geeoses - Marko Tapio: ? : : : Itse palaaminen — se siis tapahtuu kuitenkin koko mat- kan omituisen, melkein tuon- nottoman hurmion vallassa, ai- noana mielteena vain paasemi- nen yhteen ainoaan taysin maa- riteltyyn pisteeseen laajassa maailmassa. Sen méadaraavin vaistomus kavisi ilmi ja matka onnistuisi paremmin, jos pojalla olisi vaikka vain poikkeuksel- lisesti kaytettavandan siivet ja maanpinnan asemesta_ ilma, niin etta my6s tulon ulkonainen puoli olisi sitaé, mita sisainen edellyttaa. Kayhan se nainkin, mutta matka on rasittava hel- teisena paivana, ja kun on pu- keutunut niinkuin on, silla tie on mutkitteleva ja monivaihei- nen, ; Loppumatka, ennen kuin nain syvalle sydanmaahan paa- see, on polutonta metsaa. Nuori mies oOikaisee sen lapi vaistol- laan, ja juuri silla valilla, sita mukaa kuin toisesta suuresta elamanarvosta loitotaan ja tois- ta vakavasti lahestytaan, tapah-' tuvat vakevimmat kosketukset kypsyvan kesadn kanssa. Eivat- ka ne siis viela talléinkaan ole yksinomaan kohottavia monel- lakaan tavalla vasyneelle nuo- rukaiselle. Ylpea vihan tunne sita maailmaa kohtaan. josta han on palaamassa, se on al- kumatkan perusajatus taalla metsassakin, mutta vaihtuu va- hitellen katkeraksi itsesyyt6k- seksi, ja mieliala laskee yha; aluksi han my6s taittaa taivalta rajusti juosten ja kiroaa nautin- nollisessa voimantunnossaan: Mokomat ne on viela ollakseen, herrajjumala! — mutta ennen kuin ensimmdainen penikulma- kaan on voitettu, kysytaan ha- nelta itseltéan aivan vilpitto- masti ja suoraan esimerkiksi: Mita nuori mies on tanaan syOnyt? Thminen ei missdan kamppailussaan tule niin ras- kummasta.... Mistahan kummasta kulkuri lienee ruusuja ripaissutkin, kun joka metri on viitoitettu nokkosin koiran putkin? Mistahan merkista aurinko tietdaa yOta ja paivaa alkaa, kun joka puolella taukoomatta kulkia nostaa jalkaa? Minkahan virheen se Luojakin mahtot huomata silloin vasta, kun kuvan muovas ja ihmista kielsi uusia puuhaamasta. Millahan laululla Edenin haassa passeja innostettiin, kun taman kumotun pilkkumin alle sielta ne kellahdettiin? Loytaisimpa sen savelen kerran, niin mina puskettaisin kaikkia kalloja tahdissa, kunnes pilkkumin pystyyn saisin! nitussa. Kevaisen metsan sisalt6 si- vuaa kuitenkin monin yksityis- kohdin umpimahkéan samoa- vaa miesta. Siella on riipallaan honteloja puita, joitakin katkeil- leita latvuksia; kaikki merkkeja runsaslumisesta talvesta. Hei- kommat yksil6t ovat joko tai- puneet taikka taittuneet. Poika joutuu siten kulkemaan ikaan kuin kaariporttien ja holvistojen alla, ja hanen luonnonvaraisille aistimilleen ‘ne kaikki ovat sel- laisia yksityiskohtia, lahinna viivarytmeja, jotka aivan Sel- vasti ja tajuttavasti menevat katseesta sisaan ja rauhoittavat — ja luonnon tuottama nautinto taydentyy jatkuvasti ja himok- kaasti. Niin han jonkin suon laidassa juoksee pahki hataan- tyneeseen ja rymisten lahtevaan metsoon. Siind on sen pesa: nel- ja—viisi ruskeataplasta munaa. Suojaten kadellaan hengitys- taan saastuttamasta pesaa han kumartuu tarkastelemaan sita lahemmin. Viisi ruskeataplais- ta, ainakin kananmunan kokois- ta, tikkuisen sammalen syven- nyksessa. Ettei lintu hylkisi pe- saansa han varoo tarkasti kos- kemasta mihinkdan ja jatkaa matkaansa. Han jatkaa sita taaskin vahan rauhallisemmin, kavellen, ja paastydan korkean rinteen laelle pysahtyy ihaile- maan nakoalaa, joka silita au- keaa. Kimmahdellen kantautuu silloin hanen korviinsa kirkon ehtookellojen vaimea _ soitto kaukaa lannestaé. Se on var- sinaisesti ensimmainen tuttu merkki siité, etta kotia lahesty- taan. Aurinko on viela korke- alla taivaanrannan paalla taal- ta katsoen. Se suis oli ensimmainen merkki kotiseudusta. Kuitenkin han on vielé kaukana... Mutta vihdoin, kun ensin on loytynyt polku, jonka han sitten vahan matkaa mentyaan tuntee ja tie- taa varmasti vievaén suoraan kotiin, tapahtuu, tutulle aidalle tultua, laukeaminen. Ja oikeas- taan vasta siind, aidan paalta istualtaan katsoessaan han oi- kein selvasti kasittaa, etta mus- tikka kukkil; suotuisasti: miljoo- nittain pienté punertavaa kello- kukkaa niinkuin heitivaa viljaa. Viljjaa — nyt muistuu, etta erdilla korpisoilla, joiden sivuit- se han joutui tulemaan asken, my6s lakka oli kukassa, val- koisenaan nevalakeudet. Han on koko tahanastisen ela- tuksensa hankkinut juuri marjo- jen poimimisella ja myynnilla niinkuin daitikin.... Siind han nyt sitten istuu, kuten todellakin muuttolintu, aidan harjalla mT lepaamassa. T asta ei ole enaa pitkasti kotiin; voi melkein jo katsoa olevansa perilla. — No lopultakin, kay hanen rintansa — lopultakin! Kas, tama nain on nyt kaikki sita, mita mina itsekin luiltani, ytimiltani olen. Taalla mina olen syntynyt ja kasvanut kaksi- HE shea ape ae ae afe ae sete ea ale he a he a I Me a a ee eS ae He he Nee ee he ee ae aie she a ae Ae a ee fe ae oe ae ape ae as he a he ae Se ae as a Se ae He a I Ie ae fe aap ae ae ae ae ae ae ahs fe she ake ah ane abe ae ae ofc ah ae ake abe ae abe a abe she ake ae sheaf oe aes kymmentaé vuotta ja minussa lienee lahtematt6masti juuri taman isanmaan kolkan (han- han palaa armeijasta!) sielu ja olemus, niin etta se minua vetaa ja vetaa. Niinkun astiallinen vetta e1 saa rauhaa_ hetkeksi- kdan niin kauan, kunnes se on paassyt meren puristukseen... Mita sanoikaan poyalle van- ha eversti varuskuntakaupungin torin laidassa tana aamuna’ Ukko oli joutava, kun sanoi sen, sita ei olisi tarvittu. No, poika ei sita silloin kylla ymmartanyt. mutta joskus sen lausahduksen kaiku on tuleva, muistuva, hai- ritseva jotakin hanen tulevai- suutensa hetkead. Itse asiassa vanhalla sotaoppineella olisi it- sellaankin jotain perustavaa o- pittavaa entiselta alokkaalta, ‘veripaalta) mokkerilta’, joka kaiketi ensimmaisesta pdivasta oli siella ‘jyran alla’, kuten sa- notaan, eika sivulissakaan ole olkeastaan mitaan. Sellaista on elama, arvoituksellista.... Nuoren miehen tunnelma tassa lepopaikassa ikaan kuin vakiintuu, se on taysin verrat- tavissa nyt riemussaan sithen koti-ikavaan, jota han on kar- sinyt, Niinpa se on siis erikol- sen vastaanottavainen nimeno- maan Sellaisille seikoille kuin mustikankukinta. Hanhan on ‘siviillammatiltaan’ marjamies, mainittavasti mitaan muuta han ei ole eldessdan osannut. Noin nuoren ja toisaalta sentaan liiankin vanhan elaman yli ly6 omituisen raskaan varjon se. etta niin on... Voi arvata, etta yhta ja toista ehtii vielakin sattua ennen kuin edes ollaan niin pitkalla tatakaan kesaa, etta nuo kukat ovat ensin he- delmdityneet ja senjalkeen kas- vaneet ja kypsyneet poimitta- viksi mustikoiksi. Sita ennen ehtil jo taysiin uurteisiinsa ha- nen elamansa, pelkkien tapah- tumisten sarja, jota se tulee ole- maan, ja sen voi Sitten aavistaa jatkuvan hyvinkin pitkalti aivan samana ja luultavasti arkivoit- toisena elamyksiltaan. Mutta itse marjanpoimija- naky on sentaan toivokas, kun se yleistetéan kaikkiin niihin nuoriin miehiin, jotka tana pai- vanda on vapautettu Suomen ar- meijasta. Silla valtaosa nista on kunnollista ainesta, olosuh- teet saattavat melkein satapro- senttisesti olla vaikeat, mutta ndin ne nyt kuitenkin ovat jo hakeutuneet ympari isaénmaata yksityisten tyOpaikkojensa aa- relle; sita parempi, mita useam- malle alalle. Ja saadaan olla aivan huoletta, voidaan vedota sotien historiaankin (silla vaik- keivat nama sodassa ole olleet- kaan, niin siita, jolloin se riehul maassa, ei ole edes niin pitkasti, etta ndiden isat olisivat siella rypeneet, vaan sen ovat tehneet isot veljet) ja aina vain var- mistua siita, etta kaikki vai- keudet ne tulevat voittamaan... Ja niin sitten onkin paattynyt muuan jakso: tietty ikdluokka — v,-30 lopullasynt. — havida, sekoittuu tasaisesti muihin mo- nenikaisiin, kaksin verroin se- koittumalla naispuolisiin, eika sita oikeastaan senjalkeen ole. On vain erillisia, yksityisia hen- kildita — kansaa.. Jossain tutun kevatvetisen tiennotkon kohdalla nuori mies istuu totutulle kivelle ja riisuu siinad toppdsensa. Ja silloin ha- net valtaa omituinen pyorrytta- va, ikaan kuin mutterinomainen tunne siita, miten tarkasti tassa taas kaikki palautuu entiselleen. Tokko han tahan ikaansa on tuotakaan tienpatkaa tasta ko- tiin ndin kesdaikana kengat jalassa kulkenut? etka tee sita vielakaan. Koko lopun paivan han sita paitsi jo elaakin pal- eae jaSjaloin: seutu on puhdas viela SER OPP OT An ARS si mengener ShnnannenmnnnrnnsmnpeneRORet ERSDERE ORC NOREEN pIRRRDOVUI -RRIIEEAAAT ARARAAABRA RANI, «| BRRARNROO IRENE TY an csbceokee pag tty: yhdesta, sinans4 syyttémast _Kirouksesta: kaarmeista, niin . etta se siltakin puolelta on hyvin mahdollinen.... Niin han laskeutuu nelinkontin kiville ja juo jaakylmda, helmeilevan kir- kasta vetta ja sita tehdessdan a- jattelee: — Aah! Miten hyvaa se on! Eika se maksa mitdan... Han ajattelee sen daneen, ja sen tehtyaan hanella on jon- kinmoinen kasitys lausumansa ajatuksen puhtaudesta ja yksin- kertaisesta viisaudesta... Siihen paikkaan asken kuu- lui jo kosken kohu pihapienta- ren alta Kun han sitten on perille paassyt, kotiin, ja tulee jo sen verran takaisinkin pain, mita hanen on tultava pdastakseen Saunalle. tuntuu, ettei silla kai- kella, mita hanet on melkein vuoden ajan saatu uskomaan ja pitamaan ensiarvoisen tarkedna ja suurena, lopuksi olekaan mi- taan arvoa. Vaikka taas kotoi- sen elaman ulkonaiset puitteet tuntuvatkin kasarmihallien jal-. keen suorastaan ujostuttavan pienilta ja turhanaikaisilta joka suhteessa — niin ei sittenkdan. Sen verran toimeentulon huolet salaa nayttaytyvat tassa esivai- heessakin.... Jatk. Thunder Bayn kuulumisia Nyt on kuulumiset vallan loppuneet. kun on lumen tulo- kin loppunut ettei ole edes lapiotoita. Meilla on ollut kylla oikein sievid ilmoja. kun ei ota huo- mioon sita yhté lumisadetta — sita tulikin varmaan koko talven osalle yhdella kertaa., ei ole ollut edes kovia pakkasia. Vaan kyllahan niita kuuli- misia alkaa kuulumaan 18. pai- van jalkeen, kun kuullaan kuka paasee isannaksi, ja saadaan alkaa varttomaan tuleeko niita hyvia lupauksia taytettya. -- Aikahan sen nayttaa. Tassa vahan kuulutan Kai- ku-kuoron hommista. Harjoi- tukset ovat hyvalla alulla ja pitaakin olla ahkerana, etta saadaan laulut valmiiksi Sud- buryssa pidettaville laulujuhlil- Et kaikkea voi saada, Jimmy Boy Et kaikkea voi saada, Jimmy boy, Sun ymmadrrettdva se on. Et kaikkea voi saadaJimmy boy, johan oot sd viidenkymmenen. Ei aina voi leikissad madrata, Kaikkien asioihin puuttua et vol. Et aikuisena lyéda vot sita joka kanssas leiki et, oothan viidenkymmenen. Et kaikkea voi saada, Jimmy boy, ku-kuoro jarjestaéa le. koska ne juhlat ovat nyt niin aikaiseen. Se on kylla hyva, etta juhlien jalkeen saa jokainen viettdd vapaasti kesalomaa. Ennen vanhaan kun oli juhlat elokuun alussa, niin sai kulkea harjol tuksissa koko kesan. Maaliskuun 16. paiva Kai- mojakka- paivallisen Finnish — haalilla. Tulkaapa nauttimaan hyvdasta ateriasta.johon kuuluu myéskin hyva jalkiruoka. Tarjoilu alkaa kello 12 paivallaja aterian hinta on $3.00. Pidamme nyt huolen siita, etta mojakka ei lupu kes- ken, kuten viime kevaana (tol- vottavasti). Kevat juhlaakin aletaan pian jarjestelemaan, joka pide- taan toukokuun alussa. Siita kuullaan myGhemmin. Lyyli T. Epaitsekkddsti vain huolehdit sd oikeuksista muiden kansojen. Oman talon nurkilla el niinkddn valid. £i aina voi kaikkea saada, minke toisille soisit vain. Lhmisoikeuksia muiden puollat . Vain vain vain, omalia véelld ei kai kiire niin, Vaan vdlidk6 halla: Jostain aloitettavahan on. jos pyssylla sé rupeet leikkimaan, myos itse tuhoutua volt vaan valiadko halla: kun kaiken tuhonneet oomme, myos kukaan ei suremaan Jaa! Ei aina voi naista saada, jJonka haluaa. Sen voisi muistaa myéskin | ystivuds, Joka joutui tappeluun. Vaan vdlické halla: ethan toki politiikkaan moinen kdytés heijastu! £'t kaikkea voi saada, Jimmy boy, vaan yhden tahtoisimme sittenkin. elaé rauhassa ja antaa toisten elad, Tad pieni pyynté oisko mahdoton - Sun Rdsittda, oothan viidenk ymmenen, Jos pieni pyynté tad ei mahdollinen sulle oo, kai nurkkaan tdytyy sinut panna ja joku toinen tilalles. "Et kaikkea voi saada, Jimmy boy", voin silloin sanoa, tilaisuutes menetit niin plan kuin sen sait. ANNELI NYGREN 11 Niinpé niin, Jimmy boy, et kaikkea saada voi!