eur
She tm
1

aol
wes

Dopt ole

sam

wf oo ;

. : = .

Pret ely agp ete,

war ="rrE"

ie ae nn

re ae ge
ket el Be
ae al .
- er

ath ILL,

La
wT et
4] ay er —_

Tie

Patina ay brett on a

|
l
rT
i

J ay

ie iy a .

“h

aul
eel pee oe Rae
. 2 ft . .*

ee et ee
meme te tea
ey Nee re .

in eae incchice ee
. Pett Oo ae es i

~hokin,

we : TT le el = .
7 . Pe gy = = pea ea. T° 1
wT het i r . t mo -. 7 ' .
ana bg ee te aeeite oe eat
| i os : Cr ke te " eee Be ey oe
er ye ats : sells, a + = a gt Are
oo wet woe : wy res =?" one mor

kaikki asiat oikealla tavaila,

Sivu 6

LAUANTAINA SYYSRUUN 12 PAIVANA

Sl a
Kirj. Tiny

47 AKSI ihmislasta, Vilho ja Elli eli-

vit onnellisina yhdessé. Ei mi-

-kidin hdirinnyt heidin onneaan, kun-
‘ne$-kohtalo toi omat huolensa heille-
‘kin, kuten se on tuonut niin monille
-muille tyékaispareille.

Varsinainen kertomuksemme alkaa

ilmoittanut. Tamahan kylla on tut-
tua nykypdivind hyvin monelle. Vil-
ho haki joka paivd uutta tyomaata,
mitta mitfan sellaista ei otlut saata-
vissa, Han alkoi jo menettida kaik-
ki toivonsa tyonsaantiin nahden, mie-
Ji murtuneena han palasi iltatsin ko-
tis. Rakastamansa vaimo sai hanen
mielensa kuitenkin aina muuttumaan
,.. Mutta mika on edessii, kun perhe-
kin pian: lisdantyy?
mielin nukahti hin usein iltasin.
Tuli sitten uusi tulokas. Eh piti
hinestd direttamasti, sill# hin oli niin
isinsi nakGinen, tumma kuten Vil-

Paivat kuluivat hiljaileen. Vilho
ei puhellut eniia. paljoa. Han naki
kuinka vaimonsakin karsi tasta Kai-

_kesta, mutta oli kykenematon Ioh-

duttamaan. Sopu kuitenkin saily1
silli molenmmat tekivdt parhaansa sen
sdilyttamiseksi, varsinkin Elli, joka
oli HdrettOmasti kintynyt mieheensa,

-etenkin pojan syntymin jalkeen, Nain

kului monta viikkoa, kenenkdiin tie-
tamatta mita kaikkea Vilho paiissaan
hautei, Ellin teki mieli sita hineiti
monasti tiedustaa, mutta ei sita kui-
tenkaan tehnyt, tvytyl vain surumie-
lisesti katselemaan miehensa svnkkia
piirteiti. Han mydskin tiesi, etti

Vilbo yrittaisi parhaansa heidin kaik-
kien hyvaksi.

Jokainen ilta. han oii
palanuut tavanmukaisilia paivallisil-
ta tyouhakureisuiltaan.

Mutta sttten tapahtui jotakin sel-
laista mita ei viel{ ennen heidan yh-
dessiioloajaliaan ollut tapahtunut. El-
li istui lapsi sylissa, kun kuuli jo mie-
hens tulosta, etth nyt eivat olleet
Vilho
puhut rumia sanoja ta oscittautul ole-
van fuovuksissa. Aluksi ei Elli ollut
Gievinaan sitad tietwikseenkian. Hin
el sanonut nutian, ajatteli vain, etté
Pian varmaankin visyy meteloimi-
seen. VWilhon silmit paloivat omitui-
sesti, jonka Elli kuitenkin Iaski: juo-

‘ punmuksen syvksi. Mutta mitd sitten °

seurasi, niin sit& ei Elli olisi koskaan
micheltaan edottanut. Polkien jal-
kaa sanoi hin: “Jos sinakin clisit
ollut tietoinen nainen, niin et nyt

cee nue eee ef OTVISE HHO mMukula sylissististua j4 la maltibinen, korea peis-Ualises-ja—-oli-kaik hy tyhjaa el ehempaa poikaa

ithea.” Sanat koskivai kovasti EL
lin, sida han piti adrettimiasti poias-
ta ja myoskin Vilhosta.
Ruukawsi kului itman mitaan huo-
mattavampaa niutosta. Joka piivi

oli yhta tuskalinen. Vilho ati munt-

tuntt entisestaiin kokonaan. Kaikes-
ta huohmatia piti Elli edelleen hanes-
ta, .voimatia selitt#a itselleenkaan
-miksi. Ehka se oli siksi, ett@ hin

ymmarsi musta kaikki johtuy, etth se
oli yhtetskunnan eika hanen itsensd
s¥yy, ja samalla hao toivoi, etti mie-

hensé uudelleen muuttua hyvaksi.

Aika kului ja Vitho pysvi entizel-

ian, Han sai paljon uusia tovereita,
Foita Eili et ollut banen sceurassaan

-ennen koskaan nabnyt. Mibin han me-
Di ja mista han tuli, sita ei Elli tien-

nyt, elk hin siti mieheltian udel-

ah . we J 1 . . T . r an .

iy! ns r ye 7m , fie, =a fF we t arc J ar . ar 7 - vn oe a
: . oot: oe a Alp : 1 wer rah 2

ip! L ae . “aL, I Dy ase tease facet onal a Ina ry or :
AS rh eR Tt ee ea, -

Masentunein —

= "ey a .
al!
“ oe _ = I
ee ee ee atlas us . ae |
1 . = . p= . 1 1

lutkaan. Lopulta paatti Elli itse lah-
ted tvon etsinti#dn, koska Vilho el ol-
lut onnistunut saamaan, ja olihan pik-
kunoikakin jo. muutarnien kuukausien
ikiinen. Miehensd poissaallessa han
kivi pyytdmadssa naapurin emantda

katsomaan pikkumiehen peraan sen

: ape ge ee , aikaa, kunnes hin palaist takaisin.
siitd, jolioin Vilhon el enaa tarvinnut ~

mennd tyéhén, kuten pomo oli lalla

Hin lupasikin mielella#an sen tehda.

Useimmassa paikassa sai Elli.kuul-
la, etta hin oli liian heikko tekemaan
ivotd. Vilho ei tiennyt Ellin tyon-
na iitaisin ennemmin takaisin kuin
Vilho... Elima kotona oli hiljaista
ja yksitoikkaista, Vilhosta e1 -ollut
paljon Ellitle seuraa. Joskus Vilho
kuitenkin pojan nukkuessa meni kat-
selemaan sitd. -Usein ajatteli Elli ky-
sya, etth mité aijatteli katsellessaan
poikaansa, mutta jattt sen kuitenkin
kysymatta.

Talvi meni kuitenkin jotenkin, sil-
Ig silloin tallGin onnistui Vilhon saa-
da paiva tai-puolipdivida tyéta. Eh
alkci olla. vahemmin hermostunut,
sila han toivot, etta kevat totsi hel-
potusta ja han iisekin voisi silloin
ehka saad@ paremmin tyota.

Poika olt rakastettava kiharatuk-
ka, jota katsellessa EIN unohti usein
huolensa. Ratkesta puutteesta ja vas-
tuksista huolimatta oli polka hyvin-

re te

tuskin, etta hanesta pitdist luopua,

niin se than huimasi hanta.

Elli sitten taas ulos tyiti hakemaan,
Vilho ait jo atkoja sitten laihtenyt.
Heilla ofi nyt vhteinen sopimus tais-
tella yhdessaé huonoa aikaa vastaan,
Vilho ei kyllakaan otkein pitanyt sil-
ta, etta Elli haki tyota itselleen, mut-
ia muukaan el auttanut, Yalista
myoskin El pani merkille sen, etta
Vilho piti hinesta, vaikka vaikeudet
tyénsaannissa olivatkin hermostutta-
neet hanet.

Kun Elli illalla palasi, oli han hyvil-
Ja mielin, sila hanen oli onnistunut

Saada tydta siksi pdivaksi ja sentah-

den palasikin kotiin vahan mydhem-

min. Kun Vilhoa ei vielZ ollut koto- |

na, Varkka Elli oli niin luvilut, ajatteli
hin illallista laitellessaan ja pojalle
puheliessaan, ett varmaankin Vithe-

kin on saanut jonkinlaista tyéti, kun

niin myobhélle viipyy.

Run kaikki sitten oli valmiiua eiki
Vilhoa vielakdlin kKuulunut, vaikka
oli jo tavallista: myGhdisempi, alkoi
Elka vaivata ajatus, etta jotakin on
varmaan tapahtunut. Win koetti ol-

koetti odottaa mahdollisimman ran-
hallisesti... Ita kului ja neuvotto-
mana adotteli Elli, sili hain ei tien-
nyt mista lahtisi miest#an etsimdiin.
Unikaan ej tuntunut tulevan. Viimein

hin kuitenkin varmaankin: nukahti, -

koska heriisi aamuydlli. Kilreesti
riensi hin katsomaan kelloa, joka oli
j0 viisi aamuila. Ja Vithoa ei viels-
kdan ollut saapunut. Mita nyt olisi
tehtivii? Muuta ei kuitenkaan ollut
tehtaviss kuin ytitt8a rauhoittaa it-
sean, mutta sekin oli vaikeaa, sill
pahat aavistukset vaivasivat alino-
maa. Hermostuneena hin katseli ja
odatteli naapuretden heridmisti.
Naapurien noustua, kun Vilhoa ej
viel@kaan ollut tullut, meni hin ker~

tomaan astasta naapureille, ja kysy-

maan neuvoa mité olisi nyt tehtavi,

ne

Naapurit koettivat rauhoittaa selitel-- |

jen, ettei suinkaan nyt mitaan pahaa
ole tapahtunut, on vain jostakin syys-
ti viivastynyt. 3
Ellilld oli tyG tiedossa takst pai-
vaiksi, mutta tyGhon meno tuntui nyt
hyvin vastenmieliselta, vasta naapu-
rien kehoituksesta lahti han tyohon.
Paiva meni kuin unessa. . Tyo tuli
kuitenkin tehtya, vaikka tekija itse
tiesi tuskin siitd mit@an, Ilalla ban

palasi kotiin toiveen, etta Vilha olisi.

hanen tyissd ollessaan kuitenkin pa-
lannut. Mutta niin ei ojlut.
Hitain askelin asteli hin naapuriin

bakemaan poikaansa, teivoen viel,

ettd siellé olisi jotakin tiedetty Vil-
hosta. Niin ei kuitenkaan ollut.
Naapurit eivat tienneet mutaan.

Tuskallisesti kuluivat paivat. Tar-
kasti seurasi Elli sanomalehtid, nah-
dakseen josko niissd puhuttaisiin mi-
tian. Taistellen kyyneha vastaan
koetti han pidattaytya ilmoittamasta
asiasta mitdin, peliten. sillA saatta-
vansa miehensd huonoon huutoon. It-
se hin alkoi jo uskoa, ett hinen mie-

hensd ei ollut oikealla fjalilla, kun_

viipyi niin kauan pots yhteen mittaan
ja niin han patti, ettd ellei viikon
loppuin Kuluttua ole mitaan kuulu-
nut, niin hin tekee asiasta Umoituk-
sen. Hlmoitusta han pitkitti siksi, et-
ti uskoi miehens# joutuneen pitem-
miaksi aikaa sithen juoppojoukkoon,
jonka kanssa’ hin olt viime aikoina
paljon seurustellut.

Saapui lauantai, vilkon vilmeinen
paiva, jolloin odotuksen oli madara
loppua, jonka taikeen hin antaist asian
tiedoksi.
mutta tydssa ollessaan sai han naapu-
rilta puhelinsanoman, etté Vilbo on
saapunut kotiin. Tyo lutsti nyt kum
itsest#in, ja ilomielin rienst han ty6n
paatyttyd kotiin, toivessa saada kuul-
la, etta Vilho on ollut jossakin tydssi,

ja etti Vilho vain titen tahtei yllat-

85 Hinet.

Hoisesti hymyillen avasi han. tuvan
oven, mutta tupa oli tyhja... Ehks

~ han on mennyt poikaa katsomaan...

Ja samassa Elli kiiruhti jo naapuriin.
Naapurin emdntd riensi heti kysy-

maan, ettd oletko nyt iloinen, kun

miehest palasi ja mithan ei ollut ta-

pahtunutkaan kuten~ vakuutimme.

Mita te puhutte? Missi on sitten
niehenl, kyseli Elli, selittien, ettei
olfut naéhnyt miestiin. Pyydin sa-
nomaan suoraan, josko olette nah-
nyt miestani, ja miss# on lanseni>

N¥t kertot naapurin eminti, etts
Vilho oli kiynyt sielli paivalla ja vie-
nyt pojan mukanaan, sanoen odotta-
vansa kotona Ellii palaavaksi tyésta
Ja kun Vilho oli ollut aivan selyvakin,
oli han antanut pojan. Nyt htivat
he yhdessaé Etlin kotiin, mutta siella

kuin Vilhoakaan nakynyt missdin.
Eiht alkoi nyt itked vimmatusti...
eihan vain... Sitten sanoi naapurin
‘vaimo: Katso, tissd on jotakin ja
kun Elli toivorikkaana kaantvi sinne
pilin, ojensi hin hianelle kirzelapun.
Sthen oli Vithon kisialalla kirjoitet-
tt:

“Paljon pitamastisi miehest¥ saat
Kuulla enemman tana iltana, 414 vain
hammasty --+ Pidit paljon miehesti,
}osia omyéskin uskoit vain hyvai.
Pyydinanteeks!.silKien ollut koskaan
se¢miksiminua luulit, Ald tuomitse mip
nua, sill olen jo saanut tuomioni.
Tiedan ttse menetelleeni Vaarlu sinua
kohtaan ja tiedin nytkin tekevani
vaarin, mutta timid on ainoa mahedoi-

Aamulla hain lahti tyohon, ©

.liisiasemalle, ja kun siell Bys) ah
-mitd han haluda, niin sanot ber

-tovansa porkansa.
-puksi- se kuitenkin selvist.

‘tykseksi- sanottiin, ett# han v0 my
-rauhassa mennit kotiin koska lapst ©

1934
“Saat -sanallas” -

' Pykki-Siukku oli tunnetty pahaksi
kiroilijaksi. Miti tahansa han aloitti

Pihumazen, niin aina hin sanci aluzsi-

“Saatana,' kun...” _ |
Pastori oli yrittanyt seada Siukku

duopumaan ian voimakkaasta kielen.

kaytosta, mutta hucnolla menestyksel.

‘li. * Siukku kyla yritti tehdé parannys.
ta, mutta totuttyu fapa ei vaip tahtonut

janda4 pois. -
Oli sitten taas kylissd raamatunseh.

‘tystilaisuus, ja kokoontunut vak; jutteti

Erikisia asicista odoteliessaan Papin
Saapumiista. SMA pdéasi Siukultakin-
“Sant...”
“Muita samessa hin huomasi Papin

ja etta pappikin oli huomannut hinen
‘Ja kuuilut hanen sanansa.

“Mita se Siukku taas meinasi sanggs

lausui: pappi nuhtelevasti.

“Mini, tuota”, epaili Siukku, “meing.
sin. sanoa, ett eikahin lavleta fhikess

Virsi: Saat sanatlas,..”

“Jaa, jaa samaa virtt& olen mindlin

‘ajatellut’, lausui pappi leppyneeng.

——
—————

-—n__,

masi. Siksi vienkin pojan mukanani

sellaiseen paikkaan missa hin ei tule

harsimaan puutetta. Koita oll yah-

va, vaikka tama koskeekin sinuun. ...

Ala koetakaan hakea poikaa, sillj
olen jarjestanyt niin, ettd poika tu-
lee saamaan hyvin kasvatuksen, etij
hanesta tulee parempi mies kuin jsin-
54 on ollut.

Tiedan olieeni sinulle paha ja huo-
no mies, sinulle joka olit oikea kodin
helmi... Luulen ettemme eni# kos-
kaan tapaa toisiamme... . Hapean ja
otan paikan joka on ainoana lohte-
nani. Olen kaukana jo kun luet ti-
man.

Vield kerran, anna anteeks!..,

 ‘Miehesi Vilho.” ’

Elli tunsi rintaansa poittavan,
yksikdan kyynel ei vierahtynyt. kus
toisessa maailmassa ollen han kohtast
naapurin hyvailevan katseen ja kua-

li hanen kysymykseensé:  Kuinka
voit, ystavani?
EHi tarttui paahinsa. Hanesta

‘tuntui kuin-olist han oukkunut kauan

ja nyt juuri herannyt todeillisuuteea,
Han kysyi: Mité on tapahtenut.
Olet vain vahdn vasynyt, vastasi ys-
fava... Mutta sitten muistuttt ba-
dessi oleva kirje itsestiin ja kaikk
alkoi mennd sekaisin, silmissa alko!

musteta,

Vasta myohalla iHalla alkot muistl
selviti ja halusin nabt# mita yutisl2
en sanomalehdissd. Niissé oli suu-
rilla otsikoilla varustettu uutinen sil-
ti, kuinka poliisit ovat pidattaneet
viinalastissa olleen auton, jonka aj
rina oli ollut Vilho-. :

Nyt oli Eb menet titi lopunkin
ajatuskykynsa, sill aina han ol (@-

yvannut’ miehensi vain rehellisess4

tyossd, mutta nyt... Val n Lapel il
si tukermana pystyi han kultenain
kestamaan. —_
Elli ei voinut Vilhon muuttumsts

selittaa muuten, kuin etta tyottomyy

- . ti
oli.sen aikaan saanut...- Jospa val

olist ollut tyéta! Tietdmatta oikeln

-itseksan mité tekt, kulki han nyt pr

yt

Al 1552 siella fl

tiedetty mista oli kysymys, mutta lo
Ja cell-

turvassa. Kun hin kysyi miestaa™

jimoitettiin hanet tuomituks! finnaay,
“mutta hin oli -halunnut vathtaé io
‘mion -sotapalvelukseen
lisuus turvata jotenkin sinunkin efa- .

_— lahted
. (fatkut)}

a |
wale
1 ren i

Ls . oe
ot 7 —_= " ae oa i 2 .
wool Ta on totem es ne aie ee - weld oa
Tinka otenl aa lta otc nia ie ah Mie phe aaa
ae ee ME

on 16
a ee oh,
Reba a eee py detcbhatkhaee an

8 . fers
ee Le
1 Peel! Pare Fi a

-, en ee _
ie Pe ied ig “fe =:
el nt epg oF
ae 1 ara,

SH

1935
an

aM ALLEE.
T’ tyon Jait
aj ratkaiseva
vn tietoisia ]
oli vaban Ja €n
cellaiset, jotka
fetoisia Ja jot!
halunneet lahte
epauskoiset, a
tilanteessa Olt J
roiset VOIMAE.
yuuttua sanka
vaikka mihin, J
aj vaarallisen &
Ja vaara ol
tesken syntyisi
seenin lopput
can ulvonnan |
swat Aanekkaa:
cHaan, Mista C
jvat rahistii, k
ja riidella, Sil
rannoutuneiden
ki tulist olema
tyolaiset heti :
tasteluun  luol
tai sitten ehka
saboteeraafien |
baivat lakkolai
avat heita, Lyd
tai sitten halvek
vat tyohon ja
jat pyovelien ki
Niin, tama o
kea yritys,
Ralkki oli va
fueen edustajat
vot keskenadn,
rast] punuiten

. tarkastellen sitz

Vitamatti silt
man tolmintaa
panttumia silm:
raskatinmat ja
ral olivat jaete
i sunnellisimer
Braak tuisti ja

— Meidin te
tea hetttid mei
taaksepdin. Se
huslattokseen, 4
sd closuhteissa ¢
lemantuomion,
— kysymvs oy
masta, XTika
me? Vallankun
sllisten armetj
vat. Raskaan

: : altaya ensimn

On NS0ltettay| a
Reutta ja ett ol]
le luckallemme.
raukat jg pett
Palkkansa ||

~~ Vasaralla

e _‘taharteinen -Py

NyOkk9si mm
Merkiksi, ett ¢
Sanomalehdis
“Htlomuuksista

Sli ja tani

Listelyt Stell:
“Wavuttivat voit
listynea¢ muodc
Sydimeni h.

+.“ aamulla mm,

Micliala eri ,
oli Vimeisten
NAsesta hyvin
“me. Pian nie:
Tojen naama
Res elld tavaltis
4 Sdattas teh
naan Ja sen ult

e laitokseer