Han joka tietaa ja ei tieda etta han tietaa, herata hdnet - han nukkuu! Han joka tietaa ja ei tieda etta han tietad, seuraa hanta-hanon viisas! Niin, siella juhlilla tuli taas- kin puserrettua monen tuttavan katta ja hieman arvosteltiinkin ulkonaisia ominaisuuksia. Hy- vin monet minua moittivat, etta Olen liian lihava. Mutta olen koittanut noudattaa sita peri- aatetta etta “kdoyhtya saa mutta ei laihtua,” Sitten siihen sudburylaisten seuraan yhtyi kaksi tyt- toa, jotka ovat asuneet siella kaukana lannella monet viime vuodet, mutta entinen kotikyla vetaa kuitenkin puoleensa. Tyt- taret olivat Helmi Lindroos ja Rauha Maki, molemmat ovat tehneet aikaisemmin tyéta sika- laisissa kulttuuriseuroissa ja toivottavasti tulevat antamaan katta ensi kesan juhlia valmis- taessa. Lauantain iltapaivakonser- lin paatyttya pyysin kyytia Lohtajan pojalta, koska tiesin etta han menee lahelle sita illan ruokailupaikkaa ja samalla vie- railin pojan kotona ja pikipain puhuimime monesta_ asiasta, poika kun on nuta entisia Kirk- land Laken nayttelijoita, eika ole vielakaan pohjoista unoit- tanut ja herttaisen rouvan kans- sa olimme liki ‘perukkalaisia’. Kiitos —- vieraanvaraisuudesta teille! _Konserttitalon kaytavalla olin Jussi Maen puheilla. Han on nuta harvoja viela clossa- olevia kaivoskuilun polkijoita ja vaikka kuinka jarkeilimme, niin nita miehia ei ole elossa muuta kuin Lenni Seppala. Han ei ollut juhlissa, mutta han oli laittanut tervehdyksensa juhla- lehteen, Lenni ja Jussi olivat kylla kovan oorin miehia ja paljon kulkivat kaivannoiden avauksissa, Mina en tieda oliko naiden miesten valokuvat ‘tis- kareiden* kaapin paalla, mutta kylla he hyvin arvokkaita mie- hid olivat, Sitten siella juhlapaikalla & Arkangelissa asuva tyolainen N. Strunin eksyi marjaretkella. Loytaakseen oikean suunnan han kiipesi mantyyn, jonka oksa katkesi ja Strunin putosi maa- han. Tultuaan tajuihinsa han ha- vaitsi, ettei pysty lkkumaan. Kuusi vuorokautta, Jjoiden aika- na hanta etsittiin, Strunin sol marjoja ja joi sammaleeseen te- kemaansa kuoppaan kertynytta vetta. Loytajilleen Strunin sanoi, etta) hanta auttoi kestamaan tietoisuus, etta hanta ehdotto- masti etsitaan. tapasin Uuno Harun, niita Kuuban kaévij6ité. Han ei enaa sanonut katselevansa vaimoa, vaan on paattanyt olla yksi- naan ja ystavallisissa suhteissa kaikkien kanssa. Toronton ker- holaisille han kertoi vievansa aina hedelmid bingo palkin- noikst. Lauantai-iltana ahtaudut- tiin sitten Ellas Banquet haa- liin ja kaikki siell4 meni oi- kein mukavasti paitsi, etta haali oli liian pieni niin suurelle jou- kolle. Se oli kylla niin taynna juhlavieraita, etta enempaa sin- ne ei olisi mahtunut. Siina ruo- kaulupaikan ahtaudessa tapasin Matt! Varilan Vancouverista. Matti on monen ammatin o- maava mies, etta hanella ei ole saanut olla ‘peukalo keskella kammenta , kuten tavataan sa- noa. Matti on léytanyt sielta Torontosta tyttéystavansa. Ta- ta minun ei pitaisi sanoa, koska Vancouverin tyt6t saattavat tulla hyvin mustasukkaiseksi. Mutta ruokailupaikan pie- nuudesta ja ahtaudesta huoli- matta, olipa miten oli, siella suuret ‘steikit’ leikattiin sydta- vaksemme. Kasvissydjat olisi- vat varmaan pyortyneet sita katsellessaan. Meille se teki sellaisen vaikutuksen, etta kaik- ki on hyvin eika siita ahtaudesta puhuttu sen jalkeen mitaan. Ruokailun jalkeen siella oli monenlaista touhua. Siella pu- sersin monen entisen tuttavan katta ja syOnnin jalkeen se oli- kin mukava puhutella. Siella oli entisia etelapaalaisia useampia: kuten Martha Antila ja hanen tyttarensa ja vavynsa. Tapasin Toronton sanomalehtikirjeen- vaihtajan Johnin (Jussi Salo- ranta). Han tuntui viela pirteal- ta, vaikka ikaa on kertynyt pian 90 vuotta, Samoin siina poydan kulmalla istui torontolainen Eino Luoma, jolla on ollut niita sukujalkelaisia naissaé jarjeston hommissa, Mina en tunne kuin ICaarina-tyttaren, joka kay taalla pohjoisessa vahan tuu- leentumassa. Tapasin siclla e- raan kaukaakin tulleen (entinen Liekin toimittaja) Lyyli Parssi- sen. Han on avustanut jatkuvasti naita vahavaraisia lehtia ja an- tanut katta jatkokertomuksin ja pakinoin. Tasta viimeisesta jat- kokertomuksesta en ole kuullut mitaan pahaa, joten onnistunut on ollut sekin, Sitten rupesivat luettele- maan pitkdaikaisia Toronton Finlandia kuorossa olleita ja heille ojennettiin, suosion osoi- tusten kaikuessa, kunniakirjat. Sen voi panna vaikka sanky- kamarin seindlle, josta nakee monta kertaa kauniita unia ja saa ajatella etta kuinka monta unetonta yota hankin on viet- tanyt noissa jarjest6 tehtavissa ja saa muistella etta. minakin olin hanen kanssaan kerran nay- telmaosassa, Tallaisena tunnen Lyyli Tammisen. Hanen kans- sa olen monta naytelmaa pelan- nut pohjoisessa ja sita samaa § hommaa Lyyli on jatkanut siella Torontossa kymmia vuo- sia. Han On erikoisen hyva muistiltaan. Kunniakirjan sai tuttavani Arto Latvala, hankin hyva nayttelija ja laulaja. Olihan niita kunniakirjan saaneité monta henkilda. Taisi olla entinen timminsilainen Martha Salorantakin. Mautta kaikista enimman uhrautunut mies lienee ollut Gunnar Gus- tafson, silla 55 vuotta tehda ty6ta tuossa sitkeassa musukki- hommassa (jossa Gunnari ei ole yksin johtanut kuoroja, mutta han on opettanut monelle To- ronton suomalaiselle tykkanaan soittotaitoa, jolla taidolla on moni tainnut hankkia vellikupin hintaa), on ollut arvokasta tyota Gunnari! Kunniajohtajan arvo- nimi ei ole liikaa sanottu, mutta sitaé mind en tieda kumpi on korkeampi arvonimi kunniajoh- taja val kapellimestari? Mina antaisin Gunnarille molemmat. Sitten siella kunniakirjojen jakopaikalla esittivat duettolau- lun Sannija Veli Kentala. Se oli komea esitys. Tuskinpa niiden seinien sisalla oli aikaisemmin Meilla taalla Suomi-Eesti majalla juhlittiin juhannusta, Kaikki oli saannénmukaista paitsi juhannuskokkoa ei voitu sytyttaa, silla se on lakivastais- ta nain kaupungin§ keskella. Koivuja pystytettiin ympari pa- tioO, jossa istuttiin, juteltiin ja syOuin tavanmukainen voileipa (lunssi) hyvan kahvin_ kera. Tallaiset kahviaiset tuovat ih- miset lahemmaksi toisiaan ja synnyttavat uusia tuttavuuksia, silla seurustelu meille iakkaille on tarkea asia. Yksinaan omas- sa huoneessa istuttua, tuyotta- essa yhteen paikkaan, telkkaria tdll6ttaen, voi vaurioittaa sil- mat ja ajatuskykynsa. Meilla oli laulukuoron ko- kous kesakuun 26. Laululin- tumme harjoittelevat taas ahke- rasti talviohjelmaa varten, jo- ten sitten taas saadaan kuulla kauniita lauluja. Seindn vuoraajat tekevat hyvaa ja kaunista tyota. Ehka kuuden viikon kuluttua ovat seinat valmiina. Vuoraajat ovat juurit meidan huoneuston koh- dalla ja pitéavat kovaa metelia, keyusahat huutaa ja mylvii. Kaupunginvaltuusto on lu- vannut jo kolme vuotta sitten levittaa ja kunnostaa kovaliik- keista katua viiden kaistan le- vedksi, mutta ei vielakdaan ole toteutunut. Valittavat rahan puutetta. Mutta eipa ollut rahan puutetta kun nostivat itselleen palkkaa, pormestari sai kaksi- tuhatta ja valtuusmiehet tuhan- nen dollaria. Yksi ainoa val- tuusmies oli vastaan palkan- korotusta. [hmiset panivat hai- sevan vastalauseen, mutta ei si- (a otettu kuuleviin. Valtuus- miehet ovat kaikki liikemiehia. Sanotaan ettd lisa ei tee pahaa nella on, hdnelle annetaan lisda! AJ. 8 NS Se SS Kaksi iloista leskea Emil Hankila S. Porcupinesta ja Matti Varila Vancouverista tapasivat Toronton juhlilla ja, juttua riitti! niin kauniisti laulettukaan. Sunnuntajjuhlan pé konsertti olikin parhaita ohjel- manumeroita ja joukkoesitykset olivat kerrassaan yleisO6n me- nevid. Esimerkiksi Sudburyn seurakerholaisten Kuinalainen tanssi, siind tanssyat nayttivat puolta pienemmilta kuin mita he todellisuudessa ovat. Nain ihmiset saavat erikoista aikaan, kun on lahjoja ja kykyja. Monien vuosien vasymaton ohjelmien avustaja Anni Tynja- la Sointulasta esitti kaksi aivan uutta ja kaunista laulua, joita monikaan yleisésta ei ollut ai- kaisemmin kuullut. Ensin han esitti B.C:n thmisten terveisetja samalla mainitsi kuinka vaikea oli saada matkalippu nykyisen maailman nayttelyn vuoksi, Kuitos Annie! Toivottavasti en- si kesana tavataan! Sitten se Trilliums Singers, naiskuoro, esittivat hyvan kuo- ronumeron, Kuulin etta he oli- vat Saaneet harjoituspaikaksi Finn Centerm, Nama_ tytot, erittain kyvykkaan johtajan a- vulla, esittivat monta englan- ninkielistaé) laulua ja muun- muassa Finlandian ja sitten tata canadalaista kansanmusiikkia. Mielenkiintoinen numero sekin oli. Paljon numeroissa avustajana ollut Leo Niemi sai lopuksi oman ohjelmasakin esitykseen ja ku- ten kaikki tietaval hanelta se - @ kaikissa ohjelma- South Porcupinen Saalem-seurakunta Syyskuun 17.-21. pdivina vietetaan South Porcupinen Saalem-seurakunnan 40-vuo- tisjuhlia. Toivomme mahdolli- simman monien taalla joskus toimineiden pastorien ja evan- kelistojen seka taalta pois muuttaneiden seurakuntalais- ten mukaantuloa. Merkitéan nama paivat kalenteriin ja suunnitellaan matkaa South Porcupineen syksylla. Viikottaiset tilaisuudet ovat Saalem-kirkolla | sunnuntaina klo 19 (7) ja keskiviikkona klo 19 (7). Kesdmatkailijat, pysah- tykaa meita virkistamassa ja itse virkistymassa. Sunnuntai- aamuisin klo 9 on puolen tunnin hartausohjel:na radiossa CFCL-aseman |ahettamana. Samoin sunnuntaisin klo 17 (5) on puolen tunnin suomenkie- linen tv-ohjelma kanavalta 12. Ohjelma vaihtuu joka viikko. Sunnuntain ohjelma lahetetaan uusintana tiistaina klo 17.30 (5.30). kylla kay. Han soitti valssi- ja polkkasireman, saimme kuulla oikein suomalaista polkkaa ja saimme nahda senkin kuinka kansa oli tahan kiintynyt. Lo- puksi seurasi pitkdt suosion osoitukset yleis6n puolelta ja koko juhlayleis6 nousi seiso- maan, kunnioittamaan tata vuo- sikymmenen takaista saestajaa. Sita tapahtuu hyvin harvoin canadansuomalaisten seurapli- rissa, mutta Leolle se tehtiin koko juhlavéen mahdilla. Juhlat olivat enemman on- nistuneet kuin mita odotettiin. Toivon teille kaikille hyvaa kesaa ja terveytta eteenpain menossa! AAMULLA Teen tyota ma laulua hyrdillen, ef ellinen suru mieltani paina. lhan turhalta nayttaa aihe sen olen tanaan onnellinen. Oj, jos ndain olisin aina! Aurinko paistaa mun ikkunaan, sé tuo suloisen muiston, On kesa taas ihmeen hehkussaan, kaunistaa jokaisen puiston, maan. Elama sua kiltan aina! Jo tuli taas kotipaaskyn kesa. Toivon, Sait eheana vimekesan pesan. Julista taas meille ihnmesanomaa, meidan aina ikavoipaa kesaa! ULLA, Maanjaristys tarisytti Tokiota Tokio — Tokiota vavisutti 24.6. aamupaivalla voimakas maanjaristys, mutta se ei al- heuttanut vakavia vahinkoja. Maanjaristys oli voimak- kuudeltaan 6,9 Richterin astei- kolla. Sen keskus oli Tyynella valtamerella 80 kilometria To- kiosta itaan. Jaristys kesti pari minuuttia, Tokion kansainvalinen Na- rita-lentokenttaé suljettiin lyhy- eksi aikaa kiitoratojen kunnon tarkistamiseksi. Huippunopeat junat pysahtyivat samoin joksi- kin aikaa. Viime lokakuussa Tokiossa sattui maanjaristys, jonka voi- makkuus oli 6,2 Richterin astei- kolla, Siina loukkaantui 18 ih- mista. Vajaa puoli tuntia my6é- hemmin maanjaristys vavisutti Uutta-Guineaa. Jaristyksen voimakkuus oli 7,1 Richterin asteikolla. 10