paissdan kuin paavillinen pre- laatti. — Tuokaa se sotilas heti tanne, han kaski tutkittuaan viela hetkisen Putimin raport- tia. En viela elaissani ole nah- nyt tallaista kokoelmaa seka- pdisyytta, ja kaiken lisaksi han lahettaa taman epdilyksenalai- sen miehen saattajaksi sellaisen passinpdan kuin tuo kersantti. Nuo ihmiset eivat viela tunne minua kylliksi, mina voin ruveta hyvinkin epamiellyttavaksi. Vasta sitten kun heilta tulee housuihin kolmasti paivassa pelkasta pelosta minuun, vasta sitten he uskovat, etteivat voi puhua minulle puuta heinaa. Ratsumestari alkoi puhua pitkasti ja laajasti siita, miten veltosti santarmit nykydan tayt- tivat kaikki maardykset, ja jos he laativat tiedonantoja, saattoi heti nahda, etta jokainen vaa- peli piti kaikkea vain pilkka- naan ja sal asiat siten viela monimutkaisemmiksi. Jos ylemmalta taholta huo- mautetiin, etta seudulla mah- dollisesti kuljeskeli vakoilijoita, alkoivat santarmivaapelit loih- tia niita esiin suurin maarin, ja jos sota viela kestaisi jonkin aikaa, syntyisi kaikesta yksi ainoa suuri hullujenhuone. Toi- mistosta piti lahettaa Putimiin sahke, etta santarmivaapelin oli seuraavana aamuna oltava Pi- sekissa. Silloin hanen paastaan kylla otettaisiin se ihmeellinen tapaus, josta han _ kirjoittaa tiedonantonsa alussa. mutta sen ej tarvitse uidakaan erityisen nopeasti saadakseen kiinni saaliinsa, koska se elattia itsensd ravuilla, kotiloilla, simpu- koilla ja meritulppaaneilla. Mutta se jyrsii myés elaviii ko- ralleja, miki on mahdollista karkeilla ja vahvoilla hampail- la. Monin tahoin maailmaa matkalaukkukalaa pidetiiiin suurena herkkuna. Niisté valmistetaan ruokaa siten, ettii kala paistetaan avotulella kuoressaan. Matkalaukkukalan muna on niukalti millimetrin pituinen ja se munitaan ve- teen, jossa se saa ajautua ympiriinsi. Parin vuorokauden perdsta toukat kuoriutuvat ja edelleen muutaman piivin kuluttua alkavat rakentua matkalaukussaan. mestarin Shveikille osoitetut : tervehdyssanat, En mistaan, Ratsumestari katsoi Shvei- kia ja naki hanen kasvoillaan niin suuren huolettomuuden, etta kysyi: -—~ Mistd olette sitten saanut sotilaspuvun? ——- Jokainen sotilas saa pu- vun vakeen tullessaan, Shveik vastasi lempedsti hymyillen, kuulun 91. rykmenttiin, enka suinkaan ole karannut rykmen- tistani vaan pdinvastoin. Han lausui sanan ‘painvas- toin’ sellaisella korostuksella, etta ratsumestari tuli haikean nakdiseksi ja kysyi: —- Miten niin, painvastoin? -~ Se on aivan yksinkertais- ta, Shveik selitti hanelle, olen matkalla rykmenttiini, etsin tie- ta sinne enka suinkaan ole ka- rannut sielta. En toivo mitaéan muuta kuin paasta niin pian kuin mahdollista rykmenttiini. Olen jo aivan hermostunut, kun naytan joutuvan yha kauem- maksi Budejovicesta, vaikka olen varma, etta koko rykmentti odottaa minua. Putimin santar- mivaapeli naytti minulle kartal- ta, etta Budejovice on etelassa pain ja kuitenkin han lahetti minut pohjoiseen, Ratsumestari heilautti kat- taan aivan kuin olisi halunnut sanoa: ‘Han tekee paljon hullum- piakin asioita kuin lahettaa ih- misia pohjoiseen pain’. — Ette siis osaa menna ryk- menttiinne, han sanoi, te siis parhaillaan etsitte tieta sinne? Shveik selitti koko tilanteen hanelle, Han mainitsi Taborin ja luetteli kaikki seudut, joiden halki han oli kulkenut Budejo- viceen: Milevsko — Kvetov — Vraz — Malcin — Cizova — Sedlec — Horazdovice — Ra- domys — Putim — Stekro — Strakonice — Volyn — Dub — Vodnany — Protivin ja jalleen Putim. Tavattomasti innostuen Shveik kuvaili taisteluaan koh- taloaan vastaan, miten han kai- kin voimin, vastuksia pelkaa- matta oli pyrkinyt rykmenttiin- sa Budejoviceen ja kuinka kaik- ki hanen yrityksensa olivat ra- uenneet tyhjiin. Han puhui tulisesti ja ratsu- mestari piirteli koneellisesti lyi- jykynalla paperipalaselle sen kuolleen kehan, josta kunnon sotamies Shveikin ei ollut on- nistunut loytaa tieta rykment- tiinsa, — Se oli Herkuleen ty6, han sanoi lopulta kuunneltuaan hy- vantahtoisena Shveikin kuva- uksia siita, miten kovin hanta oli harmittanut, kun ei ollut onnis- tunut paasemaan rykmenttiin- Sa. — QOlisi ollut suurenmoista nahda teidin harhailevan ym- pari Putimia. — Kylla se kierteleminen olisi jo kerran loppunutkin, Shveik huomautti, ellei tuossa onnettomassa paikassa olisi ol- lut santarmivaapelia. Han ni- mittain ei kysynyt minulta ni- mea enempaa kuin rykmenttia- kaan, kaikki oli hanen mieles- taan varmaankin kovin kum- mallista. Jatk Li