(JATKOA)

Vihoissaan he sina iltana erosi-
vat. Lauantaina Marja-Leena
lahti mokille. Isalla oli kesaloma
ja vanhemmat olivat siella. Sa-
moin oltiin Puharin huvilalla.
Pekka ja Marja-Leena osuivat
samaan autoon.

—~ Lahdetko sina
seihin? kysyi Pekka.
'—-En tieda, ehka, vastasi
Marja-Leena ja poika huomasi
alakuloisuuden hanen aanes-
saan. |

'— Onko se kaveri, tarkoitan
Kuusaman poika siella huvilalla?

Marja-Leena kohautti olkapai-
_taan.

—~ Ehka!

— No, oletteko te riidelleet?
tiukkasi Pekka edelleen ja katsoi
tutkivasti tyttoa.

— Olemme, vastasi Maryja-
Leena rehellisesti.

—~- Hm, no kylla se siita taas
suttaantuu. Pekka taputti Marja-
Leenan katta ja akkia tytto huo-
masi, miten kaunut kadet Pe-
kalla oli, pitkat ja herkat sormet.

Marja-Leenan 4llistyksella ei
ollut rajoja, kun -han naki kuka
heilla mokilla oli. Irene-serkku!
Miten maailmassa han oli tanne
tullut? Olihan heilla oma hieno
huvila. Irene oli kevaalla paas-
syt ylioppilaaksi.

~ Kuinka sind taalla olet? ky-
syihan. |

—- Onkos se nyt sitten niin
suuri ihme! Irene nakkasi nisko-
jaan. —— Vai eik6 olisi saanut
tulla? |

—En kai mina nyt sita tar-
koittanut, mutisi Marja-Leena,
—- mutta etpa ole taalla ennen
kaynyt.

—~ Kun ei ollut muutakaan te-
kemista, paatin lahtea teita kat-
somaan, sanoi Irene huoletto-
masti. — Onko taalla missaan
lahella tansseja, jatkoi han sit-
ten.

—~ On tuolla kylan tavalla. Kai
sinne sitten on lahdettava. Pek-
kakin kysyi, menenk6, -sanoi
Marja-Leena.

* * * *

Pekka ja Pauli, Pekan veli, tuli-
vat illalla katsomaan olisiko Nat-
tarilla tanssiin lahtijoita. Pojat
olivat Irenen kanssa hyvanpai-
vantuttuja. Tavallisissa oloissa
Irene olisi nyrpistanyt heille ne-
naansa, mutta olihan mukavaa,

es 88

illalla tans-

kun oli sentaan seuraa, ettei tar-

vinnut kahden Marja-Leenan
kanssa lahtea lavalle. Sitapaitsi
Pekka oli hurjan hauskan naki-
nen, huomasi Irene.

Tanssit olivat jo taydessa me- -

nossa kun he saapuivat paikalle.
Marja-Leenan katse kulki var-
kain nuorten joukossa mutta pet-
tymyksekseen han ei huoman-
nut Herkkoa paremmin ‘kuin
Kristiakaan. He ehtivat tanssia
per kappaletta kun han naki

Herkon auton. Kristilla oli joku
poika mukanaan. Marja-Leenan
sydan lennahti kurkkuun. Herk-

ko ei ollut ensin huomaavinaan -

tyttoa. Han tanssitti pari kap-
paletta aivan vieraita tytt6ja mut-
ta tuli sitten lopulta Marja-Lee-
naa hakemaan. Irenen takse vii-
vahti pitkaan Herkossa.

— Kuka sinulla on mukansi?
kysyi Herkko ensitdikseen ja ha-
nen katseensa haki Irenea, joka
parhaillaan tanssi Paulin kanssa.
Pekka oli jaanyt seisoskelemaan.

— Han on serkkuni, insin66ri
Artion tytar, vastasi Marja-
Leena.

— Kaupungin rakennusinsi-
ndoori Artionko? kysyi Herkko ja

hanen aanessaan kuulsi selva

kiinnostus.

~~ Niin, vastasi Marja-Leena
kuivasti.

— Ja uskollinen henkivartijasi
on taas mukana, sanoi Herkko
ivallisesti. | |

— Ei minulla ole syyta moittia
Pekkaa, sanoi Marja-Leena.
~ Herkko ei puhunut sanaakaan
heidan riidstaan, el pyytanyt an-
teeksi eika muutakaan. Seuraa-
vaan tanssiin hanhaki Irenen.
Marja-Leena naki miten Irene
keimaili Herkolle. Kun Herkko
saattoi Irenen paikoilleen loi tyt-
to serkkuunsa voitoniemuisen
katseen. Illan mittaan Marja-
Leenan mieliala laskemistaan
laski. Irene oli kertakaikkiaan
valloittanut Herkon itselleen.
Heilla tuntui olevan puhumista
ja yhteisia asioita vaikka milla
mitalla. Etta Herkko saattoi-
kin! Noin helpostiko unohde-
taan kaikki kauniit sanat ja kaik-
ki mita heilla on ollut yhteista.

Viimeinen pisara oli kun Irene
ja Herkko menivat Herkon au-
ton luo ja mitaan sanomatta ajoi-
vat tiehensa. Silla hetkella Mar-
ja-Leena tunsi niin sokeaa tus-
kaa, etté han ei kestanyt enaa.
Han pujahti metsaan, juoksi po-
lulle ja sita pitkin eteenpain. Han
tajusi menevansa kotiin pain
mutta ei kuitenkaan tiennyt mis-
sa oli. Lopulta han pienen niit-

‘tyaukeaman laidassa_ heittaytyi

pitkalleen ydkasteiseen ruohik-
koon. Tuska purkautui itkuksi.
Han nyyhkytti rajusti ja sydan-
ta sarkevasti.”

— Ala itke Marja-Leena!
Pekka oli kumartunut Marja-
Leenan viereen ja hiveli hanen

Tuskeita hiuksiaan lempiasti.

Marja-Leena kohottautui istu-
maan. Hanen kasvonsa olivat
marat. Pekka vetaisi nendliinan
rintataskustaan ja pyyhki tyton
kasvot. Marja-Leena otti nena-
liinan, niisti nenansa ja antoi sen
sitten takaisin Pekalle, joka tyon-
si sen sivutaskuunsa.

‘

— Kerran se vain kirpaisee,

sanoi Pekka ja istui tytén_ vie-

reen, — Ei Herkko ole sinua

Tiistaina elokuun 5 pnii, 1975

, Leenan ja Pekan kihlaus julkais-
tin samanaikaisesti. Artiolla oli
‘tietysti hienot kihlajaispaivalli- —
‘set, mutta Nattareilla oli kaikek-

varten, tai parempi on sanoa, et-
ta sina et ole Herkkoa varten.
Kylla sina hanet pystyt unoh-
tamaan ajan kanssa. Alaka unoh-
da, pojan aani madaltui ja han
katsoi vakavasti Marja-Leenaa.
— Ala unohda, etta mind olen
aina lahellasi. Me olemme ikaan-
kuin kasvaneet yhteen, ymmiar-
ramme toisiamme sanoittakin.
Meilla on samanlainen elaman
ymparisto, samanlaiset toiveet ja
kasvatus. Mieti tata. Sitten kun
paaset irti tasta, puhutaan li-
saa. Nyt sinun tulee kylma siina,
mennaan kotiin.

Han veti Marja-Leenan ylos,
pujotti katensa tyt6n kainaloonja
danettomana he kulkivat kesii-
sessa yossa, tytto murtunein sy-
damin, poika orastava tolvo sy-
damessaan.

*x* * *

Marja-Leena pysyi kyla tilan-
teen tasalla. Siita piti Elina-tati
huolen. Han ei huomannut tai ei
ollut huomaavinaan perheenja-
senten toisiinsa luomia vaivau-
tuneita silmayksia ja aidin mil-
tei pelastynytta katsetta, kun han
ensikerran asiasta kertoi.

— Irene on nyt rakastunut.

Voi voi sita nuorta onnea, miten
suloista sita on katsella! [han tu-
lee orma nuoruus mieleen, kun
mekin Akselin kanssa kuljimme
yhdessa. Ja Herkko Kuusama on

oikeaa ainesta, sellainen eteen-

pain pyrkiva, tarmokas nuori-
mies. Ties miten nimikuulu ark-
kitehti hanesta viela tulle. Aja-
tella, etta han on niin kiintynyt
perheeseensa, ettei halunnut lah-
tea Helsinkiin lukemaan, vaan jai
tanne opistoon.

— Kun el paassyt, Marja-Lee-
na ei malttanut olla heittamatta
letkautustaan.

— Hyvanen aika! Elisa-tati
naytti kauhistuneelta. — Etteiko
Herkko olisi paassyt! Sellaiset
paperit kun hanella-on, laudatur
ylioppilas ja kaikkea.

Marja-Leenaa hymyilytti kes-
ken kaiken. Suurennelkoon Eli-
sa-tati ‘asioita nyt miten haluaa.
Tosiasia oli, etta) Herkko oli
karsinnoissa reputtanut. Han pu-
jahti keittid6n silla tuntui kuiten-
kin niin pahalta kuunnella Elisa-
tadin juttuja. Haava oli viela li-
an tuore ja veres. Hin oli yrit-
tanyt unohtaa Herkon mutta pel-
kasi, etta ei voisi enaan tuntea

ae 2

samanlaisiatunteitaketaan muuta -

kohtaan. Hiljaisessa mielessaan -

han oli tullut siihen tulokseen,
etta Pekka olisi hanen pelastuk-
sensa. Jos han ei Pekan kanssa
tahtitaivasta tavoittaisikaan,
ainakin he voisivat elaa yhdessa
rauhallista ja tasaista elamaa. Jo-

ka tapauksessa han oli niin pal-'
jon nainen, ettaé halusi kodin ja

lapsia. Ilman niita elama tuntui-
si tyhjalta ja sisallyksettomal-
ta. 2a

ta Irenen j ja ‘Herkon sek Marja:

si onneksi laillinen este, koska

-omassakin talossa vietettiin kih-
. lajaisia. Nain ollen Marja-Leena
ja Herkko saastyivat ikavalta ta-

paamiselta. -

Marja-Leena oli paattanyt ol-
la jarkeva. Tietysti he viettaisi-
vat Pekan kanssa aivan vaati-
mattomat vihkiaiset. Han laittai-
si itselleen sinisen sievan puvun
ja silla siisti. Jonkilainen haikeus

nousi hanen mieleensa, unelma

valkoisesta morisuspuvusta ja
hunnusta, mutta paattavasti kar-
koitti han ne mielestaan. He olli-
vat Pekan kanssa jarkevia. Ei
Pekkakaan sellaisesta valittaisi.
Tama tuntisi itsensé varmaan
hurjan vaivautuneeksi, jos hanen
pitaisi ottaa morsiamensa vas-
taan kirkossa ihmisten silmissi.
Ei, parasta tehda koko asia niin
arkiseksi kuin mahdollista.
* * & *

Sininen puku oli kaapissa val-
miina naulapuulla. Aiti oli kylla
ollut vahan pahoillaan. Han oli

senverran romanttinen, etta olisi

halunnut tyttarensa haista juhlal-
lisemmat. Olihan heilla nyt pa-
remmin olemista kuin ennen,
mutta Marja-Leena oli jarkahta-

maton. Pekka oli tyytynyt kaik-
kin tyt6n ehdotuksiin ja Marja-
Leena oli varma, etta poika oli-
si tyytyvainen siihen mita va-
hemmalla paasi.

Heidan yhdessaolonsa oli mel-
kein samanlaista kuin ennenkin.
He puhuivat asioista toverillises-
ti ja entiseen tapaan. Vain pari
kertaa Pekka oli kevyesti suudel-
lut Marja-~-Leenaa. Pieni haikeus
oli silloin tayttanyt tyt6n syda-
men. Tama oli niin tuiki erilais-

ta kuin Herkon kanssa. Marja-.

Leena ei aavistanut, etta Pekka
antoi hanelle vain aikaa toipua.
Han tunsi tyt6n ja tiesi vuoren
varmasti, etta hanen aikansa tu-
lisi.

— Huh, huh! Biisa-ttt istahti
huokaisten, — K ylla tama on ras-
kasta ja ai miten rahaa vievaa.
Tietysti se on sita teill4kin, mut-
ta ei kuitenkaan samoissa mit-

odelliset seurapiirihaat, ‘mutta
inahan, Marja-Leena kuulut ha- 2

~ luavan menna aivan vaatimatto-
-masti naimisiin. Ja oikeinhan ; se
onkin. Eihan teilla ole sellaista

ystava- ja seurapiiriakaan, joka
velvoittaisi. Sitapaitsi, sinun sul-
hasmiehesihan on vaatimaton |
mainosmies, joka tuskin koskaan
kiipeaa millek4an korkealle ok-
salle. Toista se on ;Herkon kans-
sa. Hanella on nyt jo tiedossa
paikka kaupungissa ja ehka pe-
rustaa oman toimiston myéskin.
Rahahan ei tee kiusaa siind asias-
sa. Irene ja Herkko tekevat
haamatkan Mallorcalle, se on
niin romanttista.

— Vai niin, sanoi aiti kuivasti.
— Marja-Leena ja Pekka lahte-
vat luultavasti kreikkaan. .

—. Kreikkaan! Elisa-tadin suu
ravahti auki. Han katseli sisar-
taan kuin vajaaalyista. — Ala
nyt hdpise. Sellainen matkahan
maksaa tuhottomasti. Mitenkas
mainosmiehen pakkalla sellaisia
matkoja voidaan tehda.

Marja-Leena ompeli tyynyn-
liinaa. Hanen poskiaan poltti.
Han kohotti katseensa ja sanoi:

— Pekka voitti erdan suuren
kansainvalisen mainoskilpailun.
Se oli julistekilpailu. Han sai el-
len asiasta tiedon mutta se jul-
kaistaan vasta loppuviikolla leh-
dissa. Pekkaa on pyydetty haas-
tateltavaksi televisioonkin. Pal-
kintona oli rahaa ja matka voit-
tajan haluamaan maahan. Mé
haluamme Kreikkaan.

— Jassoo, no sehan muuttaa
asian. Elisa-tati.oli jostain syys-
ta hapan. Hetken han katseli
Marja-Leenan ompelemista ja
sanoi sitten:

— Mina teetin kaikki kapiot
Irenelle takalaisessa vuodevaate-
liikkeessé. Ne osaavat todella
tehdd hyvan ty6n. Nelja tusinaa
lakanoita laitoin alkuun. Ostin
ihanat untuvan pehmeat silkki-
takit ja suuremmoisia ulkolaisia
villahuopia.

— Mutta kotimaiset villahuo-
vathan ovat niin kauniita ja kes-
tavia, sanoi Aiti.

— En mina niista valita. Elisa-
tati huitaisi kadella4an. — Puo-

jatkuu siv. 15

JSURANNUSTYTTU THNA SANIAN mielesti: ‘maito. on paras rioka

- Juoma,